15-vuotias on itsekin vielä lapsi. Sen ikäinen käy itsekin läpi suuria muutoksia, ja keho ei ole vielä kunnolla valmis synnyttämään, se, että menkat on alkaneet ei tarkoita sitä että olisi valmis huolehtimaan lapsesta. Monilla 15-vuotiailla murrosikä voi olla eri vaiheissa. Tutulla vasta alkoi menkat tuolloin ja vähän rintakumpu kohosi, toinen taas oli jo varsinainen kurvijumalatar. 15-vuotias voi tuntea itsensä henkisesti hyvinkin kypsäksi, mutta muutaman vuoden päästä varmasti kaikki huomaavat, että ovat olleet silloin paljon lapsellisempia.
15-vuotias on lapsi. Peruskoulussa, tai mahdollisesti juuri peruskoulusta päässyt. Hänen pitäisi keskittyä opintoihin, kavereihin, harrastuksiin, ei kakkavaippojen vaihtamiseen.
Tietysti, jos oma suhtautuminen aborttiin on ehdoton EI, niin sille ei voi mitään. Mutta kannattaisi ajatella sen lapsenkin kannalta. Jos pieni lapsi syntyy maailmaan, jossa häntä kasvattaa toinen lapsi pienessä yksiössä sossutukien avulla, onko se kunnon elämää? 15-vuotiaalla ei ole vielä elämänkokemusta, ei käsitystä raha-asioiden hoitamisesta (vuokrat, laskut jne) ja ruoanlaitto- ja siivoustaidotkin tuntuvat nykyään olevan hakusessa tuon ikäisillä. Yksin asumisesta ei ole kokemusta, vastuuta on ollut ehkä lemmikkihamsterista joka eli puolitoistavuotiaaksi.
On aivan eri asia sitoutua kellon ympäri pieneen vauvaan, jonka kanssa elämä ei tosiaan ole ruusuista. Vauva on tämän 15-vuotiaan oma lapsi, ei hänen vanhempiensa - hän ei voi työntää vauvaa vanhemmilleen sitten kun häntä ei huvitakaan enää jatkaa "nukke- ja kotileikkiä". Hyvin harva 15-vuotias pystyy elättämään lapsensa millään tavalla. Vanhempien hoidettavaksi se lapsi jää hyvin suurella todennäköisyydellä. 15-vuotias ottaa aivan liian ison harppauksen, jos joutuu "pikakurssille" aikuisuuden maailmaan astumiseen. Lapsen saanti ei kylläkään tee aikuista, mutta siinä pitää astua liian isoihin saappaisiin.
