1v uhma

onkos teidän yksivuotiailla ollut jo "uhmakausia"? ajattelin,että onkohan kovinkin yleistä kun meidän vuosikkaalla on nyt menossa joku tahtojen taisto.. ite pitää syödä (vaikka ei osaa), jos ei saa jotain periksi -> hirvi huuto ja kiukuttelu, roikkuu äitin ja välillä isinkin lahkeessa..

miten muilla? vai onko meillä vaan änkyrä neiti?
 
emmu
Tutulta kuulostaa. Meillä myös ilmeni uhmakohtauksia jo yksivuotiaana. Kohta poitsu on 1,5-vuotias ja uhmakohtaukset vaan hirvenevät. Itse saa hampaita pureskella yhteen kun yrittää niistä selvitä.

Pikku mies kyllä näyttää kanssa tahtonsa ja jos ei onnistu, niin kiljuu, karjuu, heittelee tavaroita. Huutaa vaan naama punaisena. Välillä on itsellä pokassa pitämistä kun oikein kunnolla huutaa joka hemputin asiasta.

Odotas vaan kun ikä lähenee kahden vuoden ikää. Tietysti, kaikillahan ei ihan hirveää uhmaa olekaan. Meillä temperamenttiä riittää vaikka muille jakaa ja omapäisyyskin on jotain ihan mahdotonta.

Tsemppiä sullekin! :wave:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 12:19 aamuntorkku kirjoitti:
onkos teidän yksivuotiailla ollut jo "uhmakausia"? ajattelin,että onkohan kovinkin yleistä kun meidän vuosikkaalla on nyt menossa joku tahtojen taisto.. ite pitää syödä (vaikka ei osaa), jos ei saa jotain periksi -> hirvi huuto ja kiukuttelu, roikkuu äitin ja välillä isinkin lahkeessa..

miten muilla? vai onko meillä vaan änkyrä neiti?
Aivan kuin oisin tuon itse kirjoittanut... :)
Eli on meillä muillakin änkyrä neiti... :headwall:
Mutta omalaa tavalla aika ihana kumminkin kun on oma tahto löytynyt, vaikka välillä koville ottaakin...
 
Juu, kiva että muillakin korvat soi...
Meillä 10kk iässä neiti heittäytyi jo veteläksi ja kiljui. 11kk iässä polkee jo jalkaa.(hauskan näköistä kun ei edes kävele vielä!) Sisaruksia ei ole joten mistä nuokin oppinut? Ei vanhemmiltaan ainakaan. Mutta muuten en voi kuin huokaista, kuulemma kuin ilmetty äitinsä. Oma äiti lohdutti että ei se ole kamalaa kun uhma alkaa jo alle vuoden ikäisenä, sitten se jatkuu murrosikään ja... No, eipä olla meidän suvussa tuppisuita.. :headwall:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 12:51 Pink Panther kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 12:19 aamuntorkku kirjoitti:
onkos teidän yksivuotiailla ollut jo "uhmakausia"? ajattelin,että onkohan kovinkin yleistä kun meidän vuosikkaalla on nyt menossa joku tahtojen taisto.. ite pitää syödä (vaikka ei osaa), jos ei saa jotain periksi -> hirvi huuto ja kiukuttelu, roikkuu äitin ja välillä isinkin lahkeessa..

miten muilla? vai onko meillä vaan änkyrä neiti?
Aivan kuin oisin tuon itse kirjoittanut... :)
Eli on meillä muillakin änkyrä neiti... :headwall:
Mutta omalaa tavalla aika ihana kumminkin kun on oma tahto löytynyt, vaikka välillä koville ottaakin...
Meillä myös :wave:
Sitten oikein oikuttelee.. Saattaa jäädä eteisen lattialle möllöttämään ja juonitteleen, että se pitäis kantaen hakea keittiöön. Monesti oon vaan sanonut, että alahan tulla sieltä ite, että en tuu hakemaan, niin itku on loppunut kuin seinään ja hirveä selitys-molotus alkanut ja reippaasti kävellyt äiskän luo!
 
Unelma Anelma
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 12:29 emmu kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Meillä myös ilmeni uhmakohtauksia jo yksivuotiaana. Kohta poitsu on 1,5-vuotias ja uhmakohtaukset vaan hirvenevät. Itse saa hampaita pureskella yhteen kun yrittää niistä selvitä.

Pikku mies kyllä näyttää kanssa tahtonsa ja jos ei onnistu, niin kiljuu, karjuu, heittelee tavaroita. Huutaa vaan naama punaisena. Välillä on itsellä pokassa pitämistä kun oikein kunnolla huutaa joka hemputin asiasta.

Odotas vaan kun ikä lähenee kahden vuoden ikää. Tietysti, kaikillahan ei ihan hirveää uhmaa olekaan. Meillä temperamenttiä riittää vaikka muille jakaa ja omapäisyyskin on jotain ihan mahdotonta.

Tsemppiä sullekin! :wave:
Kuulostaa niin tutulta. Meillä poika 1.8v nyt taas uhma on ruvennut nostaan päätään. Huhuh.
 
Elisa
Meillä poika tulee vuoden viikon päästä ja just veti kaupassa sellasen huutokonsertin, että.. Aattelin ettei tää ny uhmaikä voi viä olla, mut ilmeisesti uhmaikä on joka ikä..
 


meillä kanssa tytöllä 1.2kk kauhia uhma päällä, pukeminen on jotain aivan hirviää, rimpuilee ja huutaa, juoksee karkuu ... ja jos jotain ei saa periksi niin siitähän se hirviä mekkala syntyy...saa nähdä mitä 2-vuotiaana...
 
Typynäiti80
Moi...Olenkin ajatellut että ei kai me olla ainuoita kenellä jo uhmaikä voisi olla. =) Meillä kanssa ikää 1v2kk, tyttö huutaa/itkee naama punaisena jos ei saa jotain periksi tai otan kielletyn tavaran pois. Ja sitte päään laittaa lattiaan ja huutaa siinä. Kestää hetken ja sitte unohtuu...Ja auta armias kun ulkoa pitäs sisälle lähteä ei saa heittää ulkovaatteitakaan pois, ennen kun on rauhotuttuu. :\|
 
Kata04
Täällä myös pientä uhmaa ilmennyt viime kuukausina (tyttö nyt 1,2v).
Kaikkein vaikeinta on meillä tuo syöminen. Kun hänen pitäis väkisin saada kiivetä pöydälle syöttötuolista jne... Kaikki ruuat lentää lattialle.
Hermothan siinä meinaa mammalta mennä. Ja aika usein meneekin.
 
anne-68
Onneksi satuin lukemaan tämän!!Ei uskois et kasvatan kolmatta,tasan 1v poikaa..Noin kuukauden päivät on kundi ollut kuin itse p#"u,oikeasti!Aurinkoinen,äärettömän tytyväinen ja helppo lapsi muuttui yhtäkkiä todella rankaksi,ei onnisunut pukeminen,ei ruokailu,ei oikeastaan yhtään mikään.juoksimme lääkärissä kolme kertaa kuukauden aikana tsekkaamassa ettei vaan korvissa ole jotain..Ei ollut.Eipä tullut mieleenikään että voisi olla uhmaa!Nut 3 päivää on kaveri ollutt taas kuin enkeli,ihana oma itsensä.Huh helpotus!Vanhemmat muksuni ovat jo 10 ja 17 vuotiaat,etten todellakaan muista heidän vauva-ajoiltaa tällaista vaikka olisi ollutkin.Olen ajatellut vaan et 2 vuotiaana se uhma tulee,ei tämä VOI olla sitä,kun joku on ehdottanut..Kyllä taas kummasti arvostaa jokaista päivää kun lapsi on itsensä!
 
meilläkin
Poika 1 v 8 kk ja nyt alkaa uhmat olla ONNEKSI takanapäin. Tuossa 1 ikävuoden tienoilla oli melkoista huutoa ja kiukkukohtauksia. Kun oikein hermostui, syöksyi päälle kädet ojossa, nakkeli tavaroita ja huusi.
Itse halusi syödä,vaikkei osannut, eikä saanut auttaa, suuttui. No, nyt sitten olisi taitoa, muttei viitsi. Ja minulla on "apulusikka" käytössä silloin, kun on mieliruokaa jonka arvon pikkuherra syö itse, mutta sapuskaa valuu sitten pitkin leukaa... :)
 
michico
meillä oli 1. uhma vuoden ikäisenä, sitten vähän rauhoittui, nyt on kohta mittarissa vuosi ja neljä kuukautta ja uusi uhma nostaa päätään. Onneksi oli välillä tyynempi jakso, niin sai kerätä voimia. :D
 
äiti76
Oli ihana lukea teidän kirjoituksiani, en siis ole yksin :)
Minulla on kohta 2v.poika ja nyt suurimmaksi ongelmaksi on noussut nukkumaan meneminen! Poika nousee sängystä varmaan 10 kertaa ja juoksee kikattaen ympäri taloa. huokaus :/ en todellakaan tiedä mitä tekisin!? Nukuttamiseen kuluu helposti tunti ja siinä vaiheessa itkee poika ja melkein äitikin :ashamed:

Myös kiljuminen, tavaroiden heittely ja sylkeminen !! :eek: on käynyt tutuksi.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille!!
 
Meidän yksi vuotias osoittaa jo kovasti mieltään ja uhmaa äidni ja isän asettamia lakeja. ja jos ei saa tehdä, niin kuin itse haluaa, alkaa armoton huuto ja kiukuttelu. Mikään ei siihen meteliin tehoa. Helpoimmalla pääsen, kun annan lapsen tapella yksikseen aikansa. Kyllä se sitten lopettaa, kun ei enää jaksa huutaa.
 
Tutiton
Hei, tutulta kuulostaa, meidän poikamme on 1v5kk ja tuollaista "itte" on ollut hetken aikaa. Pitäisi esim.saada juoda mukista itse, mutta toisaalta antaa lusikan minun käteeni, jotta syöttäisin, vaikka osaa varsin hyvin itsekin. Ja Tomi Traktoria pitäisi saada katsoa sata kertaa päivässä, tai Teletappipelejä netistä.

Meillä uhmakkuus kohdistuu tällä hetkellä erityisesti minuun, ei niinkään isään. Olen ajatellut, että se on joku äidistä irti kasvamisen vaihe. Samanaikaisesti mielestäni omat tunteeni hänen vastusteluaan ja itkuaan kohtaan ovat jotenkin muuttuneet, nyt sellainen alkaa jotenkin herkemmin kiukuttaa itseäkin. Itsenäistymiskehitystä se on koko elämä tästä eteenpäin...
 

Yhteistyössä