1v 7kk lapsi, ei kävele yksin vieläkään

[apua vailla]

Neuvolalääkärin mielestä tämä oli ok, koska motoriset taidot muuten aivan loistavat. Lapsi myös kävelee hienosti taaperokärryn kanssa, tai aikuisen käsistä kiinni pitäen (tai aikuisen kädet lantiolla kevyesti). Ei siis tarvitse tukea ollenkaan, vain "henkistä" tukea. Heti jos huomaa, ettei hänestä pidetä kiinni, pysähtyy ja menee istumaan. Riittää siis, että edes sormenpäillä häntä hipaisee koko ajan, niin kävelee kyllä. Ei myöskään suostu seisomaan paikallaan ilman tuota rohkaisua.
Lapsi on kovin varovainen luonteeltaan, opettelee asiast kunnolla, ennenkuin alkaa tehdä.
On harjoiteltu, rohkaistu, jne, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Onko täällä joku, kuka osaisi auttaa asiaan? Lastenlääkäriä? Fyssaria? Ihan vain jotakuta ihmistä, jolla olisi ideoita tai kokemusta?

 

["vieras"]

No eipä siihen mitkään fyssarit auta jos kerran kuitenkin osaa kävellä (vaikka niin että sormenpäällä koskettaa). Muistan kuulleeni samanlaisista tapauksista, että lapsi halusi aina kävellessä pitää aikuisen pikkurillistä kiinni tms. Eiköhän tuo kävele sitten kun on henkisesti siihen valmis

 

[Naisen raivo]

No osaahan hän kävellä, hän on vaan arempi niin kuin itsekkin kirjoitit ja haluaa osata tuon homman kunnolla ennenkuin lähtee itsekseen yrittämään. Kyllä hän siitä rohkaistuu yksinkin tepastelemaan . Sinuna en olisi huolissani vaan antaisin lapsen omaan tahtiinsa ottaa sen "viimeisen askelen" niin sanoakseni .

 

[Madicken04]

Meillä on myöhään kävelemään oppineet erityislapset joista varsinkin toinen on aina ollut hyvin varovainen ja arka liikkumisissaan. Hänen kohdallaan ollaan käytetty treenausapuna sitä että tuollaisissa jutuissa sen vanhemman käden sijasta annataan tueksi vaikka jotain keppiä jonka toinesta päästä avnhempi pitää kiinni, niin että siis ei ole suoraa kosketusta. Kepin jälkeen esim narua tai muuta pehmeää materiaalia josta on sitten helpompi höllentää otetta ja pian lapsi voi itse huomata kävelevänsä pelkkä naru kädessä.

 

[....]

älä hoputa lasta. Anna hänen edetä omaan tahtiin. Varmasti kävelee joku päivä yksin. Miksi se on niin tärkeää kilpailla...

 

[apua vailla]

niin, kai se tuosta vielä rohkaistuu. Alkaa vain itsellä olemaan jo epätoivoinen olo, kun on jo noinkin vanha. Tilannetta ei lainkaan helpota ihmiset, jotka ihmettelevät "eikö se vieläkään kävele?".
On koitettu noinkin, mitä erityislasten äiti kirjoitti, mutta ei suostu niin kävelemään.
Eikä tässä kyllä mielestäni ole kyse kilpailemisesta...

 

[apua vailla]

Onko nyt joku, kenellä jotain vinkkejä tai omia kokemuksia?

 

[meillä]

=) Meillä käveli 8kk iässä ja ilman tukea alle vuoden ikäisenä, oppivat lukemaankin ennen koulua ja ovat ihan hyvin pärjänneet.

 

["äiti"]

meillä oli kanssa varovainen lapsi osasi tukea pitkin kävellä ainakin 3-4kk mutta vasta 1v3kk oppi ja suostui irrottamaan tuesta. Meillä auttoi kun ostettiin sellainen kepin päässä kulkeva hevonen sai työnnellä sitä sitten yhtäkkiä jätti sen pois ja alkoi kävelemään.

 

[Kompoosi]

Meidän esikoinen lähti kävelemään vasta 1v6kk iässä. On aina ollut arka ja siitä uskalluksesta se on kiinni. Epäonnistumisen pelostakin. Edelleen lähes 4-vuotiaana on tosi huono yrittämään mitään uutta, haluaa olla aivan varma siitä että onnistuu..

Ei siis muuta kuin tsemppiä odotteluun, kyllä se siitä kun vaan uskaltaa, taidot selvästi jo on!

 

["aloittaja"]

=) Meillä käveli 8kk iässä ja ilman tukea alle vuoden ikäisenä, oppivat lukemaankin ennen koulua ja ovat ihan hyvin pärjänneet.

No tämä ei nyt kyllä liity asiaan mitenkään... Vai halusitko vain kehuskella, että "meidän Nico-patric kävelikin jo näin nuorena?"

 

[höllää vähän]

[QUOTE="aloittaja";23384733]No tämä ei nyt kyllä liity asiaan mitenkään... Vai halusitko vain kehuskella, että "meidän Nico-patric kävelikin jo näin nuorena?"[/QUOTE]

huh, onneksi ei ole noin typerää nimeä meidän lapsilla teillä niitä irmeleitä ja martta.kerttuja sitten riittää, kunhan vaan sanoin ja mitä sitten? =)

 

["aloittaja"]

Meidän esikoinen lähti kävelemään vasta 1v6kk iässä. On aina ollut arka ja siitä uskalluksesta se on kiinni. Epäonnistumisen pelostakin. Edelleen lähes 4-vuotiaana on tosi huono yrittämään mitään uutta, haluaa olla aivan varma siitä että onnistuu..

Ei siis muuta kuin tsemppiä odotteluun, kyllä se siitä kun vaan uskaltaa, taidot selvästi jo on!

Hyvä, että on muitakin! Kaipa tuo tuosta... Alkaa vaan huolettaa, kun joka paikassa toitotetaan, että viimeistään 1,5v, jne...

Tuo työnnettävä juttu olikin hyvä, taidampa lähtä prismaan! Taaperokärryssä kun on se huono puoli, että se tukee... Tuo hevonen ei tukisi...

 

[meee]

=) Meillä käveli 8kk iässä ja ilman tukea alle vuoden ikäisenä, oppivat lukemaankin ennen koulua ja ovat ihan hyvin pärjänneet.

Ihmettelin itsekkin miten tämä liittyi ap:n kysymykseen, mutta ap.lle sen verran että lapsi varmasti rohkaistuu muutaman kuukauden sisällä yksin kävelemään kunhan vain on siihen valmis, en usko että sille asialle voi mitään tehdä esim.Fysioterapeutti koska lapsi kumminkin osaa kävellä muttei uskalla. Kohta huomaat että nhythän se muksu ottaa jo juoksu askelia.

 

[040608]

Meillä toinen lapsi alkoi kävelemään ilman tukea 1v5kk ja kolmas lapsi 1v4kk, molemmat käveli vuoden ikäisenä oikein hyvin taaperokärryn kanssa tai "puita pitkin". Mutta tuo vapaa kävely antoi itseään odottaa. Meille kyllä jossain vaiheessa (1v3kk?) tarjottiin neuvolasta fysioterapiaa, mut ei menty kun en nähnyt siihen tarvetta. Ja molemmat kyllä sitten käveli oikein hyvin kun vaan rohkastuivat kävelemiseen.

Kyllä ap:n lapsi varmaan kohta lähtee kävelemään. Oletteko kokeilleet niin että esim jostain pehmolelusta pitää lapsi kiinni toisesta tassusta ja vanhempi toisesta? Enkä olisi kyllä niin huolissani kun kerran osaa kävellä taaperokärryn ym kanssa. Jos ei ollenkaan kävelis niin sit olis syytä mennä fys.terapiaan tai johonkin.

 

["vieras"]

Meillä kans tyttö oppi kävelemään tukea pitkin 10 kuukauden ikäisenä mutta itsenäiset askeleet uskalsi ottaa vasta puoli vuotta myöhemmin. Kyllä se siitä, mun kaverilla on samanikäinen lapsi kun omani ja tämä alkoi kävelemään 8 kuukauden ikäisenä, kaveri oli ihan kade mulle kun mun ei tarvinnut juosta päättömän kanan lailla kulkevan vauvan perässä

 

[Kompoosi]

[QUOTE="aloittaja";23384754]Hyvä, että on muitakin! Kaipa tuo tuosta... Alkaa vaan huolettaa, kun joka paikassa toitotetaan, että viimeistään 1,5v, jne...

Tuo työnnettävä juttu olikin hyvä, taidampa lähtä prismaan! Taaperokärryssä kun on se huono puoli, että se tukee... Tuo hevonen ei tukisi... [/QUOTE]

On meitä muitakin! Muistan kyllä oman huoleni aikanaan, se oli hirveää ja ympäristö vaan loi lisää paineita. Nyt kun tyttö on jo isompi ja huomaan kaikki arkailujen aiheet, en ollenkaan ihmettele tuota myöhäistä kävelemään lähtöä

 

["tuulevi"]

Oma esikoiseni oli varovainen ja rauhallinen luonne vauvana ja sen jälkeenkin. Oppi kävelemään vuoden ikäisenä, mutta käveli vain jos joku piti sormesta kiinni tai vain kosketuksen voimalla. Meillä myös stoppi tuli heti, kun huomasi, että hänestä ei pidetä kiinni. Sisällä hän "käveli" polvillaan pystyasennossa.

Ostimme hänelle nukenkärryt ja alkuun työntelimme niitä yhdessä. Vähitellen rohkaistui työntämään niitä yksinkin ja silloin KEHUIMME kovasti. Teimme myös leikin varjolla itsenäisiä kävelyharjoituksia, tyttö vei esim. jonkun tavaran äidiltä isälle ja isältä äidille ja pidensimme matkaa vähitellen. Kävellä hän osasi, mutta kun sitä rohkeutta puuttui. Aina kehuimme häntä, kun hän yksin käveli.
1v 4kk iässä lapsemme alkoi kävellä itse.

En osaa muuta neuvoa antaa kuin kehumisen ja ajan mittaan hän kyllä rohkaistuu kävelemään itse.

 

[ölkj]

Mun esikoien oppi kävelemään 1v9kk. 2-vuotiaaseen asti kuulemma katellaan, silloin mennään normaalin kehityksen puitteessa. Näin kertoi myös neurologi.
Tosin esikoisella on neurofibromatoosi, josta voi olla ongelmia motorisen kehityksen kanssa.
Hän kuitenkin oppi puhumaan aikaseen, ja 2-vuotiaana puhe oli 3-vuotiaan tasolla.

Kyllä ne yllensö neuvolassa tietää, ja ohjaavat hoitoon jos ontarve.
Älä huoli =)

 

["aloittaja"]

Ihmettelin itsekkin miten tämä liittyi ap:n kysymykseen, mutta ap.lle sen verran että lapsi varmasti rohkaistuu muutaman kuukauden sisällä yksin kävelemään kunhan vain on siihen valmis, en usko että sille asialle voi mitään tehdä esim.Fysioterapeutti koska lapsi kumminkin osaa kävellä muttei uskalla. Kohta huomaat että nhythän se muksu ottaa jo juoksu askelia.

Kiitos rohkaisusta, toivotaan, että lähtee!

Meillä toinen lapsi alkoi kävelemään ilman tukea 1v5kk ja kolmas lapsi 1v4kk, molemmat käveli vuoden ikäisenä oikein hyvin taaperokärryn kanssa tai "puita pitkin". Mutta tuo vapaa kävely antoi itseään odottaa. Meille kyllä jossain vaiheessa (1v3kk?) tarjottiin neuvolasta fysioterapiaa, mut ei menty kun en nähnyt siihen tarvetta. Ja molemmat kyllä sitten käveli oikein hyvin kun vaan rohkastuivat kävelemiseen.

Kyllä ap:n lapsi varmaan kohta lähtee kävelemään. Oletteko kokeilleet niin että esim jostain pehmolelusta pitää lapsi kiinni toisesta tassusta ja vanhempi toisesta? Enkä olisi kyllä niin huolissani kun kerran osaa kävellä taaperokärryn ym kanssa. Jos ei ollenkaan kävelis niin sit olis syytä mennä fys.terapiaan tai johonkin.

Meillä lähti tuettuna kävelemään vähän vajaa 1v4kk ikäisenä vasta, eli sekin tuli myöhään. Eli eihän ole tuota kävelyä harjoitellut loppujen lopuksi kuin joulusta lähtien. Juoksee kyllä lujaa, samalla tavalla kuin käveleekin, "henkisen"tuen kanssa.
Fyssaria ei ole meille edes ehdotettu... :/
Ollaan koitettu noinkin, että olisi lelu kädessä ja äiti tai isä toisessa päässä lelua. Joskus onnistuu, joskus ei, useimmiten ei...

On meitä muitakin! Muistan kyllä oman huoleni aikanaan, se oli hirveää ja ympäristö vaan loi lisää paineita. Nyt kun tyttö on jo isompi ja huomaan kaikki arkailujen aiheet, en ollenkaan ihmettele tuota myöhäistä kävelemään lähtöä

Tuo ympäristön paine ei kyllä ole mitään kivaa... Tosin sitä varmasti kokee kaikki, joko puheen oppimisessa, syömisessä, tutin syömisessä, missä vaan... "eikö se vieläkään puhu/syö itse/kävele/vieläkö se syö tuttia/juo pullosta...?"

 

["sar"]

Tuo ympäristön paine on muuten ihmeellinen asia. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin helvetin uteliaita? Eikö jokainen saisi kasvaa ja kehittyä sitä omaa vauhtiaan, ilman uteliaiden naapureiden ja kylän akkojen uteluja? :/

 

["aloittaja"]

nostan

 

["vieras"]

Ympäristön kysyjille voi sanoa, että "eiköhän lapsi ennen kouluikää kävele yksin" ja "helpompaa se mulle on, kun ei tarvitse juosta perässä". Sillä saa mukavasti hiljennettyä ihmiset .

Ap, toi "ennen kouluikää" -ajattelu auttaa moneen paineeseen, esim. vaipattomuuteen, pukemiseen, syömiseen, nukkumiseen jne.

 

[Rigel]

[QUOTE="sar";23386016]Tuo ympäristön paine on muuten ihmeellinen asia. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin helvetin uteliaita? Eikö jokainen saisi kasvaa ja kehittyä sitä omaa vauhtiaan, ilman uteliaiden naapureiden ja kylän akkojen uteluja? :/[/QUOTE]
Tähän sanoisin, että ei saa, ja jos vaikka muuten saisikin, niin vähintään neuvolassa normitäti päivittelee suureen ääneen, kun ei ole normilapsi. Eikä ole hyvästä sekään, jos lapsi osaa jotakin, mitä ei vielä "kuuluisi" osata, sehän on vanhempien vika selvästi, varmaan preppaavat lasta ja vaativat tältä liikaa yrittäen kasvattaa tästä ihmeneroa...

Aloittajalle kerron, että myös minulla on ollut "myöhään" kävelemään lähteneet lapset, ja kyse myös lähinnä tuosta uskaltamisesta. Sama on sitten toistunut myöhemmin mm. pyöräilemään opettelussa: ei uskallusta, niin eipä sitten ole kiinnostustakaan. Mutta kaikki taidot ovat tulleet sitten kun ovat tulleet.