18-v ja vauvakuume !

Heloy.

"Ongelmana" on kauhea vauvakuume jota on jatkunut jo melkein puolivuotta. Lopetin opintoni kolmannella vuodella. En vain yksinkertaisesti teidä mitä haluaisin tehdä työkseni. Poikaystäväni on tällä hetkellä armeijassa. Olemme seurustelleet yli kaksi vuotta. Asuimme vielä syksyllä yhdessä mutta sähläsin kaiken ja erosimme hetkeksi. Asunto meni siinä samassa. Poikaystäväni asuu tällä hetkellä kummitätinsä kanssa ja minä äitini ja veljieni.

Mikään ei siis tunnu sopivalta ajalta hankkia lasta. Sen kuitenkin tiedän että aborttia en missän vaiheessa tekisi! Poikaystäväni haluaisi myös vauvan, mutta itse pelkään. Mitä jos kaikki menee pieleen? Emme saisi töitä (poikaystäväni ei ole käynyt myöskään toisen asteen tutkintoa), asuntoa, millä kaiken maksaa jne. Haluaisin kovasti kotiädiksi.

Tällä hetkellä epäilen olevani raskaana. Mutta luulisin että kuvittelen koska haluaisin kovasti vauvan. Oireina olisi: Metallin maku suussa, kuvottava; oksettava olo välillä. Ummetus, päänsärky, väsymys, alavatsa kipua. Kaikki oireet voivat myös olla menkkojen oireita. Ja itken melkein joka asiasta. Kiertoni on 30-34pvä. Ehkäisynä käytämme kortsuja. Petyn joka kerta kun menkkani alkavat.

Kyselkää, vastailkaa, jutelkaa omista kokemuksista ja mielipiteistä. Vieraille ihmisille on helpompi puhua kuin kavereille.

Ps. Itkettää taas.

Kiitos kaikille etukäteen !

 

Olipas viel tyhmästi kirjottu kirjakielel No onpaha ainaki selvä

 

Miksi ihmeessä se lapsi pitäisi tehdä nytkun kaikki on vielä kesken ja noin epävarmaa? :headwall:
Minäkin ajattelen kyllä että lasten"tekoa" venytetään nykyään ihan liian pitkälle kun kaiken pitäisi olla valmiina ja täydellistä ennen mukulan maailmaantuloa, mutta tuo sinun kertomasi on ihan silkkaa lapsellisuutta.

Mitä jos hommaisit ihan ensin sen opiskelupaikan ja päättäisit mitä alaa opiskelet ja kokeilisitte poikaystävän kanssa sitä yhteiseloa sittenkun kotiutuu armeijasta?
Varmaan sanot että "koskaan ei ole oikea aika hankkia lasta" ja "muttaku haluan sen nyyyt" mutta ihan oikeasti, se lapsen saaminen on paljon mukavempaa ja turvallisempaa sekä vanhemman että lapsen kannalta kun nuo peruasiat ovat jotakuinkin kunnossa.
Pitäisi sinun se koulu jaksaa käydä(vaikka et tietäisikään mitä työtä haluat tehdä,jotain pitää päättää ja katsoa mitä tulee) vaikka lapsen saisitkin,opiskelu olisi sitten vain tuplasti raskaampaa nimim. kokemusta on.
Sinun on ihan hyvä miettiä realistisesti että mitä jos eroatte poikaystäväsi kanssa, miten te lapsen kanssa pärjäätte kahdestaan sekä rahallisesti että muutenkin.
Kuumeilla saa,mutta mielestäni ei ole mitään järkeä alkaa tekemällä tekemään lasta teininä.
Hankkikaa poikaystävän kanssa koira kuumeilua lievittämään, kun muutatte yhteen.

 

olen hieman erimieltä tuon blå:n kanssa, että ei ole mitään järkeä ruveta tekemällä tekemään teininä lasta. Moni 18-vuotias ei enää henkiseltä tasoltaan ole teini, mutta tuosta nose:n kirjoituksista huomaa että oma elämä on vielä aika retuperällä! ei sun oo tarvinnu opintoja tehdä loippuun että voit lasta ruveta tekemään ja ei ole kauvaa kun oot möhlinyt tuon suhteesi niin eikö se ensin kannattaisi hoitaa kuntoon asua jonkun aikaa yhdessä ja katsoa saatteko itsenne elätettyä ja toimiiko se suhde kaikilta muiltakin osa-alueilta! Lapsi on iso vastuu eikä siitä vastuusta pääse koskaan eroon! eli ei kannata asian kanssa hötkyillä!

 

Itse oli 18v kun tulin raskaaksi. yllätys oli suuri,koska söin säännölisesti e-pillereitä, ei kuitenkaan käynyt mielessäkään että oltaisiin luovuttu lapsesta. Itse en ole myöskään itselleni vielä ammattia kerinnyt hankkimaan, mutta raskausaikana ja ennen sitä olin töissä. Miehelläkään ei ammattia vielä ollut,mutta töitä teki hänkin. raskaaksi tullessani asuimme miehen porukoilla ja muutimme myöhemmin omaan kotiin. Kaikki tuntui alkuu aika kaottiselta,kun tiesi että elämä tulee muuttumaan,mutta sillä hetkellä kaikki oli sekaisin,jotenkin kaikki kuitenki järjestyi.
Poika syntyi ja kaikki tuntui olevan kohillaan,kunnes elämä muuttui täysin, mieheni päätti lähteä toisen matkaan ja taas oli edessä muutto pienen pojan kanssa yksin omaan kotiin ja arjen pyörittäminen mammarahoilla ja tuilla. silloin tuntui taas että kuinkahan tästä selvitään?! hyvin on mennyt,poika täyttää tässä kuussa vuoden ja elämä on mallillaan,vaikkakaan isää ei enää kuvioissa juuri näy.
En mitenkään ollut suunnitellut tulevani äidiksi näin nuorena ja siinä kohtaa kun kaikki tulevaisuuden suunnitelmat tuntui olevan vielä auki ja meno kenkä vipatti. Nyt lapsen saannin jälkeen on arvomaailma muuttunut täysin, ei meno kenkä enää vipata ja kotiäitinä olo on mitä ihaninta,en vaihtaisi tätä enää mihinkään. Suunnitelmatkin menivät uusiksi, aijon olla pojan kanssa kotona siihen asti että hän täyttää 3v ja sitten opiskelen itselleni ammatin ja menen töihin

eihän lapsen tulo ikään katso,jotkut ovat valmiita äideiksi nuorempina,jotkut taas vähän vanhempina.
Mutta kyllä kehottaisin miettimään vielä ja hoitamaan kaikki asiat kuntoon ennen lasta. Ja joo kehottaisin myös kokeilemaan sitä yhdessä asumista,se ei aina ole niin ruusuilla tanssimista kuin voisi alkuun kuvitella ja se voi myös koitua kompastuskiveksi. Muuttaahan lapsi elämän totaallisesti ja vaatii loppuelämän sitoutumista.

 

äityli91

Pakko kysyä kun ajattelit jäädä kotiin kunnes poika on 3 v. Millä te elätte? maksat vuokrat ja noin. Sen tiedän että 100€ lapsilisää saat, joku vajaa 400€ kodinhoito tukea ja jonkun tietyn summan asumistukea. Miten rahat kuukaudessa riittää ja saatko jotain muita tukia jostain?

 

sosiaalitoimistosta saa tarvittaessa apua! joo tiedän että moni on koko sossutukea vastaan, mutta sieltä saa apua jos ei muuten pärjää. ei ne opiskelevan äidinkään tulet kovin hyvät ole?!

 

siis joo ei varmasti tule olemaan rahaa rellestää,mutta siis ihan näillä samoilla linjoilla ajattelin sen 2vuotta vielä kotona olla. saan asumistukea, lapsilisään saan sen yksihuoltaja korotuksen,elatusmaksut saan ja sitten säästöillä mennään.. tähän mennessä ei ole edes tarvinnut säästöihin kajota, sen verran hyvin raha asiat on saanut hoidettua. ja ajatuksella että vaikka olisi tiukkaakin se ei saa olla lapselta pois, näillä siis mennään myös hoitovapaan loppuun asti

 

siksi kyselen kun en ymmärrä miten joku voi pärjätä nykypäivänä kotona lapsen kanssa 3 vuotta ellei miehellä ole hyvät tulot. Sossun avulla nyt jotenkuten elää. Mun mies on töissä ja meillä ei oo varaa silti pitää tyttöä kotihoidossa mun äitiysloman loputtua. Onhan joo meitä kaksi aikuista ja jotain sellasia menoja mitä ei pakolla yksihuoltajalla ole. Kuitenkin minun on lähdettävä etsimään töitä ku äitiysloma loppuu.

Opiskelemaan mulla ei ole mitään mahdollisuutta ilman lainaa.

 

meillä kanssa tiukkaa varmasti tulee pikkusen synnyttyä vaikka mies töissä käykin, mutta opiskeluja meinaan jatkaa vaikka puurolinjalla eleltäis!

 

Meillä ei ole edes siihen puuro linjaan varaa jos alkaisin opiskelemaan. me jäätäis useita satoja miinukselle. Ainoa opiskelu muoto olisi oppisopimus miten voisin opiskella uuden ammatin. Mä en oo valmis luopumaan autosta ja muista mukavuuksista jotta pääsisin kokoaikais opiskelijaksi.

typerää mun mielestä että opiskelija jolla on lapsi ei saa asumistukea. Vaihtoehdot on opintoraha ja laina. Sitten tietysti työt opiskelun ohella. eipä toisen asteen opintorahalla (246 €) juhlita.

 

Meillä Jyväskylässä toi opintotuki on ainakin päälle 400e olisko joku 420e tai jotain sinne päin, eikä tietääkseni puolison tulot tuohon vaikuta! eihän summa suuri ole, mutta jotenkin se ammatti on saatava. Joo mää olen kanssa miettinyt oppisopimusta mutta aikasemmin kun tuota paikkaa etsin niin ei mistään tuntunu löytyvän sitten kun löysin aivan ihanan paikan niin se oli kunnan eikä kunta suostunut ottamaan vaikka kyseinen työpaikka mut kovasti olis halunnut!! mutta olen päättänyt vielä mammaloman lopussa katsella noita paikkoja, mutta jos ei muuta niin sitten se on pakko lähtä koulun penkille vaikken kovin edes välitä koulussa istumisesta, mutta onneks sentään pääsen aikuispuolelle niin lyhenee vuodella! ja kyllä meilläkin yksi auto on itellä ei tosi edes ajokorttia mutta en usko että tuosta tarvitsee luopua tai edes moista harkita vaikkei puolison tulot mitkään päätä huomaavat olekkaan!

 

Kelan sivuilta otettu opinraha on 246€ toisella asteella. opintolaina 300€. Asumislisää ei saa enää kun lapsi on taloudessa. Puolison tulot ei vaikuta opinto tukee. Ainoa asumistuki mitä lapsellinen opiskelija voi saada on yleinen asumistuki ja siihen vaikuttaa puolison tulot. Ihan eri asia ilman lasta ja lapsen kanssa kun ei saa enää niin paljon tukia. tottakai saa lapsilisän tohon mutta ei sillä 100€ juhlita kun ei saa asumistukea.

Eli ihan oikeasti opiskeleva parisuhteessa elävä nainen ei saa kun 246€ + opintolaina jos haluat ottaa jos miehen tulot on edes jonkinlaiset. Jos haluaa lisärahaa niin sitten töihin.

 

Itse oli myös 18 kun esikoinen syntyi! Tilanne ei ollu rahallisesti häävi, mies oli lomautettuna useamman kuukauden.. Silti meillä ei ketään ole joutunut elämään nälässä. Nyt mies käy töissä, pikkukakkonen pian 4kk. Eipä tässä edelleenkään rahalla juhlita mutta saamme kaiken tarpeellisen niin hienosti tässä jokatapauksessa vaan menee!! Asennetta! Ja se on tyhmä joka ei ota/kysy apua!!

 

niin joo tuo opintotuki taitaakin olla noin pieni itellä vaan mennyt tuo eri tavalla niin ajattelin että tuun saamaan vielä sitten sen saman mitä aikasemmin, mutta eipä taidakkaan mennä niin. mutta eiköhän sitä jotakin keksi.