Elikkä saatiin pitkään pinnaan nukkumaan olemalla vieressä tovin. Sitten tuli jokin, eikä tyttö suostuntu enää lainkaan menemään pinnaan. Joten pakottanut en, koska oli selvästi aivan hysteerinen.
Tästä lähtien on nukutettu meidän sänkyyn josta sitten aikuisten mennessä nukkumaan nostetaan omaan isojen tyttöjen sänkyyn. Pitkään tämäkin meni hyvin, mutta...
Nyt illalla nukuttaminen kestää tavattoman kauan, luetaan sängyssä iltasatua, jonka jälkeen jo alkaa sanomaan, että "tonne, tonne" tarkottaen olohuonetta. Joskus tyytyy, kun sanon, että ei enää mennä, että nyt nukutaan. Mutta parina iltana huuto jälleen aivan hysteeristä. Rauhottumaan ollaan saatu jatkamalla iltasatua. Nukahtaa yleensä tiukkaan otteeseen minusta.
Pääsen hiipimään pois paikalta, mutta alkanut jälleen heräämään noin tunnin päästä välillä rauhottuu, välillä tarvitsee minut taas viereensä. Uusin ilmiö oli sitten on, että omaan sänkyyn siirtämisen jälkeen, kun herää yöllä ei enää riitä, että nostetaan meidän väliin jatkamaan unia vaan alkoi huutamaan taas "tonne, tonne". Ei rauhoittunut millään ja mentiin sitten katsomaan, että mitä haluaa. Halusi valon ja kirjan. Tuloksena lukemista keskellä yötä, jonka jälkeen sitten nukkui aamuun.
Huoh, vähän vaan tässä pelottaa, että miten tulee käymään ensi kesänä, kun meille on tulossa toinen. Onhan siihen vielä aikaa, mutta mistä tällainen nyt voi johtua? Ja miten tähän nyt pitäisi puuttua?
Tästä lähtien on nukutettu meidän sänkyyn josta sitten aikuisten mennessä nukkumaan nostetaan omaan isojen tyttöjen sänkyyn. Pitkään tämäkin meni hyvin, mutta...
Nyt illalla nukuttaminen kestää tavattoman kauan, luetaan sängyssä iltasatua, jonka jälkeen jo alkaa sanomaan, että "tonne, tonne" tarkottaen olohuonetta. Joskus tyytyy, kun sanon, että ei enää mennä, että nyt nukutaan. Mutta parina iltana huuto jälleen aivan hysteeristä. Rauhottumaan ollaan saatu jatkamalla iltasatua. Nukahtaa yleensä tiukkaan otteeseen minusta.
Pääsen hiipimään pois paikalta, mutta alkanut jälleen heräämään noin tunnin päästä välillä rauhottuu, välillä tarvitsee minut taas viereensä. Uusin ilmiö oli sitten on, että omaan sänkyyn siirtämisen jälkeen, kun herää yöllä ei enää riitä, että nostetaan meidän väliin jatkamaan unia vaan alkoi huutamaan taas "tonne, tonne". Ei rauhoittunut millään ja mentiin sitten katsomaan, että mitä haluaa. Halusi valon ja kirjan. Tuloksena lukemista keskellä yötä, jonka jälkeen sitten nukkui aamuun.
Huoh, vähän vaan tässä pelottaa, että miten tulee käymään ensi kesänä, kun meille on tulossa toinen. Onhan siihen vielä aikaa, mutta mistä tällainen nyt voi johtua? Ja miten tähän nyt pitäisi puuttua?