1v4kk ikäinen äidissä kiinni

[muumi]

Tuli vähän kömpelö otsikko...

Eli sellaista kysyisin, että onko muita ikätovereita jotka kirjaimellisesti ovat äidissä kiinni? Meillä itketään äidin perään niin hirveästi, että isä on jo aivan ihmeissään. Esim. jos käyn asioilla ja viivyn vaikka 15min, on koko poissaoloaikani yhtä huutoa, joka ei lopu millään muulla kuin äidin paluulla. Eilen olin reilun tunnin verran asioilla ja neiti oli huutanut n.40min taukoamatta. Oli lopulta rauhoittunut kun oli isä saanut iltapalapöytään tytön istutetuksi. Vaikka olisimme molemmat kotona, ja jos puuhailen kotitöitä niin, ettei neiti näe äitiä, on välttämättä päästävä oven rakoon. Tiedän, että ohi menevä vaihe on, mutta eipä ole tällaisia eroahdistuksia vielä ollut. Miehen puolesta harmittaa, vaikka hän tietää, ettei syy huutoihin olekaan hänessä. Silti jotenkin tuntuu, että mies kokee kuitenkin epäonnistuvansa kahdenkeskisissä hetkissä kun ei saa lasta rauhoittumaan.
Kertokaa kokemuksianne jos vastaavaa teidän perheessä ollut. :flower:

 

[Selenicereus]

Meillä ei ihan noin paljon ollut eroahdistusta, mutta kyllä poika roikkui ihan kiitettävästi kiinni. Ja edelleen (poika 1v 8kk) meillä vessassa käynti on sosiaalinen tapahtuma. Poika ramppaa vessassa ja ovien pitää olla auki, muuten tulee huuto. Vaikka kyllä me nyt ollaan yritetty olla jämyjä, ett pitää se nyt kakalla saada rauhassa käydä

Mutta kyllä se ohi menee. Vakuuta nyt vaan miehelles, että ei se hänestä ole kiinni tai mistään epäonnistumisesta. Äiti nyt vaan on enemmän lapsen kans kotona (yleensä) niin äitiinhän sitä sitten takerrutaan.

 

[Pirpiz]

Meillä päin vastoin! Heti aamulla tyttö kyselee isin perään, äitiä ei kysellä edes yökylässä Vähän harmittaa, mutta tyytyväinen saa olla kun ei ole "takiaista" lahkeessa. Tsemppiä, menee kulema ohi iän myötä

 

[äippäliini-82]

Meillä neiti on 1v 5kk ja on todella mun perään, kyllä isikin kelpaa mutta joissakin asioissa vaan äiti. Välillä en meinannu edes vessaan päästä kun tuli tytölle hirmu hätä. Mut minun kanssahan hän aikaa eniten viettääkin kun kotona ollaan..

 

[Ippunen]

Meillä oli täydellinen äidissä roikkuminen 10 - 12 kk:n iässä ja taas pari kuukautta myöhemmin, mutta nyt 1 v 4 kk isän seura on mieleen. Silti tyttö tulee tietysti katsomaan, jos olen eri huoneessa ja vaatii huomiota. Eroahdistus on meillä siis tuttu juttu. Huomaa meilläkin, että isä tuntee itsensä turhautuneeksi ja jotenkin syrjään jääväksi, jos tyttö on vain minussa kiinni. Nyt hän sen sijaan on innolla tytön kanssa.

 

[äiti 76]

Meillä 1,2v ja samanlaista. Tosi rankkaa välillä, kun tuntuu, että mun läsnäolokaan ei oikein auta, kun on neidillä vaan ahdistunut olo ja auta armias jos yritän laskea sylistä maahan tai antaa isille. Ois kiva tietää kauan jatkuu ja meneekö vaan ohi ja tulee taas jne vai onko seuraava vuosi tällaista? Meillä ei 8-9kk ollu pahemmin tällaista ja tää onkin vähän "uus juttu" ja yllättävän rankka sellainen.