K
KohtaKalju
Vieras
Meidän esikoistyttärestä on tullut aivan mahdoton! Vai onko tämä minun ylireagointia kun olen nyt raskaana(rv25)?
Saattaa heittääntyä kauhean villiksi yhtäkkiä, kiukettelee, kiljuu... Kaikki mistä kiellän tekee sen varmasti ja mitä enemmän kiellän, sitä enemmän tuntuu olevan yritystä. Onkii just kaikki tavarat pöydiltä mitä ei saisi ottaa, jos satun unohtamaan jotain vähän lähemmäksi pöydänreunaa.
Haluaa syödä itse (avustan siinä sivussa), hienoa joo, mutta puolessavälissä syömistä syöminen meneekin ihan pelleilyksi ja heittelee ruokaa suurinpiirtein ympäri keittiötä
Vaipan vaihto on kauhea rituaali, ei voi pysyä hetkeäkään paikoillaan, ei selällään eikä seisoviltaan, puhumattakaan pukemisesta... Joka hiton asiassa pitää lapsen vääntää vastaan ja itsellä meinaa päästä jo itku, kun tuntuu ettei sitä muuta nykyään saa olla tekemässäkään kuin kieltämässä!
Ja mä väsyn ihan tolkuttoman paljon tästä muutenkin, kun saa olla kantamassa ja vääntämässä vaipanvaihdossakin ihan tosissaan vastaan.
Nukahtaminenkin käy nykyään vaikeasti, sängyssä kiljutaan ja keksitään kaikki asiat ennen kuin nukahdetaan. Heittää tuttia lattialle, höpöttää, rynkyttää sänkyä, hakkaa maitopullolla sängynreunaa, repii aluslakanan pois... Enkä todellakaan käy kyttäämässä lasta koko aikaa mitä se siellä touhuaa, mutta silloin menen kun alkaa TOSISSAAN itkemään...
Tuntuu itsekkäälle sanoa, mutta tuntuu jopa välillä sille että lapsi tekee tuon kaiken vaan minua ärsyttääkseen...
Onko tuo alkavaa uhmaa vai jotan koettelemusta muuten vaan? Meillä on kyllä rajat lapsella ja hyvin kiltti tyttö ollut tähän asti, mutta nyt tuntuu että niistä "pelisäännöistä" saa olla muistuttamassa koko ajan ilmaan minkäänlaista hyötyä...
Saattaa heittääntyä kauhean villiksi yhtäkkiä, kiukettelee, kiljuu... Kaikki mistä kiellän tekee sen varmasti ja mitä enemmän kiellän, sitä enemmän tuntuu olevan yritystä. Onkii just kaikki tavarat pöydiltä mitä ei saisi ottaa, jos satun unohtamaan jotain vähän lähemmäksi pöydänreunaa.
Haluaa syödä itse (avustan siinä sivussa), hienoa joo, mutta puolessavälissä syömistä syöminen meneekin ihan pelleilyksi ja heittelee ruokaa suurinpiirtein ympäri keittiötä
Vaipan vaihto on kauhea rituaali, ei voi pysyä hetkeäkään paikoillaan, ei selällään eikä seisoviltaan, puhumattakaan pukemisesta... Joka hiton asiassa pitää lapsen vääntää vastaan ja itsellä meinaa päästä jo itku, kun tuntuu ettei sitä muuta nykyään saa olla tekemässäkään kuin kieltämässä!
Nukahtaminenkin käy nykyään vaikeasti, sängyssä kiljutaan ja keksitään kaikki asiat ennen kuin nukahdetaan. Heittää tuttia lattialle, höpöttää, rynkyttää sänkyä, hakkaa maitopullolla sängynreunaa, repii aluslakanan pois... Enkä todellakaan käy kyttäämässä lasta koko aikaa mitä se siellä touhuaa, mutta silloin menen kun alkaa TOSISSAAN itkemään...
Tuntuu itsekkäälle sanoa, mutta tuntuu jopa välillä sille että lapsi tekee tuon kaiken vaan minua ärsyttääkseen...
Onko tuo alkavaa uhmaa vai jotan koettelemusta muuten vaan? Meillä on kyllä rajat lapsella ja hyvin kiltti tyttö ollut tähän asti, mutta nyt tuntuu että niistä "pelisäännöistä" saa olla muistuttamassa koko ajan ilmaan minkäänlaista hyötyä...