18 vuotiaan tyttäreni poikaystävä on 24 vuotias..

[Katuvaäiti]

Tapasivat kun tyttö oli 16, ja poika 22. Ajattelin tuolloin, että tuskin tyttärelläni mielenkiintoa tuon ikäiseen kovin kauaa riittää, vaikka olinkin kauhuissani. En halunnut kieltää tytöltäni onnea, häntä oli aina kiusattu koulussa ja ensimmäistä kertaa hän oli iloinen ja koki että joku voi rakastua häneenkin, kun oli aina vain joutunut sivusta seuraamaan kavereiden seurustelua.

Tyttö täytti 17 ja ilmoitti menevänsä kihloihin kyseisen miehen kanssa. Hieman ennen kun tyttöni täytti 18, hän muutti miehen luokse. Nyt tyttö täyttää kesällä 19. Edelleen he ovat kihloissa ja asuvat yhdessä. Seurustelun siis aloittivat 2vuotta sitten, tyttäreni on syntynyt -93 ja hänen poikaystävänsä -88. Muuttivat hetki sitten yhdessä 700km päähän kotoa.

Mitä mieltä olette kyseisestä ikäerosta? Teinkö väärin, kun hyväksyin heidän seurustelunsa, vaikka tyttäreni oli seurustelusuhteen alkaessa vasta 16-vuotias ja mies jo 22. Koen tehneeni väärin, ja menettäneeni pienen tyttöni aikuiselle miehelle, joka vei esikoiseni kauas pois luotani.

 

[meah]

Jos ne edelleen on yhdessä, niin mikä tuossa väärin on?

 

["vieras"]

Tapasivat kun tyttö oli 16, ja poika 22. Ajattelin tuolloin, että tuskin tyttärelläni mielenkiintoa tuon ikäiseen kovin kauaa riittää, vaikka olinkin kauhuissani. En halunnut kieltää tytöltäni onnea, häntä oli aina kiusattu koulussa ja ensimmäistä kertaa hän oli iloinen ja koki että joku voi rakastua häneenkin, kun oli aina vain joutunut sivusta seuraamaan kavereiden seurustelua.

Tyttö täytti 17 ja ilmoitti menevänsä kihloihin kyseisen miehen kanssa. Hieman ennen kun tyttöni täytti 18, hän muutti miehen luokse. Nyt tyttö täyttää kesällä 19. Edelleen he ovat kihloissa ja asuvat yhdessä. Seurustelun siis aloittivat 2vuotta sitten, tyttäreni on syntynyt -93 ja hänen poikaystävänsä -88. Muuttivat hetki sitten yhdessä 700km päähän kotoa.

Mitä mieltä olette kyseisestä ikäerosta? Teinkö väärin, kun hyväksyin heidän seurustelunsa, vaikka tyttäreni oli seurustelusuhteen alkaessa vasta 16-vuotias ja mies jo 22. Koen tehneeni väärin, ja menettäneeni pienen tyttöni aikuiselle miehelle, joka vei esikoiseni kauas pois luotani.

Jos haluat olla tekemisissä tyttäresi kanssa enemmän niin muuta perässä? Kuka pakottaa jäämään sinne syrjäseudulle? (Lappiin?)

 

["Argh"]

18-vuotias ei ole enää pieni tyttö, jos nyt ei "kypsä aikuinenkaan". Kieltämällä seurustelun olisit todennäköisemmin rikkonut sinun ja tyttäresi välit kuin tyttären ja tämän poikaystävän välit. Jos tyttäresi on onnellinen eikä suhteessa ole hyväksikäyttöä, alistamista tms., niin ole onnellinen nuoren parin puolesta. Muutaman vuoden kuluttua kukaan ei edes kiinitä huomiota tuollaiseen ikäeroon (jos enää nytkään).

Ikävä on tietysti eri asia, sen kanssa on vain elettävä. Voimia!

 

["hmm"]

oma tyttö alkoi 16-vuotiaana seurustelemaan 25-vuotiaan kanssa ollessaan opiskelemassa toisella paikkakunnalla...ovatpahan nuo nyt kumminkin jo viisi vuotta yhdessä olleet, asuvat yhdessä mutta eivät ole kihloista tai avioliitoista kiinnostuneet.

 

[muppa]

Eiköhän se poika 22v oo ollu ihan yhtä kakara, kun ovat aloittaneet tapailun. Ole onnellinen heidän puolestaan, hyvältähän tuo vaikuttaa, kerran yhä ovat yhdessä.

 

[oma kokemus]

eipä tuossa ongelmaa. Ite muutin 17-vuotiaana 24-vuotiaan miehen luo. Oltiin pari vuotta yhdessä, erottiin, sitten tapasin 19-vuotiaana 30-vuotiaan miehen ja tämän kanssa suhde kesti myös vuosia. Eipä se ikä mitään haitannut

 

["mama"]

Ite oon alkanut 16-vuotiaana seurustelemaan mieheni kanssa, joka oli silloin yli kakskymppinen. Tapauksesta on jo 12 vuotta ja edelleen ollaan yhdessä ja tytärkin syntynyt tähän perheeseen.

 

[_Pigeon_]

Itse seurustelin abikeväänä 24-vuotiaan kanssa, äitini vaan tokas, et on aina sanonut et kyl miehen pitää naista vanhempi olla

Nykyinen aviomieheni oli 29v ja minä 22v kun alettiin seurustelemaan.

 

["vieras"]

minä olin 16 ja mieheni 24 kun alettiin seukata, kaksi vuotta myöhemmin mentiin naimisiin, eka lapsi syntyi siitä kolmen vuoden kuluttua, toinen pari vuotta myöhemmin ja iltatähti kolmisen vuotta sitten. Ensi kesänä on 21. hääpäivä ja yhä olemme onnellisia yhdessä. Ole onnellinen tyttösi puolesta jos hänkin on, maailmalle meidän on lapsemme kasvatettava, eivät he kuulu meille.

 

["pyörylä"]

Siis what? Onko ap tosissaan? Että 18-vuotias nainen olisi jotenkin lapsi verrattuna 24-vuotiaaseen mieheen? No just joo. Missäköhän tynnyrissä on kasvanut. Ei kuuden vuoden ikäero oikeasti enää tuossa vaiheessa mitään merkkaa. Silloin, kun tyttö oli 16 ja poika 22 niin olisi voinut merkata, mutta ilmeisesti kyseinen pariskunta ei ikäeroa liiemmin kokenut rasitteeksi.

Itse olin 18v kun rupesin seurustelemaan 24-vuotiaan kanssa, ja suhde loppui siihen, että mies oli niin hemmetin lapsellinen. 20-vuotiaana olin sitten onnellisesti naimisissa ja yhden lapsen äiti, isä ja puoliso oli 32-vuotias. Joskus vitsailen, että hän on jo vanha papparainen, mutta arjessa ikäeromme harvoin tuntuu mitenkään erityiseltä. Meillä tulee viisvuotishääpäivä kohta ja yhä olemme onnellisesti naimisissa!

 

[Läkeroli]

Ap:llä on ongelma, ihan kauhea ongelma!!!

 

["vieras"]

Mikään ei ole kamalampaa kuin vanhempi, joka kieltää lapsensa onnen pelkäämällä menettävänsä omansa. Kannattaa hankkia muutakin sisältöä siihen elämään kuin aikuiseksi kasvanut lapsi. Kun lapset kasvaa, ne alkaa elämään omaa elämää, ja se on jopa toivottavaa. Kyllähän sä tytärtäsi voit edelleen tapailla ja soitella hänelle jne. mutta ei hänestä sun pikku 7-vuotiasta enään tule.

 

["Minda"]

Mun mielestä aivan normaali ikäero ja ihmettelen miksi asiaa noi kovasti mietit. Asiallisilta nuorilta vaikuttavat eivätkä hypi kukasta toiseen. Anna toisten olla rauhassa ja keskity omaan parisuhteeseesi. Tyttäresi on täysikäinen joten ei ole sun tai kenenkään muunkaan asia puuttua hänen seurusteluihinsa.