1v kiinni äidissä

1v lapseni on aina on ollut ns.herkkis. Pelkää kaikkia muita niin lapsia kuin aikuisiakin,kun olemme kylässä tai meille tulee vieraita lapsi roikkuu lahkeessa ja haluaa syliin. Toisaalta se on todella mieltä lämmittävää että äiti on kaikkikaikessa,mutta miten rohkaista lasta uskaltautumaan irrottautua kun on muita paikalla. Näemme paljon muita lapsia ja aikuisia mutta ei..Lapsi viihtyy kyllä itsekseen kun ollaan oman perheen parissa. Välillä harmittaa kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä että "mikäs sille nyt oikeen tuli kun noin itkee"
Teenkö hallaa lapselle olemalla hänen kannssaan kotona vai auttaisiko päivähoito asiaan (mitä en itse kyllä vielä haluaisi)

 

Voisiko jossain samassa, tutussa ryhmässä lapsi rohkaistua lähestymään muita? En tarkoita päivähoitoa, vaan vaikka jotain kerhoa jossa on samat osallistujat joka kerta? Tuttu hiekkalaatikkoporukka tms.

Onhan se 1v vielä tosi pieni. Mun 1v on taas turhankin hanakka ottamaan kontaktia toisiin pieniin (tunkee syliin, ottaa kädestä, yrittää halia, tätä toiset lapset voivat pelästyä),

 

Meidän poika juuri 1v reagoi aika lailla samoin kun ap:llä. Aina ei tosin itke välttämättä paitsi jos joku kaappaa syliin tms. Olen sitä mieltä että tämä on tempperamentti kysymys ja sitä tulee tukea niin ettei anneta ymmärtää että on pahaksi roikkua äidissä vaan hienovaraisesti tuetaan tutustumaan muihin ja jos ei halua niin ei sitten. Varmasti myöhemmin rohkaistuu hieman, 1v on vielä kovin pieni =) Omani kanssa aion olla vielä kotona (olemme kahdestaan) ja luulen että päivähoitoon "joutuminen" olisi kamalaa nyt ainakin omalle lapselleni. Kyllä se eroahdistuskin joskus helpottaa ja nyt syksyllä olen suunnitellut että alkaisimme käymään jossain kerhossa kerran viikossa, lähinnä itseni takia

 

luulisi että ajan kanssa tuollainen ujous menee ohi. kun on ensin äidin turvallisesta sylistä saanut katsella muiden menoa tarpeeksi, ehkä sitten pikkuhiljaa uskaltaa mennä menoon mukaan.

 

1v lapseni on aina on ollut ns.herkkis. Pelkää kaikkia muita niin lapsia kuin aikuisiakin,kun olemme kylässä tai meille tulee vieraita lapsi roikkuu lahkeessa ja haluaa syliin. Toisaalta se on todella mieltä lämmittävää että äiti on kaikkikaikessa,mutta miten rohkaista lasta uskaltautumaan irrottautua kun on muita paikalla. Näemme paljon muita lapsia ja aikuisia mutta ei..Lapsi viihtyy kyllä itsekseen kun ollaan oman perheen parissa. Välillä harmittaa kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä että "mikäs sille nyt oikeen tuli kun noin itkee"
Teenkö hallaa lapselle olemalla hänen kannssaan kotona vai auttaisiko päivähoito asiaan (mitä en itse kyllä vielä haluaisi)

Et todellakaan tee hallaa olemalla kotona 1-vuotiaan lapsesi kanssa!!! Päinvastoin. Tuon ikäisen on mielestäni parasta olla kotihoidossa, kyllä päiväkotiin vielä kerkiää ja tutustumaan muihin lapsiin ja pitämään puoliaan ja selviämään "yksin". 1 v. on vielä niin pieni ja annetaan heidän ollakin. Herkkyys ei omasta mielestäni ole lainkaan huono luonteenpiirre, päinvastoin. Kiintymys äitiin ja isään on merkki, että "hei, minun on hyvä olla teidän kanssa ja lähellä, tykkään olla lähellä ja saada läheisyyttä", eikö vaan? Pienenä koettu turvallisuus ja rauhallinen ja tasapainoinen elämä
( mitä päiväkodissa ei useinkaan ole) kotona luo mahtavan pohjan kasvulle ja hyvälle itseluottamukselle ja pärjäämiselle maailmassa!

Onhan lapsissa luonne-eroja jo pienestä pitäen, toiset herkempiä, toiset avoimempia ja riehakkaampia. Isompaa ujoa ja herkkää lasta tietysti voi tukea ja kannustaa lähestymään muita ihmisiä ja kehua, kun lapsi uskaltaa ja voittaa ujoutensa, mutta 1-vuotias on vielä niin pieni, kaikki aikanaan.

Terveisin nimim. Itsekin aikanaan ujo lapsi, nyt ihan sosiaalinen aikuinen

 

Aika tekee tehtävänsä. 1-vuotias lahkeessaroikkuja saattaa vuoden kuluttua olla jo paljon reippampi. Ja tietysti luonne vaikuttaa paljon asiaan. Mulla on 2-vuotias poika, joka oli yksi vuotiaana ihan mahdoton takiainen ja ihmisten pelkääjä. Nyt on jo helpompaa, ja pärjää vaikka mummon hoivissa päivän oikein hyvin. Vuosi sitten ei sellaista voinut kuvitellakaan!

 

Kyllä on kiinni (ja pysyy) Aamut on pahimpia! Pitäs roikottaa koko ajan kainalossa tyttöö! Iltapäivät on menny hyvin, kun touhutaan ulkona, sit sisällä taas "roikutaan" Vaikka ois isi ja veljetkin joskus paikalla!
Kerhossa hetken hengähdin ja kohta tuli naama punasena yhden ohjaajan kainalossa mun luo :|