18-vuotiaan muutto takaisin kotiin

[paha äitipuoli]

Tytärpuoleni sai noin vuosi sitten opiskelija-asunnon, ja muutti siis 17-vuotiaana omilleen. Olimme mieheni kanssa asiaa vastaan, mutta totesimme, ettemme voi sitä estääkään, koska tyttö asui äidillään ja äiti oli jo luvan antanut. Autoimme tyttöä muutossa ja hankinnoissa. Tytöllä on nyt kiva, kaunis koti, jossa kaikki tarpeellinen ja vähän ylikin. Lisäksi saa sekä äidiltään että meiltä rahallista avustusta aina silloin tällöin. Kummassakin kodissa saa edelleen oleilla niin pitkiä aikoja kuin haluaa, ja kun omat rahat loppuu, saa kotona käydä syömässä. Kun sairastaa, saa tulla kotiin sairastamaan ja hakemaan sympatiaa. Harvalla opiskelijalla on pullat niin hyvin uunissa.

Nyt kuitenkin tyttö on saanut päähänsä, että kun tässä pian täyttää 18, palaakin kotin asumaan, vanhempien elätettäväksi. Kun on kuulemma niin "kauheen epäreilua", että hän joutuu menemään töihin koulun ohella ja käyttämään tulonsa itsensä elättämiseen sen sijaan, että voisi pitää rahoillaan hauskaa ja matkustella kuten kuulemma kaikki hänen kaverinsa tekevät. Puheet siitä, miten muutkin ovat kituuttaneet opiskeluaikana ja miten se nyt vaan on sellanen kausi ihmisen elämässä, menevät kuuroille korville. Nyt me ja äitinsä olemme sitten maailman kaikkeuden hirveimpiä ihmisiä, kun emme aio hänelle tällaista täysihoitoa suoda. Ei elämää voi elää poimimalla vaan niitä rusinoita pullasta; muuttamalla eestaas sen mukaan, mikä milloinkin on itselle hyödyllisintä. Tyttö itkee, että häntä ei haluta ja huolita, ja me yritämme selittää, että joo, huolitaan kyllä, mutta tietyin ehdoin. Ei se meidän luonamme asuminen mitään ilmaista ole. Ja onhan se nyt ihan järjenvastaista, että ensin lähdetään soitellen sotaan, muutetaan ja hankitaan kämppään kaikki mahdollinen, ja sitten täysi-ikäisenä painellaan takaisin kotiin. Mitäs niille kaikille kamoille tehdään?

Olemmeko väärässä? Pitäisikö tytön saada muuttaa kotiinsa takaisin, elää vanhempiensa kustannuksella ja käyttää omat tulonsa rillutteluun? Missä hiivatin todellisuudessa nykyajan vanhemmat ja nuoret elävät, jos tällä tavalla oikeasti tytön ystäväpiirissä toimitaan? Minun mielestäni täysi-ikäisen pitää oppia huolehtimaan itse itsestään. Tottakai vanhemmat ovat tuki ja turva, mutta ei se nyt niinkään mene, että vanhemmat karsivat omasta toimeentulosta elättääkseen täysi-ikäistä kakaraa, joka tykkää mieluuummin matkustella kuin maksaa omat ruokansa. En tajua.

 

[N.O]

Mun mielestä olette oikeassa ja parasta tässä on se että te kaikki vanhemmat toimitte yhdessä.

 

["vieras"]

Minä muutin pois kotoa 18 vuotiaana lukion 3. luokalla ja kyllä mulle tehtiin selväksi, että takaisin ei ole tulemista ja noloahan se olisi ollutkin eikä todellakaan olisi mitään halujakaan ollut takaisin vanhempien luo.

Mielestäni ei takaisin pitäisi päästää. Jotenkin uskomatonta, että noin lapsellinen tyttö on. Mielestäni ei pitäisi ottaa takaisin, vaan kannettava vastuu ja kun töissäkin niin homma on selvä.

 

[kylmää kyytiä]

En suostuisi kerta on jo kertaalleen hankinnat ja muutot tehty.

 

[paha äitipuoli]

En suostuisi kerta on jo kertaalleen hankinnat ja muutot tehty.

Näin minäkin ajattelen. En vaan tajua, miten saadaan tytön kalloon taottua, että ei tässä ketään olla hylkäämässä. Ihan vaan elämän realiteetteja yritetään opettaa. Jotenkin ihan absurdia....Miten joku voi sanoa, että on epäreilua, kun joutuu elättämään itse itsensä??

 

["Sanna"]

Hmm. Tässä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, se mihin toimintatapaan ovat tottuneet.

Ymmärsin tekstistäsi, että tämä omilleen muutto on sääntö eikä poikkeus teidän elämänpiirissänne ja tuttavillanne.

Oma mielipiteeni on, että ehdottomasti kotiin takaisin.
Itse asuin opiskeluaikaa kotona, muutin opintojen loppupuolella omaan asuntoon, tapasin tämän mieheni silloin ja oli mukavampaa olla omassa asunnossa seurustellessa Olin silloin 23.
Mutta vielä senkin jälkeen, asumiskustannukset ja laskut menivät vanhemmilleni, sekä he toivat kylään tulleessaan ison kasan ruokaa tullessaan.
Näin meidän suvussa on toimittu, serkkuni ovat elänet myös näin. Ja opiskelukavereistani iso osa myös.

Vanhemmilleni tärkeintä oli se, että saa opiskella täysipäiväisesti, ilman rahahuolia tai töissäkäyntiä.

Nyt oma tyttäreni on vasta 5, mutta hän tulee myös saamaan täyden elatuksen siihen asti, että opinnot ovat päättyneet.

Joku voi sanoa, että lapsesta tulee näin vastuuton rahan kanssa jne. ei ymmärrä elämästä mitään.

Olen 38v erittäin tarkka raha-asioissa ja hoidan asiani kunnolla.

 

[....]

Itse muutin opiskelija-asuntolaan 16-vuotiaana, ja koulukiusaamisen vuoksi lopetin ja palasin kotiin 17-vuotiaana.
18-vuotiaana muutin pois ja 20-vuotiaana eron takia taas palasin vähäksi aikaa äidin helmoihin.
Sit olin ulkomailla 4 kuukautta, ja jälleen porukoilla.
Sen jälkeen muutin omilleni 21-vuotiaana, eikä ole ollut tarvetta palata takaisin.

Missään vaiheessa ei tosin ole ollut syynä rahantarve, vaan jotenkin oma lapsuudenkoti on aina ollut se suojapaikka, minne voi mennä kun elämä potkii päähän.

En osaa edes kuvitella sitä tilannetta että porukat olisikin kieltänyt takaisinmuuton :O Mikä se oikea syy siihen olis ollut?
Kuitenkin vanha makkari oli vielä ihan käyttökelpoinen, jopa sänky vielä paikallaan.

 

[tehopakkaus]

Itse muutin opiskelija-asuntolaan 16-vuotiaana, ja koulukiusaamisen vuoksi lopetin ja palasin kotiin 17-vuotiaana.
18-vuotiaana muutin pois ja 20-vuotiaana eron takia taas palasin vähäksi aikaa äidin helmoihin.
Sit olin ulkomailla 4 kuukautta, ja jälleen porukoilla.
Sen jälkeen muutin omilleni 21-vuotiaana, eikä ole ollut tarvetta palata takaisin.

Missään vaiheessa ei tosin ole ollut syynä rahantarve, vaan jotenkin oma lapsuudenkoti on aina ollut se suojapaikka, minne voi mennä kun elämä potkii päähän.

En osaa edes kuvitella sitä tilannetta että porukat olisikin kieltänyt takaisinmuuton :O Mikä se oikea syy siihen olis ollut?
Kuitenkin vanha makkari oli vielä ihan käyttökelpoinen, jopa sänky vielä paikallaan.

Aivan eri asia, sulla on hyvät syyt. Loisimaan muuttaminen on eri asia. Tottakai lapsi saisi väliaikaisesti tulla, varsinkin hädän hetkellä.

 

["Pellervo"]

Itse muutin kotoa 16-vuotiaana, enkä ole koskaan halunnut sinne takaisin paitsi 'pakon' sanelemana joskus olin puoli vuotta onnettomuuden takia joskus n.20-vuotaana, eikä tullut mieleenkään että olisin maksanut osaa vuokrasta, ehkä nyt joskus ostellut ruokaa silloin tällöin.

Ja minusta on tärkeätä että on olemassa 'koti', jonne voi aina palata pyyteettömästi ja avoimesti, ilman että tarvitsee maksaa tai murehtia mistään.
Ainakin teoriassa, mutta entä jos lapsi jää kotiin? luuhaa vaan eikä muuta mihinkään. Syö vanhempien pussista eikä viitsi edes laittaa ruokaa, pyykätä tai siivota? Jaa-a. Eteenkin jos vanhempien tulot eivät ole järin suuret... en tiedä. Ehkä olisi kohtuullista että täysi-ikäinen, jos vaan hänellä jotain tuloja on, edes vähän voisi osallistua yhteisiin kuluihin.

Eli luota itseesi ja tee kuten parhaaksi koet, rakkaus se on kuitenkin tärkeitä.

 

[aikuistuminen on pitkä pätkä]

olen itse muuttanut kotia takaisin 2vuoden poissaolon jälkeen, hyvä oli palata kotiin. eli kyllä niitä lapsia kannattaa auttaa vaikka ne oiskin jo 20v. haa.

 

["vieras"]

Ei todellakaan takaisin kotiin jos syy on ainoastaan tuo, että omat rahat pitäisi saada käyttää hurvitteluun kuten kaikki kaveritkin! Kuinka monta vuotta hän meinaa tuolla tavoin jatkaa? Mitä sitten seuraavaksi? Kun opinnot ovat loppu, hän haluaakin viettää vaikka vapaavuoden "kun on ollut niin rankkaa opiskella", teidän kustannuksella? Töihin opiskelujen lisäksi kuten moni muukin aikuinen. Ei hänellä pitäisi olla mitään valittamista kun saa teiltäkin apua ja tukea. Moni tuon ikäinen on joutunut pärjäämään aivan omillaan.

 

["akka"]

Sitä se aikuisuus on että huolehtii itse itsestään. Kun kerran on pois kotoa muuttanut niin ei enää vanhempien helmoihin.

 

[....]

Aivan eri asia, sulla on hyvät syyt. Loisimaan muuttaminen on eri asia. Tottakai lapsi saisi väliaikaisesti tulla, varsinkin hädän hetkellä.

Olisinhan minäkin voinut tietysti hankkia sen kämpän heti, mutta jotenkin oli helpompaa mennä "loisimaan" omaan lapsuudenkotiin. Meidät on kasvatettu siihen että tietysti kotiin saa aina tulla.
Ehkä tämä ap:n tytärpuoli sitten on vähän hölmö kun on sanonut pääasialliseksi syyksi tuon rilluttelun, mutta en todellakaan pidä yllätyksenä että hän kokee tulevansa hylätyksi. Kuitenkin 18-vuotias on vielä aika kakara.
Ja varmasti mielipide muuttuu aika äkkiä kun on kotona vanhempien valvonnan ja nalkutuksen alla asunut joitain kuukausia.

Muutot hän tietysti hoitaa itse. En tiedä kuinka täydellinen kämppä hänellä nyt sit on (sohvakalusto ja isot keittiökalusteet ym), mutta jos hänellä on normaali ensiasunnon kalusto (eli aika minimaaliset kuitenkin), niin kai niille joku säilytystila löytyy?

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="Sanna";27954895]Hmm. Tässä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, se mihin toimintatapaan ovat tottuneet.

Ymmärsin tekstistäsi, että tämä omilleen muutto on sääntö eikä poikkeus teidän elämänpiirissänne ja tuttavillanne.

Oma mielipiteeni on, että ehdottomasti kotiin takaisin.
Itse asuin opiskeluaikaa kotona, muutin opintojen loppupuolella omaan asuntoon, tapasin tämän mieheni silloin ja oli mukavampaa olla omassa asunnossa seurustellessa Olin silloin 23.
Mutta vielä senkin jälkeen, asumiskustannukset ja laskut menivät vanhemmilleni, sekä he toivat kylään tulleessaan ison kasan ruokaa tullessaan.
Näin meidän suvussa on toimittu, serkkuni ovat elänet myös näin. Ja opiskelukavereistani iso osa myös.

Vanhemmilleni tärkeintä oli se, että saa opiskella täysipäiväisesti, ilman rahahuolia tai töissäkäyntiä.

Nyt oma tyttäreni on vasta 5, mutta hän tulee myös saamaan täyden elatuksen siihen asti, että opinnot ovat päättyneet.

Joku voi sanoa, että lapsesta tulee näin vastuuton rahan kanssa jne. ei ymmärrä elämästä mitään.

Olen 38v erittäin tarkka raha-asioissa ja hoidan asiani kunnolla.[/QUOTE]

Ei ole tuttavapiirissäni juurikaan tämän ikäisiä lapsia vielä, joten ei ole mitään sääntöä tähän olemassa. Itse asuin opiskeluaikana yksin, mutta sain vanhemmiltani taloudellista tukea, kuten tytärpuolenikin on saanut ja saisi vastakin.

Pointti on siinä, että tyttö itse väen vängällä halusi muuttaa pois kotoa. Venytimme penniä auttaaksemme häntä kaikessa muuttoon liittyvässä, ja tyttö oli superonnellinen. Nyt on kumpikin perhe järjestänyt asumisensa niin, että a) ei ole tilaa tytölle ja b) varaa häntä elättää. Jos pakkotilanne olisi, niin tietenkin tyttö voisi meidän sohvalle muuttaa, mutta minun mielestäni tämä ei todellakaan ole mikään pakkotilanne. Tyttö on asunut vuoden jo omillaan, mutta ei ole oppinut rahankäytön alkeitakaan. Olemme koko vuoden yrittäneet opettaa, auttaa jne., mutta joka kuussa rahat ovat menneet hiustenpidennyksiin, rakennekynsiin ja korkkareihin, ja sitten ollaan oltu ilman rahaa ja itketty loppukuu. Tyttö ei myöskään osallistu koskaan mihinkään kotitöihin, ei meillä eikä äidillään, vaan järjestää aina megaluokan riidan joka asiasta ja käyttäytyy todella epäkunnioittavasti. Teinit ovat sellaisia, kyllä joo, mutta minä en ole valmis siihen taisteluun.

Pakko myöntää, että mietin myös oman pinnani venyvyyskykyä tässä. Me emme ole varakkaita, joten tytön elättäminen ei olisi ihan helppoa. Olisimme jatkuvasti taloudellisesti tiukoilla tytön vuoksi, pesisimme hänen pyykkinsä, kokkaisimme hänelle ja siivoaisimme hänen jälkiään, ja hän samaan aikaan bilettää, matkustelee ja hilluu mielensä mukaan kantamatta vastuuta mistään. Ja vittuilee joka välissä. Ei hän jatkossakaan tulisi hankkimaan rahoillaan itselleen mitään tarpeellista, vaan nakittaisi kaiken sellaisen meille. Luultavasti lopettaisi työnteonkin, kun ei näkisi sen olevan enää välttämätöntä. Kuitenkaan hänen opintonsa eivät ole vaativia eikä hänelle juuri koskaan ole edes läksyjä/muuta kotona tehtävää. Eli osa-aikainen työssäkäynti ei vaikuta hänen opintoihinsa yhtään millään tavalla.

Mielestäni tehdään kaikille karhunpalvelus, jos aletaan siihen pelleilyyn. Haluan auttaa ja tukea tyttöä jatkossakin eikä häntä olla hylkäämässä tai oman onnensa nojaan jättämässä. Minä olen hänen tukenaan ollut tässä koko ajan ja meillä on hyvä suhde. Silti, hänen pellekseen ja hyväksikäytettäväkseen en suostu.

 

["hmm"]

Minä oon kans tehnyt noin, että olen muutanut takaisin kotiin. Oli 24 ja mieheni jätti mut, kun olin raskaana. Muutin sitten kotiin takaisin lähes vuodeksi ja mulla oli vielä vauvakin ja kävin etänä koulun loppuun. Sitten sain elämän järjestykseen ja nyt olen 28 eikä enään ole tarvetta mennä takaisin kotiin asumaan

 

["vieras"]

Itse sain tulla pari kertaa takaisin maitojunalla kotiin opiskellessa. Ja niin on tullut myös kaksi aikuistuvaa omaakin lasta. Aina saa kotiin tulla takaisin jos tahtoo. Tavarat meillä on ollut nuoren omassa huoneessa sekä meidän varastossa ja autotallissa. Koemme että nuoren opiskelu on kaiken a ja o ja jos sitä tukemalla nuori muuttaa takaisin kotiinsa niin antaa palaa. Onhan se helpotus seurata nuoren elämää kun asuu saman katon alla.

 

["Määvaan"]

Sanoisin tytölle, jos meinaa kotiin tulla, niin saa silti elättää itsensä, maksaa osansa asumiskustannuksista, osallistua ruokahankintoihin ja mennä kesäksi töihin. Saisi tulla kotiin, mutta elättäisi jokatapauksessa itsensä. Sillon ehkä se takaisin kotiin paluukaan ei houkuttelisi niin paljoa.

 

[Björn]

Kuka 18-vuotias edes haluaa takaisin vanhempien nurkkiin??? Hankkii itsellensä nyt 16h/vko työn niin jää rahaa vähän elämiseenkin. Piste. En ottaisi takaisin.

 

["akka"]

[QUOTE="vieras";27955273]Itse sain tulla pari kertaa takaisin maitojunalla kotiin opiskellessa. Ja niin on tullut myös kaksi aikuistuvaa omaakin lasta. Aina saa kotiin tulla takaisin jos tahtoo. Tavarat meillä on ollut nuoren omassa huoneessa sekä meidän varastossa ja autotallissa. Koemme että nuoren opiskelu on kaiken a ja o ja jos sitä tukemalla nuori muuttaa takaisin kotiinsa niin antaa palaa. Onhan se helpotus seurata nuoren elämää kun asuu saman katon alla.[/QUOTE]

Onhan se tosi antoisaa seurata täysikäsen juhlintaa, matkustelua ja kiukuttelemista, valvoa sen takia yönsä ja toinen ei osallistu kotona mihinkään.

 

["vieras"]

Teette nyt selväksi, että hänen pitää osallistua kotona asuessaan myös kustannuksiin ja noudattaa myös teidän sääntöjänne. Voit kysyä myös, mitä aikoo tavaroilleen tehdä, myykö, ahtaako ne sitten entiseen huoneeseensa vai vuokraako varaston niitä varten.

 

["piipii"]

ottasin kotiin takaisin, mutta kuulunkin noihin kotiin saa aina tulla tapauksiin. Tosin tuossa teidän tilanteessa elättäsin lapsen, mutta hän saisi sitten vastaavasti pistää vastaavan summan rahaa sivuun tulevaisuuden isoja hankintoja varte,n että niillä ei sitten matkusteltaisi, eikä rilluteltaisi. Sellainen harhakuva, kun vanhemmat maksaa lopun ikääsi kaiken ja muksu pitää hauskaa ja pistää rahaa menemään ei vetele.

 

["vieras"]

17-vuotias on ihan lapsi vielä. Olisi kamalaa jos omat vanhemmat olisivat "hylänneet" tuossa iässä, ja hylkäämiseltähän tuo teinistä tuntuu.

 

["heh"]

En osaa sanoa, mikä on oikein, koska omat lapseni eivät ole vielä tuossa vaiheessa.
Mutta jotta vältätte sisarusten välisen kateuden myöhemmässä elämässä, niin kun yhteiset lapsenne ovat 18v, heitä tulisi koskea myös tuo itsensä elättäminen ja huoneen menettäminen ja tilan menettäminen.

Eli samaa työtä ja itsensä elättämistä, ja tukea ehkä se 20 euroa viikko, os lapsi käy pistäytymässä, ja bussiin menee tietysti melkein sama summa kun tulee?

Eli omille lapsile nyt tiukat säännöt ja kuria jotta käyttäytyvät moitteettomasti ja elättävät itsensä 18v.

 

["heh"]

ja jo parivuotias voi osallistua kotitöihin ja tehdä hommansa. ei kaikkia töitä vanhimmalle vaikka niinhän se on usein vanhemmille helpointa.

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="vieras";27955383]17-vuotias on ihan lapsi vielä. Olisi kamalaa jos omat vanhemmat olisivat "hylänneet" tuossa iässä, ja hylkäämiseltähän tuo teinistä tuntuu.[/QUOTE]

Siis, jos teinille sanoo, että takaisin voit tulla, mutta siihen on ehdot, niin sen on sama kuin hylkääminen? Itse on ilmoittanut, että aikoo muuttaa kotiin elätettäväksi. Tässä on siis kyseessä tyttö, joka itse muutti pois kotoa. Ensin muutti meiltä 2 vuotta sitten äidilleen, koska meillä on niin tyhmää, kun on sääntöjä, ja sitten äidiltään omaan asuntoon samasta syystä. Nyt haluaa tulla takaisin, jotta voi jatkaa siitä, mihin jäätiin. Mitään ei ole oppinut, mikään ei ole muuttunut. Ja me mahdollistetaan tämä eestaas seilaaminen? Vaihdoimme asuntoa, kun tyttö muutti meiltä pois, emmekä todellakaan ole taas muuttamassa uudestaan hänen takiaan. Kotiin ryttö on aina saanut tulla murheineen ja aina ollaan oltu hänen tukenaan. Meille saa tulla vaikka neljältä aamuyöstä ja olla niin kauan kuin siltä tuntuu. Mutta en tule kestämään sitä, että hän lorvii täällä mitään tekemättä ja mistään vastuuta ottamatta.