Alkuperäinen kirjoittaja vaavi2006:
1v lapseni on aina on ollut ns.herkkis. Pelkää kaikkia muita niin lapsia kuin aikuisiakin,kun olemme kylässä tai meille tulee vieraita lapsi roikkuu lahkeessa ja haluaa syliin. Toisaalta se on todella mieltä lämmittävää että äiti on kaikkikaikessa,mutta miten rohkaista lasta uskaltautumaan irrottautua kun on muita paikalla. Näemme paljon muita lapsia ja aikuisia mutta ei..Lapsi viihtyy kyllä itsekseen kun ollaan oman perheen parissa. Välillä harmittaa kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä että "mikäs sille nyt oikeen tuli kun noin itkee"
Teenkö hallaa lapselle olemalla hänen kannssaan kotona vai auttaisiko päivähoito asiaan (mitä en itse kyllä vielä haluaisi)
Et todellakaan tee hallaa olemalla kotona 1-vuotiaan lapsesi kanssa!!! Päinvastoin. Tuon ikäisen on mielestäni parasta olla kotihoidossa, kyllä päiväkotiin vielä kerkiää ja tutustumaan muihin lapsiin ja pitämään puoliaan ja selviämään "yksin". 1 v. on vielä niin pieni ja annetaan heidän ollakin. Herkkyys ei omasta mielestäni ole lainkaan huono luonteenpiirre, päinvastoin. Kiintymys äitiin ja isään on merkki, että "hei, minun on hyvä olla teidän kanssa ja lähellä, tykkään olla lähellä ja saada läheisyyttä", eikö vaan? Pienenä koettu turvallisuus ja rauhallinen ja tasapainoinen elämä
( mitä päiväkodissa ei useinkaan ole) kotona luo mahtavan pohjan kasvulle ja hyvälle itseluottamukselle ja pärjäämiselle maailmassa!
Onhan lapsissa luonne-eroja jo pienestä pitäen, toiset herkempiä, toiset avoimempia ja riehakkaampia. Isompaa ujoa ja herkkää lasta tietysti voi tukea ja kannustaa lähestymään muita ihmisiä ja kehua, kun lapsi uskaltaa ja voittaa ujoutensa, mutta 1-vuotias on vielä niin pieni, kaikki aikanaan.
Terveisin nimim. Itsekin aikanaan ujo lapsi, nyt ihan sosiaalinen aikuinen