1v3kk itkukohtaus -> ei saa henkeä...=(

Meidän poika itkee vähän mutta kun itkee niin itkee kans kunnolla!
Se on aina niin lohdutonta ja tulee täydestä sydämestä.

Mutta kun poika alkaa itkemään niin usein alussa hengitys tavallaan "lukkiutuu" ja näyttää kuin poika itkisi ilman ääntä. Ja kun happi alkaa loppua niin alkaa potkiin ja sätkiin ja silmistä näkyy kauhun. Välillä menee ihan sinipunaiseksikin. Sitten kun henki alkaa taas kulkemaan niin itkee aivan hysteerisenä ja pitkään kun säikähtää tilannetta. Lopuksi poika niiskuttaa 15-30minuuttia itkun jälkeen kunnes hengitys tasaantuu. :/ joten aivan minimaalisista asioista voi koitua tosi pitkä itkukohtaus...


Onko muilla tällaista? Olen lukenut tästä joskus mutta en muista millä nimellä tätä kutsutaan.. Miten lasta voisi tilanteessa auttaa? Pari kertaa on ittellekin tullut itku kun on säikähtänyt että pieni tukehtuu.. :'(

 

Tarkoitatko affekti-kohtausta?
Itsellä ei kokemusta omilla lapsilla, mutta nähnyt olen tuollaisen ja kyllä se säikäyttää.Koita googlesta etsiä tietoa.

 

Meillä samanlaista, menee ohi siinä 2 vuoden paikkeilla. Pari kertaa ollut 2 vuoden jälkeenkin. Kokeile puhaltaa kasvoihin, viedä ulos raittiiseen ilmaan niin että havahtuisi. Harvoin ainakaan meillä auttaa, mutta kannattaa kokeilla. Nyt kun olet jo kokenut näitä kohtauksia niin seuraavalla kerralla osaat olla rauhallinen, se on tärkeää. Neuvolassa muuten sanottiin että lapsi oppii käyttään näitä kohtauksia hyväkseen jos ei saa tahtoaan läpi... Tsemppiä, se on inhottavaa joka kerta mut ei vaarallista. Googlesta löytyy nimellä affektikohtaus.

 

Mun pojalla 1,8v on jo tosi pienestä asti ollut kovasti suuttuessaan tai satuttaessaan itsensä lakata hengittämästä ja monesti on jo muuttunut siniseksi ennen kuin henki on alkanut taas kulkea. Kesällä suuttui ensimmäisen kerran niin kovasti ettei henki alkanut ollenkaan kulkea vaan poika meni tajuttomaksi. Nopeasti henki kulki ja poika virkosi, tosin aika tokkurainen oli. Vanhemmat pelästyivät tilannetta vallan kamalasti, kyllä se vaan melkoisen pahalta tuntui katsella kun tuntui että toinen kuolee käsiin. Rauhallisuus oli tilanteesta melko kaukana!!!

Soitto terveysneuvontaan ja sieltä saatiin ohje lähteä päivystykseen. Matkalla poika nukahti ja oli niin väsynyt että nukahti autoon. Vastaanottaja sitten ihmetteli kuinka olen niin rauhallinen vaikka poika on tajuton. Totesin pojan nukkuvan, omattu hyvillä unenlahjoilla =) Pääsimme jonon ohi, mutta silti oli vielä muutamia meitä kiireisempiä edellä. Pienten torkkujen jälkeen, poika oli täynnä virtaa ja riehui minkä kerkisi... Ei tuntunut olevan enää mitään hätää!

Lääkäri tutki pojan totesi tämän olevan kunnossa. Diagnoosi oli affektikohtaus ja kuulostaa seuraavalta:

Affektikohtausia saa noin viisi prosenttia lapsista ja niitä on alle 6-vuotiailla lapsilla, yleisimmin 1/2-2-vuotiailla. Lapsi lakkaa hengittämästä kesken itkun uloshengityksen lopussa. Aivojen hapensaanti vähenee ja lapsi menettää tajuntansa.

Osa lapsista menee veltoiksi, osalla ilmenee kramppimaista jäykistymistä. Iho voi muuttua kalpeaksi tai siniseksi (syanoottiseksi), ja saattaa ilmaantua lyhytaikaisia kouristuksia. Hengitys palautuu itsestään minuutin parin kuluessa, jolloin lapsi voi olla hetken väsynyt mutta muuten normaali. Kohtaukset tulevat kivun tai voimakkaan suuttumisen yhteydessä.

Affektikohtaukset näyttää varsin pelottavalta, mutta ne eivät vahingoita lasta ja häviävät itsestään lapsen kasvaessa. Affektikohtauksia on tutkittu erittäin paljon, mutta mitään elimellistä syytä ei ole todettu. Erittäin hyvä keino tilanteen laukaisemiseksi on joko viedä lapsi ulos kylmään pakkaseen tai valella kylmällä vedellä kasvoja. Tällöin lapsi havahtuu ja tilanne on ohi. Pääasia on, että vanhemmat pysyvät rauhallisina.

Syy pojan suureen kiukkuun oli se, että hän ei saanut mennä saunaan yksin. Väsymyksellä oli osansa asiaan... Kyseisen tapahtuman jälkeen poika on kaksi kertaa mennyt tajuttomaksi, aina suuren itkun tullessa pidättää henkeään enemmän tai vähemmän. Joka kerta on ollut helpompi...


:hug: Tsemppiä sinne, vaikka tuntuu kauhealta on oikeasti vaaratonta!

 

Kiitos kaikille hirmuisesti. Helpottaa tosi paljon kun tietää että on muitakin.
:hug:
Muistin että jostain olen tästä lukenut poikaa odottaessa ja että se on vaaratonta. Muuten olisin jo kiikuttanut pojan pikakyydillä lääkäriin... :ashamed:
Toivotaan että tämä tästä helpottaa. Nyt viime aikoina on kyllä vaan pahentunut kun omaa tahtoa on tullut lisää.