1v3kk vaan huutaa ja huutaa...

[Arwen Undomiel]

Mitä pitäis tehdä tällaisessa tilanteessa kun olen koko aamun istunut ja leikkinyt tytön kanssa mutta heti kun nousen ylös niin tyttö vaan huutaa ja huutaa, mikään ei kelpaa.

En saa vessanpöntölle edes istua ilman huutoa, saati sitten tyhjentää tiskikonetta.

Tiedn että tämä on vaan ohi menevä äiti-vaihe mutta miten tällaiseen kannattaa reagoida, ottaa aina syliin ja lepytellä vaiko ignoorata ja antaa huutaa (todella huutaa vaikka kymmenen minuuttia putkeen).

Alkaa pikku hiljaa hermo mennä kun tyttö haluisi olla jokaisen valveilla olo hetkensä sylissäni, ei riitä vieressä eikä mikään muu

 

[Hermoja vaatii..]

Anna huutaa, kyllä lopettaa kun on tarpeeksi väsynyt. Pompottaa sinua niin pitkään kuin annat. Ihania ja kamalia ne omat piltit on..

 

[Arwen Undomiel]

Anna huutaa, kyllä lopettaa kun on tarpeeksi väsynyt. Pompottaa sinua niin pitkään kuin annat. Ihania ja kamalia ne omat piltit on..

Nyt hiljeni juuri 15min rääkymisen jälkeen ja niiskutta tuossa kunnes taas kohta aloittaa huutonsa...
Meillä on isompikin 2,5v tyttö ja muistan tämän vaiheen kun odotin kuopusta mutta että voikin olla raivostuttavaa ja mitään ei voi tehdä asialle kuin odottaa...

 

["Hmm"]

Minä olen kahden kanssa reagoinut omien voimavarojeni mukaan. Jos energiaa riittää, leikitän ja pidän seuraa, mutta jos väsyttää ja alkaa ottamaan hermoille, sanon lapselle, että nyt en jaksa ja että menen hetkeksi käymään muualle. Pieni tauko tekee hyvää, mennä vaikka parvekkeelle katselemaan kaunista kevättä tai kuunnella joku hyvä kappale mp3 soittimesta omassa sängyssä Niin että tulee paremmalle mielelle. jotain paussia siihen huutokonserttiin.

kyllä minusta voi opettaa lapselle jo pienestä pitäen, että jos on tylsää niin se on elämän karu todellisuus, aina ei voi olla kivaa ja joku ei voi kokoaikaa olla huomion keskipiste. pakko saada tehdä ruoka rauhassa, pakko voida antaa huomiota isommillekin lapsille, tai pienemmille. Ei hän siihen traumatisoidu Meillä meni ohi kun vauva syntyi taloon, ja mun oli pakkokin antaa vähän huutaa joskus, kyllä hän siitä oppi.. Tuo vaihe on kyllä pirullinen näin jälkeenpäin muistellen, aika kovilla tunsin olevani silloin =/

 

[Arwen Undomiel]

Mä luulen että meilläkin meni esikoisella ohi kun kuopus syntyi...
Kiitos vastauksestasi Hmm

Leikitän paljon, todella paljon ja koko aamun istui sylissä mutta siinä vaiheessa kun tartuin imurin varteen niin helvetti oli irti...

 

[vrs]

Pidä sylissä, hyvänen aika! Mitä se sinulta pois on? Et kerkeä palstalle?

 

[äipä]

Pidä sylissä, minulla 2 kk vanhempi tyttö ja kyllä se aikalailla sylittelyä on ollut parit viime kuukaudet, välillä päiviä että ei. Mutta olen pitänyt sylissä todellakin ja lähellä kun kerran sitä selvästi kaipaa.

 

[Arwen Undomiel]

Ei ole yksinkertaisesti mahdollista pitää sylissä jokasta valveilla olo hetkeä. Johon mä kirjoitin että pidin sylissä koko aamun ja kun nousin hetkeks ylös imuroimaan niin alkoi armoton huuto.

Tänäänkään ole istunut koneella kun max 5min yhteensä ja nekin tyttö sylissä.

Mitä se on minulta pois? No mulla on toinenkin lapsi joka myös tarvitsee syliä ja myös ruokaa, joten sylissä pitäminen ei vaan ole koko aika mahdollista. Kaikki vapaa hetket kyllä vietän lasten kanssa lattialla.

 

["kolmen lapsen äiti"]

Mun kuopukseni on 2v ja samanlainen tapaus. Äiti on pop! Sitten kun äiti ei ole näköpiirissä, on ihan reipas kuitenkin.

 

[Häh]

Ei voi ymmärtää tälläsiä, itse en ole koskaan ajatellut lapsistani näin. KOtihommat ja kaikki muut kerkee vielä, mutta lapsesi on vain kerran 1v3kk ja kaipaa syliäsi.

 

[äipä]

On minullakin kaksi muutakin lasta ja silti kerkeän pitämään tuota 1v5kk sylissä niin paljon kuin tahtoo, ruokaa tehdessäkin lapsi menee kyllä sylissä tai liinassa.

 

[ihme länkytystä]

Ei voi ymmärtää tälläsiä, itse en ole koskaan ajatellut lapsistani näin. KOtihommat ja kaikki muut kerkee vielä, mutta lapsesi on vain kerran 1v3kk ja kaipaa syliäsi.

Mä en taas ole koskaan ymmärtänyt sinun kaltaisiasi. Joo lapsi on kerran 1v3kk, mutta hän on myös kerran 15v ja kerran 5v. Ja toinenkin lapsi on kerran 3v.

Pitäisikö ap:n unohtaa 3 vuotiaansa huomioitta, koska hänellä on 1v3kk joka on kerran vaan 1v3kk ja haluaa kaiken huomion itselleen. Ei se ihan noin mene vaan, ehkä jos lapsi on ainokainen, niin häntä toki voi palvoa taukoamatta ja unohtaa kaiken muun, mutta joilla lapsia vaan on useampi niin on ihan tervettä opettaa se, että huomio jaetaan lapsille

 

[...........]

On minullakin kaksi muutakin lasta ja silti kerkeän pitämään tuota 1v5kk sylissä niin paljon kuin tahtoo, ruokaa tehdessäkin lapsi menee kyllä sylissä tai liinassa.

Aijaa, no mitäs jos ne kaksi muutakin haluaisi olla ihan yhtä paljon sylissä. Sä jätät ne nyt sitten "kun ne ei halua" ja tämä yksi lapsista vaatii syliä. helppohan se on sivuttaa nämä vaatimattomammat, kun ne ei vaadi sitä syliä, ja antaa sitä sille kuka vaatii. mutta minä olen reilu ja jaan sylini tasaisesti, vaikka joku lapsistani ei sitä kirkumalla vaadi, niin otan hänet kainaloon ja annan toisen kirkua sillä aikaa. Mulla oli 1v5kk ikäisellä vastasyntynyt pikkusisar joka myös olisi halunnut olla aina sylissä. Ei kuule olisi tullut ruoanlaitosta mitään jos olisin molempia kantanut repussa ja kantoliinassa, enkä näe tällaista kovin terveenäkään. Minusta on ollut ihan huojentavaa, että lapset ovat osanneet sitten olla kumminkin ihan omillaankin, enkä minä ole heille mikään kantokone, joka jokaisen tunnin päivästään pitelee lapsia reppuselässä, ettei vaan tule sitä mielipahaa. syli on kauhean hyvä juttu ja tärkeä, muttan silti koe, että mun tarvitsisi yhtä musikkaa pidellä kaikenaikaa.

 

[äipä]

Vaikken nyt mikään hirmu iso kooltani olekkaan niin kyllä minun syliini mahtuu ja isommat saavat hellyyttä kun pienin nukkuu ja joka ilta pidän isojen lasten kanssa hellyttely hetken, ja eivät he ole mitenkään "helpompia" tai vaatimattomampia, he ovat hieman isompia. Kun lapsia tehdään kannattaa miettiä se että jaksaa olla aina äitinä heille ja toiseksi millaisella ikäerolla tekee lapsia.

 

[äipä]

Ja niin meillä ikäerot 1v5kk oli silloin ku esikoinen ja keskimmäinen syntyi, omasta tahdostani, koin jaksavani ja niin jaksoinkin, en ikinä kyllä valittanut. Olivathan kummatkin hyvin pieniä lapsia, mutta ikinä en ole kokenut lapsen/lasten sylissä olemista taakkana vaan lahjana.

 

[äipä]

Niin muut ikäerot on siis nyt 1v5kk isosisarukset ovat 3,5 vuotias sekä 5 vanha. Kyllä aika riittää jokaisen sylittämiseen. Miksi nyt minun kimppuuni hyökätä näin?

Tällä palstalla näkee liikaa tätä minä minä minä minä minä, lapsi vaan sitä ja sitä ja minä en jaksa.

Lapseni pärjäävät todella hyvin sosiaalisesti ja myös ilman minua, mutta kausina kun haluavat ja tarvitsevat syliä niin he sitä saavat.

Nyt tosin erikoistilanne, isommat lapset lähtivät kummitädin kanssa jumpalle, pienin lapsi on kipeä. Tälläisinä hetkinä sitten voikin miettiä hetken itseänsä ja istua alas, näitä harvemmin kuitenkaan on jos on ITSE päättänyt tehdä lapset lyhyellä ikäerolla tai ylipäätään päättänyt tehdä lapsen.

 

[äipä]

Mielipahaa ja vastoinkäymisiä tulee muutenkin ihmisen jopa pienen ihmisen elämässä, minun ei tarvitse lapsiltani syliä riistää että he oppisivat kestämään jotain...mitä lie olikaan.

 

[xc]

Vaikken nyt mikään hirmu iso kooltani olekkaan niin kyllä minun syliini mahtuu ja isommat saavat hellyyttä kun pienin nukkuu ja joka ilta pidän isojen lasten kanssa hellyttely hetken, ja eivät he ole mitenkään "helpompia" tai vaatimattomampia, he ovat hieman isompia. Kun lapsia tehdään kannattaa miettiä se että jaksaa olla aina äitinä heille ja toiseksi millaisella ikäerolla tekee lapsia.

Teillä ei sitten aikuiset tee ruokaa/käy pissalla/suihkussa/siivoa ym. Vai pidätkö kaikki päivät lapsia sylissä ja yöt sitten hoidat muita hommia? Eli et nuku? Voi jessus sentään.. Juu lapsia ei siis mielestäsi saa tehdä jos ei pysty kantamaan vähintään kahta 24/7...

 

[entäs jos]

Auttaisko, jos ottaisit lapsen mukaan siivoamaan? Harja pienelle ja saat itse imuroitua. Meillä ainakin toimii. Ja pyykit saan kuivumaan, kun apulainen auttaa, on 1½v. Ruoan laitossa neidillä on oma hella, jolla keittää soppaa sillä aikaa kun itse teen ruokaa. Vessassa saan käydä rauhassa, jos annan lapselle hammasharjan, tykkää pestä hampaitaan

 

[äipä]

Ei niitä lapsia koko ajan tartte kuitenkaan kantaa. 1-2 vuotiaalla on päiviä jolloin viihtyy sylissä ja jolloin viihtyy omissa touhuissa. Olen yksin lasten kanssa viikot, viikonloppuisin siivoan aina kunnollaja mies hoitaa lapset.