H
"huolestunut"
Vieras
Hän vain istuu kaiken vapaa-aikansa tietokoneella. Sitä hän on tosin tehnyt koko teini-ikänsä, mutta se tuntuu vain pahentuvan, vaikka tuossa iässä elämään pitäisi tulla jo muita isompia asioita, jotka veisivät enemmän aikaa.
Hän on aina kovin hiljainen, tunteeton ja eleetön, kuin haamu ja hänelle puhuttaessa vastaa aina vihaisesti ja lyhyesti. Oli hän sitten koneella tai ei. Käy koulussakin näköjään miten sattuu, kun poissaoloja kertyy ja on tippunut useilta kursseilta jo pois? Ei tule kuulemma pääsemään lukiota läpi enää 3 vuodessa. Nyt kun hän on 18v, hän saakin jo tosin allekirjoittaa itse poissaolonsa, joten niitä en voi enää seurata. Eikä hän pahemmin puhu asioistaan, kaikki on kuulemma ihan hyvin.
Hänen kaverinsakin jäivät syksyllä muutettuamme toiselle paikkakunnalle, eikä hän ole heitä tavannut kuin kerran sen jälkeen. Eivät he entisellä paikkakunnalla asuttaessakaan koulun ulkopuolella juuri tavanneet, kuin viimeksi joskus 12-13-vuotiaina. Uudessa koulussa hänellä kuulemma on joitakin juttelukavereita, mutta he eivät kaipaa hänestä sen enempää, ei etene kaveruudeksi millään. Ymmärrettäväähän se, pieni lukio, jossa suurin osa tuntevat toisensa jo ala-asteelta tai jopa päiväkodista asti ja on kovin tiiviit porukat. Tuossa iässä uusiin kavereihin tutustutaankin jo varmaan jossain ihan muualla kuin koulussa. Tyttäreni ei vain ole kovin kiinnostunut baareista tai muista mistä ikäisensä. Täällä ei kuulemma häntä kiinnostavia harrastuksiakaan ole.
Pelottaa millainen hänen tulevaisuutensa tulee olemaan. Mitä jos hän ei tule saamaan enää lainkaan kavereita? Jää yksinäiseksi lopun ikäänsä tai ei itsenäisty perheestään ollenkaan? Hänellä ei tunnu olevan voimia enää mihinkään ja hän on hyvin, hyvin harvoin enää se iloinen oma itsensä. Vain 11v pikkusiskonsa kanssa hän tuntuu viihtyvän, nauravan ja olevan kuin parhaat kaverit. Hänen oma elämänsä ja tulevaisuutensa ei tunnu kiinnostavan laisinkaan. Joskus vain puhuu siitä kuinka hän muuttaa jonnekin kauas lämpöiseen heti kun vain pääsee.
Hän on aina kovin hiljainen, tunteeton ja eleetön, kuin haamu ja hänelle puhuttaessa vastaa aina vihaisesti ja lyhyesti. Oli hän sitten koneella tai ei. Käy koulussakin näköjään miten sattuu, kun poissaoloja kertyy ja on tippunut useilta kursseilta jo pois? Ei tule kuulemma pääsemään lukiota läpi enää 3 vuodessa. Nyt kun hän on 18v, hän saakin jo tosin allekirjoittaa itse poissaolonsa, joten niitä en voi enää seurata. Eikä hän pahemmin puhu asioistaan, kaikki on kuulemma ihan hyvin.
Hänen kaverinsakin jäivät syksyllä muutettuamme toiselle paikkakunnalle, eikä hän ole heitä tavannut kuin kerran sen jälkeen. Eivät he entisellä paikkakunnalla asuttaessakaan koulun ulkopuolella juuri tavanneet, kuin viimeksi joskus 12-13-vuotiaina. Uudessa koulussa hänellä kuulemma on joitakin juttelukavereita, mutta he eivät kaipaa hänestä sen enempää, ei etene kaveruudeksi millään. Ymmärrettäväähän se, pieni lukio, jossa suurin osa tuntevat toisensa jo ala-asteelta tai jopa päiväkodista asti ja on kovin tiiviit porukat. Tuossa iässä uusiin kavereihin tutustutaankin jo varmaan jossain ihan muualla kuin koulussa. Tyttäreni ei vain ole kovin kiinnostunut baareista tai muista mistä ikäisensä. Täällä ei kuulemma häntä kiinnostavia harrastuksiakaan ole.
Pelottaa millainen hänen tulevaisuutensa tulee olemaan. Mitä jos hän ei tule saamaan enää lainkaan kavereita? Jää yksinäiseksi lopun ikäänsä tai ei itsenäisty perheestään ollenkaan? Hänellä ei tunnu olevan voimia enää mihinkään ja hän on hyvin, hyvin harvoin enää se iloinen oma itsensä. Vain 11v pikkusiskonsa kanssa hän tuntuu viihtyvän, nauravan ja olevan kuin parhaat kaverit. Hänen oma elämänsä ja tulevaisuutensa ei tunnu kiinnostavan laisinkaan. Joskus vain puhuu siitä kuinka hän muuttaa jonnekin kauas lämpöiseen heti kun vain pääsee.
