1v 6kk ja uhma

Tästä aiheesta on täällä ollut aiemminkin mutta toivon silti vastauksia. Meillä on 1v 6kk ikäinen poika jolla selvästi aivan kamala uhmaikä päällä. Onko siis yleistä että noinkin pienellä se jo ilmenee? Esim. ulkovaatteiden pukeminen on aivan KAMALAA. Poika huutaa, raivoaa, potkii, heittäytyy veteläks ja minä en aina edes saa vaatteita yksin pojan päälle. Hiki vaan valuu ja hermot menee. Sitten syöminen toisinaan syö hyvin mutta välilä rimpuilee, yrittää nousta seisomaan, kieppuu kuin väkkärä ja ei meinaa syödä, saa keksiä lauluja, napsutella pilttikorkkia ym että syö. Muutenkin on tosi villi poika. Tekee kokoajan pahojaan availee keittiön kaappeja, heittelee tavaroita.

Lisäksi nyt tullut kuvaan tuo yöheräily, heräilee jopa 2-3 krt yöllä itkemään ja pitää mennä silittelemään.

Kysyisin siis onko muilla tälläistä? ja neuvoja miten jaksaa uhmaikäisen vintiön kanssa?

Lohdutuksena on ainoastaan se että mieheni oli pienenä samanlainen , pukeimiseen tarvittiin kaksi toinen piti kiinni ja toinen puki....

 

\

Tästä aiheesta on täällä ollut aiemminkin mutta toivon silti vastauksia. Meillä on 1v 6kk ikäinen poika jolla selvästi aivan kamala uhmaikä päällä. Onko siis yleistä että noinkin pienellä se jo ilmenee? Esim. ulkovaatteiden pukeminen on aivan KAMALAA. Poika huutaa, raivoaa, potkii, heittäytyy veteläks ja minä en aina edes saa vaatteita yksin pojan päälle. Hiki vaan valuu ja hermot menee. Sitten syöminen toisinaan syö hyvin mutta välilä rimpuilee, yrittää nousta seisomaan, kieppuu kuin väkkärä ja ei meinaa syödä, saa keksiä lauluja, napsutella pilttikorkkia ym että syö. Muutenkin on tosi villi poika. Tekee kokoajan pahojaan availee keittiön kaappeja, heittelee tavaroita.

Lisäksi nyt tullut kuvaan tuo yöheräily, heräilee jopa 2-3 krt yöllä itkemään ja pitää mennä silittelemään.

Kysyisin siis onko muilla tälläistä? ja neuvoja miten jaksaa uhmaikäisen vintiön kanssa?

Lohdutuksena on ainoastaan se että mieheni oli pienenä samanlainen , pukeimiseen tarvittiin kaksi toinen piti kiinni ja toinen puki....

Meillä ihan samanlaista, vaikka tyttö "vasta" 1v 1kk... Hirveä taistelu joka asiasta Nykyään suuttuu, ihan mistä vain.. Mulla vaan itselläni on "pahana tapana", se että mua rupee naurattamaan se kiukkuaminen, kun saattaa suuttua vaikka lelulle.. Ja kun ei pitäis pienelle nauraa :ashamed:
Toi pahin kokeilunhalu, kun tekee nykyään paljon sellaista mitä ei saisi, saatiin kuriin sillä, että tiukennettiin sääntöjä entisestään. Kiellän 3 kertaa ja jos ei usko, kannan omaan huoneeseen (ovi puoliksi kiinni), likka tulee huutaen syliin pyytämään anteeksi, ja jatkaa nätisti
Toinen tapa minkä huomasin, on liittää kieltäminen leikkiin
Jos tyttö menee esim. verhojen taakse (minne ei saa mennä), otan häntä kädestä kiinni ja ohjaan sieltä pois, sitten otan kummastakin kädestä kiinni, katson silmiin ja rupean hokemaan ei ei ei ja kääntelemään päätä, sitten tyttö rupeaa matkimaan, kääntää päätä ja hokee ei, lopetan ja sanon: Hyvä! Ja sitten neiti menee leikkimään omia juttujaan

 

Onpa kertomuksesi kuin suoraan meidän perheestä! Poika on nyt 1v6kk ja uhma päällä. Syöminen on meillä kaikista pahin juttu. Meillä on vielä toistaiseksi toiminut homma niin, että kun se pelleily ja seisomaan nouseminen alkaa usein jo ennen ensimmäistä lusikallista, nostan pojan pois tuolista. Tästä taas seuraa se, että huudetaan naama punaisena ja haluaa takaisin tuoliinsa ja tämän jälkeen syöminen onnistuu paremmin. Päälle pukemisen auttamiseksi usein opettelemme sanoja jolloin mielenkiinto kohdistuu siihen puhumiseen eikä itse pukemiseen. Yleensäkäöän meillä ei nykyisin mitään tehdä suosiolla. Joka asiasta saa kehoittaa useamman kerran.
Uskon ja toivon kuitenkin, että tämäkin vaihe kuuluu normaaliin kehitykseen ja laantuu aikanaan.

 

meillä myös täysi uhma päällä, pojalla ikää nyt 1v7kk. Ei ole helppoa kun pitää käsitellä päälle 13 kilosta rimpuilevaa, potkivaa, raapivaa, purevaa apinaa Neuvolassa sanoivat että ihan normaali tapaus kuitenkin. Tuskanhiki täälläkin jatkuvasti.
Nyt uutena juttuna kaikkien tavaroiden viskominen.

 

Joo, kyllä näillä reilun vuoden ikäisillä alkaa tällaista pientä esi-uhmaa esiintymään! Siitä se oma tahto alkaa pikkuhiljaa kehtittyä.

Älä vaan kuvittele vielä olevasi pulassa lapsen kanssa, se vaan pahenee siitä. Kun lapsi saa ensimmäisen "oikean" uhman, niin sitten huomaat kyllä, että pienet pukemis-temppuilut ei ole mitään sen rinnalla.

Ja kokemuksesta puhun kahden lapsen äitinä, jonka esikoisella kesti 2-v uhma yli vuoden (alkoi noin 1 v 10 kk ikäisenä ja loppui vasta kun tuli 3-v täyteen).

Pieni lapsi ei myöskään usko kieltoa kovin usein eikä kovin helposti ja unohtaa sen kiellon myös hyvin äkkiä. Lapsi myös testaa, että onko kerran kielletty asia aina kielletty asia. Siksi pitää vaan kestää ohi tämä rasittava vaihe, jossa tuntuu, että puolet päivän lauseista alkaa "ei ei ei"...

Aresti ei näin pienellä vielä toimi, pieni ei sitä ymmärrä! Ainoa mikä toimii on rauhallinen kieltäminen ja vieminen pois pahanteosta ja harhauttaminen (eli tarjotaan pahanteon tilalle jotain sallittua tekemistä).

 

\

\

Tästä aiheesta on täällä ollut aiemminkin mutta toivon silti vastauksia. Meillä on 1v 6kk ikäinen poika jolla selvästi aivan kamala uhmaikä päällä. Onko siis yleistä että noinkin pienellä se jo ilmenee? Esim. ulkovaatteiden pukeminen on aivan KAMALAA. Poika huutaa, raivoaa, potkii, heittäytyy veteläks ja minä en aina edes saa vaatteita yksin pojan päälle. Hiki vaan valuu ja hermot menee. Sitten syöminen toisinaan syö hyvin mutta välilä rimpuilee, yrittää nousta seisomaan, kieppuu kuin väkkärä ja ei meinaa syödä, saa keksiä lauluja, napsutella pilttikorkkia ym että syö. Muutenkin on tosi villi poika. Tekee kokoajan pahojaan availee keittiön kaappeja, heittelee tavaroita.

Lisäksi nyt tullut kuvaan tuo yöheräily, heräilee jopa 2-3 krt yöllä itkemään ja pitää mennä silittelemään.

Kysyisin siis onko muilla tälläistä? ja neuvoja miten jaksaa uhmaikäisen vintiön kanssa?

Lohdutuksena on ainoastaan se että mieheni oli pienenä samanlainen , pukeimiseen tarvittiin kaksi toinen piti kiinni ja toinen puki....

Meillä ihan samanlaista, vaikka tyttö "vasta" 1v 1kk... Hirveä taistelu joka asiasta Nykyään suuttuu, ihan mistä vain.. Mulla vaan itselläni on "pahana tapana", se että mua rupee naurattamaan se kiukkuaminen, kun saattaa suuttua vaikka lelulle.. Ja kun ei pitäis pienelle nauraa :ashamed:
Toi pahin kokeilunhalu, kun tekee nykyään paljon sellaista mitä ei saisi, saatiin kuriin sillä, että tiukennettiin sääntöjä entisestään. Kiellän 3 kertaa ja jos ei usko, kannan omaan huoneeseen (ovi puoliksi kiinni), likka tulee huutaen syliin pyytämään anteeksi, ja jatkaa nätisti
Toinen tapa minkä huomasin, on liittää kieltäminen leikkiin
Jos tyttö menee esim. verhojen taakse (minne ei saa mennä), otan häntä kädestä kiinni ja ohjaan sieltä pois, sitten otan kummastakin kädestä kiinni, katson silmiin ja rupean hokemaan ei ei ei ja kääntelemään päätä, sitten tyttö rupeaa matkimaan, kääntää päätä ja hokee ei, lopetan ja sanon: Hyvä! Ja sitten neiti menee leikkimään omia juttujaan

meilläkin aikalailla samanlaista hirrveetä huuto ja rimpuilua, raivokohtauksia, ei suostu syömään, ei nukkumaan, poika 1v 4kk.
ilmeisesti ihan normaalia kuulemani ja lukemani mukaan