1vuotiaan yölliset raivokohtaukset?

Siis onko muita joilla on tälläistä?
Meillä jo lapi on yliväsynyt niin saattaa parin tunnin päästä nukahtamisestaan olla aivan valmis heräämään ja jos en anna herätä niin saa kauheat raivarit ja voi itkeä ja raivota tunninkin.
Tätä on nyt käynyt 3 kertaa. Ensimmäinen kerta kävi niin, ettei saanut yöllistä velliään tarpeeksi nopeaa ja heräsi huutamaan puoli viideltä ja huusi ja raivosi 1,5 tuntia ja nyt kerran kävi näin, että luuli ottaneensa vain päikkärit ja tänään heräsi kun siirsin hänet omaan sänkyynsä..nousi kontalleen ja alkoi itkeä ja ei enää suostunut makaamaan ja nukkumaan. en sitten päästänyt makuuhuoneesta enää pois vaan rauhoittelin sylissä ja välillä lattialla istuen, kunnes hän tajusi etten anna periksi enkä päästä häntä enää heräämään ja leikkimään kunnolla.

Mutta onko tämä jotain uhmaa vai sitä kun joka päivä tulee uutta asiaa?

Ja rytmit on välillä hukassa, koska hän meinaa lopettaa päiväunensa kokonaan. On niin villi päivällä, ettei malta nukkua.
Toivottavasti löytyis apua joltakin.. ja onko kohtalotovereita?

 

joo meillä oli sama juttu tytön kanssa.ne alkoi just siinä noin yksi vuotiaana ne raivokohtaukset.nyt on 1v4kk eikä enää saa kohtauksia.kyllä heräilee mut menee takaisin nukkuun tosi hyvin.mä menin vaan tekeen sen virheen että annoin maitoa yöllä kun tyttö ei millään rauhoittunut sänkyyn, niin se tottui siihen ja alkoi pyytään sitä koko ajan.nyt ollaan päästy yöpullosta eroon ja nykyään nukkuu tosi hyvin.ehkä pari kertaa itkee yön aikana mut rauhottuu nopeesti uneen takaisin.mut sitä uhman alkuakin se voi olla..meidänkin tyttöllä on joku esiasteen uhma kun kaikkeen pitää laittaa vastaa.ei söis millään ja haluiasi tehdä kaikki asiat itse vaikka on vielä niin pieni =)

 

Heips, meillä oli tuota samaa jo pari kuukautta sitten, kun laps oli 10k. Täs joku viikko sitte oli taas sama juttu yhtenä iltana. Nyt ollu taas rauhallista *koputtaa puuta*. Täs tehty hampaita ja muutenki aika vilkas kehitysvaihe menossa, joten voi liittyy siihenki. meil monesti vaikuttaa lapsen yöhön, jos on tosi levoton päivä. Yöki on sit huonompi. Joskus lapsi itkee pitkän pitkän aikaa ja ite oon itkeny sit siinä samalla väsymystäni... Mut aina on yli päästy Tsemppiä siis teillekin!

Kun saanut tuon "raivokohtauksen" niin oon ottanu syliin ja koittanu saada rauhottuun. Joskus onnistunu nopeempaa ja joskus hitaampaa. Joskus oon sit huijannu niin, et oon ottanu lapsen viereeni pötköttämään ja laps on nukahtanu sit siihen tosi pian. Sitten oon siirtänyt omaan sänkyyn. Joten voisko liittyy sit tuohon eroahistus-vaiheeseen ja siihen, että tuon ikäisellä alkaa muisti kehittymään ja muistavat yhtäkkiä, et äiti ei oo vierellä..?

 

No, vellipullot kannattaa lopettaa yöllä ja muukin juominen. Yö on nukkumista varten. Jos sen opettaa nyt 1-vuotiaana pääsee helpommalla kun sitten myöhemmin, kun uhma tosiaan on päällä. Ja lapsen siirtely yöllä kannattaa kanssa jättää. Eli opetetaan nukahtamaan siihen paikkaan, mihin on tarkoituskin nukkua. Meillä on mieletön tahtomies kanssa. Siis tosiaan kiukkuaa niin että oksat pois, mutta yöt kyllä nukkuu, kun on ollut säännöt. Eli öisin ei palveluja, ei siirtelyä ei mitään. Jos huutelee (nukkuu eri huoneessa). Menen lattialle patjalle ja viestitän, että äiti nukkuu, nyt nukutaan. Ei kauan jaksa huutaa, kun ei ole yleisöä ja alkaa itsekin nukkua. Muutenkin olen huomannut, että raivarit johtuu paljolti yleisöstä ja palautteesta. Kun ei anna palautetta eikä yleisöä niin loppuu nopeasti. Eli kokeile systemaattisesti kaikki palvelut ja liikuttelut pois ja anna viesti, että yöllä nukutaan. Yritä itse nukkua/levätä turvallisesti lähellä jättämättä yksin vaikka poika raivoisikin. Olen ihan varma, että näillä eväillä talttuu.
Päiväuniin, niin meillä ainakin 1v nukkui päikyt vielä vaunuissa. Sinne rauhottuu helpommin. Sinne vaan ja harso päälle ja työntämään niin eiköhän nukahda, kun ei ole virikkeitä ja tasainen työntö. Sisälläkin meillä nukutaan, mutta on selvästi levottomampaa.

 

Kuten käynyt ilmi, niin keinoja on yhtä monta kuin vanhempaa. Meil on tullu tavaksi, että lapsi siirtyy yöllä mun viereen nukkumaan. Nukkuu paremmin ja pidempäänkin kuin omassa sängyssään. Aina jos laps herää yöllä, yritän kuitenkin rauhottaa ensin omaan sänkyyn nukkumaan. Reilu kuukaus sitte yritin lopettaa mun viekussa nukkumiset, mut tulos oli se, et kahden tunnin itkemisen jälkeen poika vihdoin nukahti ja kun aamulla heräsin, oli laps vieressä. Ei mitään muistikuvaa, et oisin viereeni nostanu. Joten sillon päätin, että jos ei suosiolla rauhoitu omaan sänkyyn, niin mää en turhaan lasta itketä vaan otan viereeni. Me ei siitä kumpikaan kärsitä, jos lapsi nukkuu mun vieressä. Kyl se siit 18 ikävuoteen mennessä katoaa Meillä kun tuolla pikku miehellä sitä sisua riittää, hän ei rauhoitu, vaikka näkiskin, että muut nukkuu, jos itsellä on huono olla! Päivisin yleensä nukahtaa suht helpolla nukkumaan, vaunuihin/rattaisiin ilman työntelyjä, sänkyyn päiväsaikaan vähän työläämpää.

Kerrohan, et onko tilanne yhtään rauhoittunut teillä ja miten jakselet?