Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Äiti istuu nenä kiinni kirjassa ja 2v lapsi ehtii 50m päähän puistoon keinumaan ennekuin äiti huomaa hänet kadonneeksi ja vika on toki siinä naapurin mummon kersassa, joka lapsen sinne houkutteli, ei äidissä joka ei vahdi lastaan saatikka opeta hänelle rajoja missä pihalla saa liikkua ja missä ei...
Veikkaan että tällä kasvatustyylillä näitä vastaavia ongelmia (toivottavasti ei pahempia) on vielä edessä runsain mitoin... mutta vikahan on aina jossain muussa, muissa lapsissa, naapureissa, lapsen kavereissa, heidän vanhemmissaan jne jne
Missä vaiheessa mä oon istunu nenä kiinni kirjassa?
Ihanaa miten yksityiskohdat muuttuu lennossa
Mulla oli sanomalehti ja tietokone. Huomasin, kun isompi lapsi talutti lastani pihalla, menivät nurkan taakse. Ajattelin, että jos eivät tule pian takaisin niin käyn kurkkaamassa. Kun en kuullut heidän ääniään enää niin kävin kurkkimassa. Olivat siinä nurkan takana, muutaman kymmenen metrin päässä olevassa leikkipuistossa. Suunnassa mihin menivät ei ollu autoteitä tms vaaroja.
En pidä 7v lasta "syyllisenä", en pidä häntä huonosti kasvatettuna enkä missään nimessä halunnut hänelle itselleen sellaista tunnetta, että olisin vihainen tai pettynyt. KUITENKIN mielestäni sen ikäisen on hyvä tietää, ettei pienempiä vieraita lapsia voi viedä mukanaan leikkimään ilman, että lapsen äiti tietää. Siksi kerroin hänelle, ettei Evelyn saisi lähteä pihasta ilman mua
En ollut missään vaiheessa erityisen huolestunut enkä pidä tätä tapahtunutta minään isona asiana. Kunhan mietin mitä sanoa lapselle, jota en tunne, mutta jolle olisi hyvä tämmönen asia kertoa. No biggie.