1v9kk ei puhu sanaakaan, mitä puheterapiassa tehdään?

["lastenhoitaja"]

Meillä on päiväkodissa lapsi, jolla nyt 3-vuotiaana ei ole kuin muutama sana ja muutamia tavuja käytössään. Perhe on käynyt puheterapeutilla jo jonkin aikaa ja myös meille päiväkodin henkilökunnalle on opetettu lapsen käyttämiä viittomia. Myös lapset ovat alkaneet ymmärtämään hänen yleisesti käyttämiään viittomia.

On todella, TODELLA tärkeää lapsen itsetunnon kehittymisen kannalta, että häntä ymmärretään. Tahallaan ymmärtämättömäksi heittäytyminen on ehkä pahinta mitä voisitte tehdä!

 

["vieras"]

Saas nähdä nyt kävisikö niin kivasti että heti kun päästään kunnolla puheterapiaan niin poika alkaisikin puhumaan, minusta kyllä vaikuttaa siltä että nopeana oppijana alkaa käyttämään viittomia eikä sitten edes yritä ottaa sanoja käyttöönsä.

Älä turhaan murehdi noista viittomien käyttöönotosta, ne kyllä tippuvat pois, kun lapsi tuntee pärjäävänsä pelkällä puheella. Puhuminen on kuitenkin nopeampi ja helpompi tapa kommunikoida. Meillä on käytetty viittomia jopa lausetasolla, mutta puheenkehityksen myötä ne jäivät vähitellen pois. Pisimpään mukana seurasivat ensimmäisenä opitut värejä kuvaavat viittomat.

 

[teetu81]

Ei kannata olla ymmärtämättä lasta, jos oikeasti ymmärtää mitä yrittää kertoa. Meillä 4-vuotias poika jonka kanssa aloitettiin 3-vuotiaana kerran viikossa puheterapia. Tämäkin kauhean taistelun jälkeen, koska sanottiin olevan niin pieni, että voi oppia vielä itsekseen. Taustana: 3-vuotiaana ei yhtään oikeaa sanaa, vain eläimen ääniä, auto oli brrrr jne. Diagnoosina verbaalinen dyspraksia eli suun motoriikka ei ole tarpeeksi kehittynyt, ei hallitse suutaan tarpeeksi hyvin. Käytössä tällä hetkellä myös tukiviittomat ja kuvakansiota odotetaan.

Jälkiviisaana: kannattaa soittaa itse puheterapeutille, jos huolestuttaa. Ainakaan meillä päin ei tarvita lähetettä neuvolasta vaikka siitä aina puhutaan. Itse olen sitä mieltä ettei neuvolan täti ole täysin pätevä arvioimaan lapsen tilannetta puheen tuotossa ja mahdollisissa ongelmatilanteissa. Muutenkin kannattaa olla aktiivinen ja ottaa selvää mahdollisista tukikeinoista. Ainakaan meille ei ole mitään tarjottu, kaikki on pitänyt itse vaatia.

Tsemppiä ja toivotaan että teillä helpompi tie edessä kuin meillä. Rankkaa on ollut, mutta kun edistystä tulee niin kyllä se mieltä lämmittää.

 

[Mollie]

[QUOTE="vieras";28510316] Mutta yhdellä taas on puheentuoton vaikeuksia, ei puhunut kolmivuotiaanakaan, nelivuotiaana puheterapian jälkeen rupesi löytymään alkutavut jne. Siinä ei paljon loruttelut ja lukemiset ja muiden kuuntelut auttaneet, puhumattakaan täysin tuntemattomien kommenteista, että kyllä jokainen oppii itsekseen ajallaan :headwall: Turhapa noille kaikkitietäville mammoille oli mitään väittää vastaan, vaikka asiantuntijoilta oli diagnoosi ja oli kuullut miten paljon työtä se puheentuotto tulee vaatimaan.[/QUOTE]

Minua ärsyttää että kaikki tutut kommentoivat huoleeni lapsen puhumattomuudesta kertomalla tutuista lapsista jotka eivät puhuneet mitään kaksivuotiaina ja nyt aikuisina ovat suurinpiirtein suuryritysten pääjohtajia.

Puhumattomuuttakin on niin monenlaista: joku sanoo ettei hänenkään lapsensa puhunut 2-vuotiaana, ja sitten selviää että kyllä se puhui mutta vain viisi sanaa ja sitten tavuja ja omaa kieltä. Minun tyttöni ei puhu mitään, ei tavuja, ei omatekoisia sanoja, ei mitään, vaikka puhetta ymmärtääkin.

Olen huolissani, ja kaikki vain sanovat että kyllä se siitä oppii.

Olen luullut että pitää odottaa 2-vuotisneuvolaa ennen kuin saa lähetteen puheterapiaan. Nyt mietin, pitäisikö ottaa yhteyttä itse.

 

["vieras"]

Olen luullut että pitää odottaa 2-vuotisneuvolaa ennen kuin saa lähetteen puheterapiaan. Nyt mietin, pitäisikö ottaa yhteyttä itse.

Voi olla jopa 3 vuotta tuo raja, että sinne puheterapiaan pääsee. Mutta puheenkehitys voi harpata tosi huimasti ihan äkkiäkin ja suurimmalla osalla se sen tekeekin, mutta aina on joitakin, joilla on suurempia ongelmia. Itse pidän 2½ vuotta rajana, minkä jälkeen kannattaa ruveta vaatimaan sitä puheterapeutin tutkimusta ainakin.

 

[teetu81]

Minua ärsyttää että kaikki tutut kommentoivat huoleeni lapsen puhumattomuudesta kertomalla tutuista lapsista jotka eivät puhuneet mitään kaksivuotiaina ja nyt aikuisina ovat suurinpiirtein suuryritysten pääjohtajia.

Puhumattomuuttakin on niin monenlaista: joku sanoo ettei hänenkään lapsensa puhunut 2-vuotiaana, ja sitten selviää että kyllä se puhui mutta vain viisi sanaa ja sitten tavuja ja omaa kieltä. Minun tyttöni ei puhu mitään, ei tavuja, ei omatekoisia sanoja, ei mitään, vaikka puhetta ymmärtääkin.

Olen huolissani, ja kaikki vain sanovat että kyllä se siitä oppii.

Olen luullut että pitää odottaa 2-vuotisneuvolaa ennen kuin saa lähetteen puheterapiaan. Nyt mietin, pitäisikö ottaa yhteyttä itse.

Meillä oli sama tilanne. Kyllä hän oppii puhumaan ja ei se ja sekään vielä puhunut. Huoh. Muistan sen tunteen, kun tiesi mutta muut eivät vielä uskoneet. Nyt kun on toinen lapsi (2 v) voin sanoa, että eron huomaa. Jos olisi lapset olleet toisin päin eli nuoremmalla ongelmia niin hälytyskellot olisivat itsellä soineet jo aikaisemmin. Ainakin täällä päin voit päästä 2 vuotiaana käymään puheterapeutilla ja hän tekee arvion tilanteesta. Eri juttu on että aloitetaanko varsinaista terapiaa, mutta pääseepähän ainakin seurantaan ja vähän voi saada vinkkejäkin. Yksi puistotuttu sai jopa viittomaopetusta 2,5 vuotiaalle lapselle, kun osasi pyytää. Kaikki riippuu niin puheterapeutista kenelle pääsee/joutuu.

muista ettet tarvitse lähetettä. Vaikka neuvolassa eivät huolestuisi vielä niin soitat sitten 2 v neuvolan jälkeen viimeistään.

Tsemppiä.

 

[Mollie]

Meillä oli sama tilanne. Kyllä hän oppii puhumaan ja ei se ja sekään vielä puhunut. Huoh. Muistan sen tunteen, kun tiesi mutta muut eivät vielä uskoneet. Nyt kun on toinen lapsi (2 v) voin sanoa, että eron huomaa. Jos olisi lapset olleet toisin päin eli nuoremmalla ongelmia niin hälytyskellot olisivat itsellä soineet jo aikaisemmin. Ainakin täällä päin voit päästä 2 vuotiaana käymään puheterapeutilla ja hän tekee arvion tilanteesta. Eri juttu on että aloitetaanko varsinaista terapiaa, mutta pääseepähän ainakin seurantaan ja vähän voi saada vinkkejäkin. Yksi puistotuttu sai jopa viittomaopetusta 2,5 vuotiaalle lapselle, kun osasi pyytää. Kaikki riippuu niin puheterapeutista kenelle pääsee/joutuu.

muista ettet tarvitse lähetettä. Vaikka neuvolassa eivät huolestuisi vielä niin soitat sitten 2 v neuvolan jälkeen viimeistään.

Tsemppiä.

Kiitos, Teetu81! Mikä on lapsesi tilanne nyt ja kminkälaista apua hän sai?

 

[leijona76]

No meillä ei 2v neuvolassa puhunu kun pari sanaa ja lisä kontrolli 2,5v ellei ois edenny. 3v sitte ois tullu lähete. Mutta sepä alko puhua niin että lisäkontrollia ei tarvittu. Oli vaan hitaampi mutta kommunikoi tavallaan ja ymmärsi täysin puhetta. Elä ap hättäile vielä.

 

[teetu81]

Mollie: Poika on nyt 4-vuotias. Kolme vuotiaana päästiin hus:n tutkimuksiin ja saatiin tarvittavat paperit, että oli mahdollista saada yksityistä puheterapiaa kerran viikossa ja lisäksi tukiviittomat sosiaalipuolelta sopeutumisvalmennuksena (muistaakseni tällä nimellä). 3-vuotiaana ei yhtään ymmärretävää sanaa "ulkopuoliselle" eli oli omia äänteitä tietyille asioille ja oli hyvä esittämään. Kääntöpuolena lähempänä kolmea vuotta kamalat raivarit joita tuli kun ei saanut kerrottua asioita. Nyt reilun vuoden puheterapian jälkeen puhuu lauseita, mutta monissa sanoissa konsonantit sekoittuvat (kaapo=paako, keppi=pekki jne). Taivutukset eivät aina suju, kysymyssanat hukassa (kenen auto=kuka auto). Töitä vielä edessä, mutta pärjää jo useimmiten ilman äidin auttavaa tulkkausta.
Suurin apu alussa olivat kuitenkin tukiviittomat. Opettelimme ekoina kertoina värejä ja eläimiä. Onnistumisen kokemuksia tuli, kun osasi kertoa toisille esim. minkä värisen mukin haluaa jne. Tämä auttoi viittomien käyttöön otossa, kun huomasi että pystyy kommunikoimaan muillekin. Alku oli todella kaoottista, mutta on jo huima ero vuoden takaiseen.

 

["vieras"]

Diagnoosina verbaalinen dyspraksia eli suun motoriikka ei ole tarpeeksi kehittynyt, ei hallitse suutaan tarpeeksi hyvin.

Tällä diagnoosilla on juuri parasta päästä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sinne puheterapeutille. He eivät yllättäen rupea puhumaan jossain vaiheessa, vaan he tarvitsevat harjoitusta harjoituksen päälle. Siksi on hyvä käydä asiantuntijan arvioitavana. Toistoa, toista ja toistoa, kunnes se harjoittelun tulos menee selkäytimeen saakka, puheterapeutin sanoja lainaten. Mutta kovan työn tulos myös yleensä palkitaan =)

 

["vieras"]

Meillä nuorempi on nyt 2,5v ja ei puhu kuin muutaman hassun sanan, pääsääntöisesti sanoo vaan höö. Lapsi ymmärtää kaiken, mutta ei vaan suostu puhumaan, selkeästi osaisi puhua, jos vaan haluaisi, mutta ei vaan käytä sanoja. Yhtä sanaa käyttää paljon ja se on auto.
2-vuotisneuvolassa sovittiin, että 2,5-vuotiaana katsotaan tilanne. Nyt sitten kuitenkin sovittiin, kun on muutama sana tullut lisää, että katsotaan kesän jälkeen mikä on tilanne ja mietitään sitten miten eteenpäin.
Minä en ole itse juurikaan huoilestunut, eikä ollut neuvolantätikään, eikä ole päiväkodin hoitajatkaan, tosin päiväkotiin yritetään saada nyt vahvistettua tukea tuolle lapselle, kun lapsi siirtyy isompien ryhmään kesän jälkeen.

 

[Mollie]

[QUOTE="vieras";28512905]Tällä diagnoosilla on juuri parasta päästä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sinne puheterapeutille. He eivät yllättäen rupea puhumaan jossain vaiheessa, vaan he tarvitsevat harjoitusta harjoituksen päälle. Siksi on hyvä käydä asiantuntijan arvioitavana. Toistoa, toista ja toistoa, kunnes se harjoittelun tulos menee selkäytimeen saakka, puheterapeutin sanoja lainaten. Mutta kovan työn tulos myös yleensä palkitaan =)[/QUOTE]

Anoppi kävi tänään kahvilla. Kun aloin puhua että kohta on tytön 2-vuotisneuvola ja siellä sitten varmaan mietitään puheterapiaa, anoppi kysyi että ai tarvitseeko tyttö minun mielestäni sellaista!

No mitäs luulisit, tyttö on kohta 2 v eeikä puhu sanaakaan, ei tavuja, ei sanatapailuja, ei omatekoista kieltä, ei mitään muuta kuin öö ja ää. Anoppi on just näitä "kyllä se siitä puhumaan oppii" -ihmisiä. Mies on samanlainen, miehen mielestä kaikki on aina ihan hyvin eikä missään ole ikinä mitään vikaa ja tyttö oppii puhumaan parin kuukauden sisällä. Mies on nyt hokenut tuota paria kuukautta jo puolen vuoden ajan.

En minäkään ollut pitkään aikaan huolissani, kun tyttö kuitenkin selvästi ymmärtää puhetta ja osaa kommunikoida eleillä. Mutta mitään kehitystä ei ole tytön puheessa tapahtunut vauva-ajan jälkeen. MInä haluan että tutkitaan mistä tämä johtuu.

 

[teetu81]

Mollie: Meillä poika ei koskaan oppinut syömään rintaa, söi 6kk-1v pelkkiä 4kk ikäisten sileitä soseita, porkkanaa ja muuta kovaa syödessä kävi kuten hamsterille (posket täynnä, ei tajunnut nielaista ajoissa) jne. Eli onko muissa asioissa ongelmia? Nyt on helppo sanoa, että meillä olisi voinut ennustaa tätä diagnoosia tosi aikaisin, jos vain olisi osannut laskea 1+1. Sen jälkeen kun meillä oli varmaa, että jotain on vialla olen törmännyt puistossa noin 4-5 lapseen joilla eri asteisia vaikeuksia puheen kanssa. Ja en nyt puhu mistään kirjainten puuttumisista. Puheterapeuttimmekin sanoi, että ongelmat lisääntyneet tosi paljon ja tästä johtuen resurssitkin vähenevät.

Mutta on hyvä, että tyttö tuntuu ymmärtävän puhetta. Ainakin itse olen ollut kiitollinen ettei sillä osalla ole todettu ongelmia, koska sitten oltaisiin jo aivan eri luokan ongelmissa. Poika aloitti juuri jalkapallon ja hyvin menee vaikkei puhukaan. Pysyy porukan mukana ja osaa kuunnella ohjeita rauhassa

 

[leijona76]

[QUOTE="vieras";28510955]Voi olla jopa 3 vuotta tuo raja, että sinne puheterapiaan pääsee. Mutta puheenkehitys voi harpata tosi huimasti ihan äkkiäkin ja suurimmalla osalla se sen tekeekin, mutta aina on joitakin, joilla on suurempia ongelmia. Itse pidän 2½ vuotta rajana, minkä jälkeen kannattaa ruveta vaatimaan sitä puheterapeutin tutkimusta ainakin.[/QUOTE]

Täälä pääsee 3v eka kerran, juuri siksi että vuodessakin ehtii tulla paljon uutta jos on tullakseen. Kuten omani kohdalla. 2v puheenkehityksessä on eroja hirmuisesti ja allekin 2v. Täällä pääsee ekstra neuvolaan 2,5v jos ei 6kk ole mitään tapahtunut.

 

[leijona76]

Mollie: Meillä poika ei koskaan oppinut syömään rintaa, söi 6kk-1v pelkkiä 4kk ikäisten sileitä soseita, porkkanaa ja muuta kovaa syödessä kävi kuten hamsterille (posket täynnä, ei tajunnut nielaista ajoissa) jne. Eli onko muissa asioissa ongelmia? Nyt on helppo sanoa, että meillä olisi voinut ennustaa tätä diagnoosia tosi aikaisin, jos vain olisi osannut laskea 1+1. Sen jälkeen kun meillä oli varmaa, että jotain on vialla olen törmännyt puistossa noin 4-5 lapseen joilla eri asteisia vaikeuksia puheen kanssa. Ja en nyt puhu mistään kirjainten puuttumisista. Puheterapeuttimmekin sanoi, että ongelmat lisääntyneet tosi paljon ja tästä johtuen resurssitkin vähenevät.

Mutta on hyvä, että tyttö tuntuu ymmärtävän puhetta. Ainakin itse olen ollut kiitollinen ettei sillä osalla ole todettu ongelmia, koska sitten oltaisiin jo aivan eri luokan ongelmissa. Poika aloitti juuri jalkapallon ja hyvin menee vaikkei puhukaan. Pysyy porukan mukana ja osaa kuunnella ohjeita rauhassa

Tää on kyllä yks juttu että ei tuijoteta pelkästään puhetta. Jos lapsi käyttää suuta normaalisti ja kommunikoi muuten+ymmärtää niin monesti kysessää on vain hitaampi. Ja koska omankin kohdalla nuo oli kunnossa niin ei hätäilty ja oppi se puhumaan.

 

[Mollie]

Mollie: Meillä poika ei koskaan oppinut syömään rintaa, söi 6kk-1v pelkkiä 4kk ikäisten sileitä soseita, porkkanaa ja muuta kovaa syödessä kävi kuten hamsterille (posket täynnä, ei tajunnut nielaista ajoissa) jne. Eli onko muissa asioissa ongelmia? Nyt on helppo sanoa, että meillä olisi voinut ennustaa tätä diagnoosia tosi aikaisin, jos vain olisi osannut laskea 1+1. Sen jälkeen kun meillä oli varmaa, että jotain on vialla olen törmännyt puistossa noin 4-5 lapseen joilla eri asteisia vaikeuksia puheen kanssa. Ja en nyt puhu mistään kirjainten puuttumisista. Puheterapeuttimmekin sanoi, että ongelmat lisääntyneet tosi paljon ja tästä johtuen resurssitkin vähenevät.

Mutta on hyvä, että tyttö tuntuu ymmärtävän puhetta. Ainakin itse olen ollut kiitollinen ettei sillä osalla ole todettu ongelmia, koska sitten oltaisiin jo aivan eri luokan ongelmissa. Poika aloitti juuri jalkapallon ja hyvin menee vaikkei puhukaan. Pysyy porukan mukana ja osaa kuunnella ohjeita rauhassa

Meillä ei ollut syömisongelmia, tyttö imi rintaa tosi hyvin kunnes teki tissilakon n. 4 kk vanhana. Soseiden syömisessä oli se ongelma, että tyttö ei tahtonut että häntä syötettiin, söi tosi vähän kunnes oppi itse käyttämään lusikkaa. Sormiruokailut menivät hyvin. Motorisesti on ikätasollaan tai vähän kehittyneempi, esim. kynäote sujuu paremmin kuin isoveljellään. Liikunnallisesti paljon lahjakkaampi kuin isoveljensä (joka taas on kielellisesti lahjakas. Meillä lasten taidot menee täysin ristiin, toinen on motorisesti kömpelö mutta loistava puhumaan ja oppi 3-vuotiaana lukemaan, toinen taas motorisesti taitava mutta ei puhu.)

Temperamenttia löytyy, tyttö itkee helposti ja läpsii suuttuessaan. Osasyynä varmaan turhautuminen, kun ei voi ilmaista itseään kielellisesti.

Tuttavapiiristä löytyy lapsi joka ei vielä 5-vuotiaana puhu kunnolla, hän sai diagnoosiksi laaja-alaisen kehityshäiriön tai jotain sinne päin ja on ollut tutkimusjaksoilla sairaalassa.