17-vuotias äidiksi

Olen itse vahvasti ollut sitä mieltä jo ennen kuin olin 15 vuotias, että olisin mainio äiti. Tässäpä siis haluan kertoa hieman itsestäni ja kihlatustani, koska minusta kerrankin tuntuu, että nyt voisin sellaisen myös hankkia, mutta haluaisin kuulla hieman muidenkin mielipiteistä.

Olen siis 17-vuotias tyttö, asun Oulussa. Minulla ja kihlatullani (17) on oma kämppä, meillä on myös lemmikkeinä pieni villi koira ja rotta. Rahatilanne meillä on hyvä ja osataan käyttää rahaa hyvin, saadaan siis opintotukea ja poikaystäväni saa myös elatusmaksua, tienaamme kuukaudessa yli 300? ja se riittää hyvin, vaikka käymme välillä leffoissa, ostamme silloin tällöin karkkia ja käyn ystävieni kanssa kahviloissa joskus.
Olen aina ollut hyvin lapsirakas ja olen itsekkin vähän villi, todella iloinen, positiivinen ihminen, mutta olen aika äkkipikainen. Olen hoitanut kesäisin lastenkesäleireillä vaikka minkälaisia ihania muikeroita ja tullut niiden kanssa tosi hyvin toimeen ja tykännyt peuhata niiden kans. Nyt kesällä olen menossa muihinkin lastenleireille ja isoseksi myös.
Talvena luulin, että olin raskaana ja luin netistä oireista ja muista, mutta minulla on monesti semmonen olo, että olen kuumeessa, tai nyt mulla alkaa menkat ja muuta, siis ns. luulotauti. =) Tapasin siis ystäväni kaupungilla ja kerroin sille, että voin olla raskaana ja mun ystävä hyppäs kaulaan ja kehu, että musta tulee varmasti tosi hyvä äiti. Se tuntui tosi ihanalta, kerrankin saisin jotain suurta, josta olen kauan aikaa haaveillu. Ostin 2 kallista raskaustestiä ja ilmeisesti tosi luotettavia. Testasin heti illalla toista ja sain negatiivisen vastauksen. Kihlattuni oli onnellinen siitä, ettei mitään ollutkaan vielä välttämättä tapahtunut. Itse itkin, koska olin niin toivonut sitä. Tein jonkun ajan kuluttua myös toisen testin ja se näytti myös negatiivista. Ajattelin unohtaa koko vauvoista puhumisen ja vaan odottaa, että kihlattunikin sanoisi jotain asiasta.
Nyt neljä päivää sitten kihlattuni sanoi yhtäkkiä, että jos hankittais lapsi. Purskahdin itkuun, tai en tiedä oikein itkinkö vai nauroinko. Olen nyt ottanut selvää kaikesta uudestaan, mutta kihlattuni haluaa odottaa ainakin muutamia kuukausia, että ei sitten tule mitään hirveän nopeita päätöksiä tehtyä. Olen tosi onnellinen ja olemme kerranki yhdessä alkaneet ottaa vauvasta, sen saamisesta, lapsista ja muusta selvää. Rakastan kihlattuani tosi paljon ja olen tosi onnellinen, että se on kerrankin alkanut myös haluamaan yhteistä lasta.
Olemme olleet yhdessä 14-vuotiaista lähtien ja joskus seiskalla meistä tuli parhaat kaverukset. Opiskelen ensimmäistä vuotta kauppaopistossa, mutta olen vaihtamassa koulua, koska ala on minulle aivan väärä. Enkä edes ymmärrä, että miksi haen sinne.
Tahtoisin nyt kuulla teidän mielipiteitänne asiasta. Olenko liian nuori tai jotain? Mutta en välitä, vaikka joku tulisikin huutamaan, että voi jumalauta oot niin pentu vielä, ettei mitään lapsia 20 vuoteen. Päätös on kuitenkin mun ja poikaystäväni. Toivottavasti saan paljon iloisia äitejä, odottavia ja vauvakuumeisia vastaamaan tähän. Olis paljon apua siitä. :) *hali*
 
öh ei kyll'ä liity kysymykseesi ollenkaan mutta miten ihmessa riittää 300e ? asutteko vuokralla?

itselläni on pari kaveria saaneet 17-vuotiaina ensimmäisen lapsensa ja hyvin ovat pärjänneet. Mutta sekin on ihan ihmisestä kiinni. jotkut osaa hoitaa asiansa ja pärjäävät lapsen kanssa, toiset eivät. ei sitä pelkästään iän perusteella voi sanoa. :)

kannattaa kuitenkin harkita asiaa, ja jutella poikaystäväsi kanssa kunnolla asioista.

Itse olen nuori odottaja ja hirvittää minkälaisia ennakkoluuloja tulen kohtaamaan kunhan masu alkaa näkyä muillekkin päin.. (19v nyt)
 
Vuokralla ollaan joo ja saadaan kelalta täysasumistuen, joten minulla menee omasta lompakosta vuokraan semmoset 40?. Laskettiin, että jos saatas lapsi, niin ansaitaan melkeen 900? ja lisäksi ollaan kesätöissä kummatkin, joten niitä säästellään kans varalta.

Tosi mukavaa, että joku viittii vastata. No en minä ainakaan ole mitenkään ennakkoluulonen, vaikka jollain alle 20-vuotiaalla oliskin maha pystössä, vaikka kyllä se vähän omaltakin kannalta pelottaa, jos nyt lapsen aijotaan hankkia.

Onnea sulle. :)
 
mun korvaani särähti tuo sana "ansaita" mutta en takerru siihen.. :)

Lapsen saaminen on suuri lahja.. :) Olit sitte 17v tai 35v itse tiedätte oletteko valmiita kantamaan sen suuren suuren vastuun siitä pienestä elämästä.. Itse olen 19v ja mulla on reilu vuoden vanha tyttö. Ja varma olen että oikean päätöksen tein sillon kun raskaaksi tulin ja tyttö syntyi. Olimme molemmat aluksi hiukan epävarmoja.. mutta kyllä se siitä lähtee ku aikaa menee ja rauhassa saa totutella siihen pieneen ihmeeseen :heart:
 
Ei kannata takertua siihen "ansaita"-sanaan, en tarkoittanut sitä sillä tavalla, että me jotain tehtäis sen eteen tai tälläin. :) En vaan aina hoksaa, että mitä sanoja kannattaa kirjoittaa toisien sanojen tilalle.
Täällä on tosi kannustavaa porukkaa ja mukavaa, että ihmiset (varsinkin äidit) viitsii sitten vastailla tälläisiin. Onnea kovasti sulle ja sun tytölles! :heart: Toivottavasti meilläkin on joskus oma pieni lapsi, josta saa huolehtia ja saa antaa sille rakkautta.
 
Joo en tosiaan pahaa tarkoittanut. :) Kyllä sen ajan tietää sillon kun oikeastí on valmis lapsen hankkimaan. Minä ainakin olin melko varma .. ja tässä sitä ollaan :) Miettikää rauhassa ja puhukaa yhdessä tunteistanne. Se tunne ei ole mikään hetkellinen ja päätös ei ole tostanoin vaan tehty.. Se muuttaa elämää. :)

Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin :D
 
Kyllä luultavasti ymmärsin. Oon yrittäny puhua siitä tosi paljon, antanu välillä hengähdys ja mietintärauhaa tuolle ukkelillekkin, ettei se vaikka ylikuormitu asioista. :D Samalla itsekkin kysellyt foorumeissa ja keskustelupaikoilla mielipiteitä ja muutamalle ystävällekkin kertonut ja keskustellut niiden kanssa. Jos joskus kesällä ollaan asiasta aivan varmoja, niin keskustelen isosiskojenkin kanssa, niillä on nuoria lapsia ja vanhin odottaa toista.
Ollaan tässä mietitty myös, että pitää varmasti ostaa isonpi asuntokin joskus, kun meidän asunnossa on 47 neliömetriä, mutta eihän se pieni vauva vielä omaa huonetta vaadi. :)
 
Tosiaan, itse ollette parhaimmat ihmiset vastaamaan kysymykseen, että "milloin on oikea hetki?". Ja tosi hyvin oot asiaa miettiny ja pohtinu -ja kihlatullekin antanua aikaa pohdiskella-, mutta kaikkeahan sitä ei voi tietää etukäteen, että mitä tapahtuu... Mutta toisaalta kaikki voi mennä yllättävänkin hyvin! :)

Itse olen nyt 19v ja tyttäreni on 4kk. Aviomiehen kanssa asustellaan ja hyvin on mennyt. Rahaa ei ihan puissa kasva, mutta tosi hyvin pärjätään. Ja pieni lapsi ei paljon rahaa vie. Ainakaan jos rintamaito riittää ja etenkin jos opettelee käyttämään kestovaippoja! :D Tietenkin on joitain isompia hankintoja kuten vaunut yms. mutta nekin voi hankkia käytettyna ja näin ollen halvempana...

Tsemppiä vaan teille!
 
Ite olin 16v kun raskaaksi tulin ja jouluussa täytin 17v. Poika kohta 2kk ja tosi hyvin ollaan pärjätty :) Miustakin se on jokaisen oma asia millon haluaa lapsensa ja varmasti jokainen ite tietää parhaiten onko valmis äidiksi vai ei =) Mutta tsemppiä sinne päin =) :hug:
 
Minä olen 19v. ja saan esikoiseni tässä kesällä. Lähdin tähän "lapsentekoon" myös vähän epäortodoksisin ajatuksi :D Silloin kyllä seurustelin, ja seurustelukumppani tahtoi myös lasta, mutta olin aika varma ettei meidän suhteemme kestä kovin pitkään. Puhuttiin tästä muutama kerta, todettiin että molemmat silti haluavat lapsen. Alettiin yrittämään, ja just silloin mulla ei ollut vielä asuntoa (asuin vielä äitini luona) ja työpaikkakin oli aika epävarma, vastasaatu. Lukio minulla on vielä kesken johtuen sairauslomista nuoremmalla iällä.

Tärppäs nopeasti, ja päätin siinä samalla että nyt se tapahtuu, nyt kasvan "isoks". Hankin asunnon ja muutin äitini helmoista pois, varmistin työpaikkani ja jätin monet entiset huonommat harrastukseni pois. Muutaman kuukauden päästä seurustelusuhde lapsen isän kanssa odotetusti loppui, mutta hyvissä väleissä ollaan, aivan niin kuin suunnittelinkin. Nyt muutan yhteen siskoni perheen kanssa, heilläkin pari pienokaista. Perustetaan jonkinsortin hippikommuuni :p kantoliinoineen ja kestovaippoineen.

Kysyin eksältä, että jos kaikki sujuu hyvin eikä meillä ole ketään uusia elämänkumppaneita (tai jos olen silloin naisen kanssa yhdessä, en miehen) tehdäänkö toinen lapsi? Eksä vastas, että tehdään vaan, kunhan kaikki sujuu hyvin siihen asti!

Minulla on aina ollut hirveä kiire pariutua, ja olen sen takia päätynyt aivan väärien ihmisten kanssa suhteisiin. Nyt minulla ei enää ole kiirettä, sillä tiedän saavani haluamani lapset vaikkei minulla ketään seurustelukumppania olisikaan. Tiedän myös, että lapsillani on toinenkin vanhempi, isä. Sen lisäksi saan vähän suurperheen makua muuttamalla siskoni kanssa yhteen, hänellä kun on aviomies ja kaksi lasta! Sitten meitä on monta.

Vähän huolestuin tuosta teidän rahatilanteesta, mutta toisaalta tulen itsekin hyvin vähällä toimeen. Monet kutsuisivat minua köyhäksi (vähän yli tonnin ansaitsen kuussa netto), varsinkin pääkaupunkiseudun vuokrilla, mutta jääpä minulla aika paljon säästöönkin. Mitään tukia en toistaiseksi saa, lapsen syntymän jälkeen tietysti lapsilisää ja elatustukea ja ehkä asumistukiaisia sen ajan kun olen äitiyslomalla.

Suosittelisin siis ehkä tuota taloudellisen tilanteen varmistamista; osa-aikatyö jommallekummalle, säästöjä pahan päivän varalle, yms. Lapsen syntyessä on useimmalle tiedossa muutama isompikin investointi, vaunut ja rattaat, mahd. turvakaukalot, yms. On hyvä, jos näihin on rahat valmiina. Sen lisäksi säästäminen voi antaa osviittaa minkälaista on elää vielä vähän vähemmällä kun lapsi ottaa osansa.

Mun päätöstä auttoi se, että sisko hankkinut nuorena lapset ja vauvoja on pyörinyt jaloissa siskon, serkun, äidin ja kavereidenkin kautta jo useamman vuoden, joten tiesin mihin olin ryhtymässä. Sen lisäksi saan paljon tavaraa käytettynä siskoltani, joten alkuinvestointeja ei paljoa kerry! Vahvaan vauvakuumeeseen ainoa lääke on vauveli.

Hyvä että harkitsette useampia kuukausia ennen kun teette mitään lopullisia päätöksiä. Päätöksen tuloshan sitoo teitä sitten koko loppuelämänne! Minäkin mietin oikeastaan useamman vuoden ajan milloin olisi "sopiva" aika. Nyt olin varma.
 
Tuohon raha-asiaan haluaisin vähän kommentoida... Vauva tuo yllättävän paljon lisämenoja. 300 ?/kk kuulostaa hirvittävän pieneltä määrältä rahaa kolmelle henkilölle :| Itse olen opiskelija, nyt tosin hoidan vielä vuoden ikäistä tyttöä kotona. Saan kht ja lapsilisän (n. 400?), emmekä pärjäisi mitenkään, jos mies ei olisi töissä.

Oletko ottanut huomioon, että perheellisenä et enää saa opintotuen asumislisää? Näin ainakin olen ymmärtänyt...

En halua olla ilkeä, mutta vielä yksi asia. Vauvat sairastaa, huutaa, valvoo öitä... Vauvan hoitaminen on paljon muuta kuin "sitä saa sitten pitää sylissä ja rakastaa". Vauvan hoitaminen on täyttä työtä 24/7. Enää et voi lähteä tuosta vaan ystävien kanssa leffaan...jopa postilaatikolla käynti pitää suunnitella etukäteen!

Jos minun pikkusiskoni kysyisi mielipidettä siihen, kannattaako hänen hankkia lapsi 17v, vastaisin, että ei todellakaan. Haluaisin, että sisko saisi vielä mennä niin kuin haluaa ja tehdä mitä mieleen tulee, ilman SUURTA vastuuta pienestä ihmisestä.

Itse olin 22v kun tyttöni syntyi ja pidin itseäni vielä nuorena. Opiskelua minulla on vielä vuosi jäljellä, koulua jatkan kun tyttö on 2v. Olen onnellinen, että koulua ei ole tuon enempää käymättä. Onko muuten miehesi käynyt armeijan. Tai siis ei varmaan ole... Armeija-aika on varmasti raskasta, jos olet sen ajan yksin vastuussa vauvasta/lapsesta.

No enpä nyt paasaa enempää! Halusin vaan kokemuksen syväällä rintaäänellä antaa vähän eväitä pohdittavaksi =) Jokainenhan tekee miten itse näkee parhaaksi. Itse vauvaa ei varmasti kadu, mutta sitä saattaa katua, että olisiko joku toinen ajankohta (eli silloin kun edes toisella on vakituiset tulot) ollut parempi myös vauvan kannalta ajateltuna.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SinWithSebastian:
Tuohon raha-asiaan haluaisin vähän kommentoida... Vauva tuo yllättävän paljon lisämenoja. 300 ?/kk kuulostaa hirvittävän pieneltä määrältä rahaa kolmelle henkilölle :| Itse olen opiskelija, nyt tosin hoidan vielä vuoden ikäistä tyttöä kotona. Saan kht ja lapsilisän (n. 400?), emmekä pärjäisi mitenkään, jos mies ei olisi töissä.

Oletko ottanut huomioon, että perheellisenä et enää saa opintotuen asumislisää? Näin ainakin olen ymmärtänyt...

En halua olla ilkeä, mutta vielä yksi asia. Vauvat sairastaa, huutaa, valvoo öitä... Vauvan hoitaminen on paljon muuta kuin "sitä saa sitten pitää sylissä ja rakastaa". Vauvan hoitaminen on täyttä työtä 24/7. Enää et voi lähteä tuosta vaan ystävien kanssa leffaan...jopa postilaatikolla käynti pitää suunnitella etukäteen!
^Yllättävän vähälläkin sitä toimeen tullaan... Ja pieni lapsi ei tosiaan -muutamia isoja hankintoja lukuunottamatta- vie paljon rahaa, jos elää säästeliäästi. (Kuten aiemmin kirjoitin: käyttää käytettyjä, kierrätettäviä yms. asioita).

Perheellisenä ei tosiaan ole oikeutettu opintotuen asumislisään, MUTTA on oikeutettu ihan normaaliin asumistukeen.

Ja tosiaan vauvan hoitaminen on täyttä työtä 24/7! Kaikki menot pitää suunnitella etukäteen.
 
Kesälomaksi ainakin poikaystäväni on menossa töihin, minä todennäköisesti myös, ainakin pieniä hommia teen. Emme oikein tiedä paljonko veroprosentti on palkasta, mutta suunnilleen laskettuna, niin rahaa tulee käteen yli 800?. Poikaystäväni on viikot töissä ja viikonloput vapaalla koko kesän ajan.

NYT elämme siis 300? kuukaudessa
, hinnasta on vähennetty vuokra. Hyvin tullaan toimeen.

KUN LAPSI SYNTYY saamme tukea 1028?, olemme laskeneet tämän useita kertoja ja tarkasti katsoen!

Toivottavasti tämä ei sekoittanut päätänne. :)
 
olin 17 sain lapsen kihlattuni kanssa. vastaan tuli paljon paskaaa. mutta siltikään en vaihtais sitä että tulin tuolloin äidiksi. lapseni täyttää nyt kaksi ja me o laan puolitoista vuotta yritety toista lasta. kyllä sen itse tietää koska on aika ruveta toivomaan lasta
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rusinantte91:
Kesälomaksi ainakin poikaystäväni on menossa töihin, minä todennäköisesti myös, ainakin pieniä hommia teen. Emme oikein tiedä paljonko veroprosentti on palkasta, mutta suunnilleen laskettuna, niin rahaa tulee käteen yli 800?. Poikaystäväni on viikot töissä ja viikonloput vapaalla koko kesän ajan.

NYT elämme siis 300? kuukaudessa
, hinnasta on vähennetty vuokra. Hyvin tullaan toimeen.

KUN LAPSI SYNTYY saamme tukea 1028?, olemme laskeneet tämän useita kertoja ja tarkasti katsoen!

Toivottavasti tämä ei sekoittanut päätänne. :)
Saisinko kysyä että msitä tämän summan saatte kasaan? Miniäitiyspäiväraha ei ole kovin suuri,alle 400e jää käteen,ja lapsilisä on 100euroa. Siten asumistukea voi saada (ja luultavasti saakin) mutta msitä loput? Toinen opiskelee,joten siitä 250e?

 
mekin pärjättiin hyvin tukirahoilla aluksi(välillä tuli turhuuksiakin ostettua :D) nyt mieheni on töissä ja pärjätään rahoilla vielä paremmin. :)

tsemppiä sulle tosi paljon lapsen tekoon. :) vaikutat siltä että susta tulee hyvä äiti. :)
 
En halua olla mitenkään lannistava tai ilkeä ,mutta oletko varmasti ajatellut asiat todella läpi. Lapset ovat hyvin aikaa vieviä, luultavasti monet ystäväsiki voivat lähteä kävelemän koskaa et voikaan enään olla heidän kanssaan tai jos he eivät jaksa sitä vauvarulianssia. Jos tällä hetkellä saatte 300 euroa kuussa omiin menoihinne niin siihen sitten jos lisätään kaikki vauvaan menevät menot ja tulot. Niin se ei riitä että jos käytte tai poikaystäväsi vain käy kesätöissä... Ja se ett tienaa hirmuisen vähän niin meinaa sitä että Mihinkään YLIMÄÄRÄISEEN ei jää varaa. Se menee helposti siihen että saa itsellesi aniharvoin mitään... Ajattele asiaa pitkän ennen kun teet pätöksesi ja jos miehesi on vielä sitä mieltä että asiaa voi lykätä mielummin niin ota huomioon hänenkin tunteet. Jos miehesi haluaa vielä elää nuoruutta, anna hänen. ELäkää yhdessä. Ehditte te myöhemminkin perheen perustaa.. Mutto jos nyt päätätte perustaa sanon vain että ONNEA YRITYKSEEN JA plussatuulia sinne :heart: =)
 

Yhteistyössä