13 vuotta siihen meni, että tajusin et kotonakin voi olla rauhassa ja nauttia olostaan..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tasapaino
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tasapaino

Vieras
Tai ehkä pikemminkin siinä meni 13 vuotta et opin nauttimaan kotonaolosta.
Mä olen aina ollut sellainen tuuliviiri. MennäänTehdäänOllaan koko ajan jotain meneillään ja levoton olo. En pystynyt pysähtymään vaan pakko tehdä jotain koko ajan.
Tänään mä tajusin et odotin iltaa -et saan vaan olla kotona :O
Mies on äijäporukalla reisussa ja me ollaan lapsen kanssa mässätty ja katsottu leffaa ja mä oon jopa pystyny ihan vaan oleen ja nauttimaan olostani, ei ole käynyt mielessäkään mitä tekis tai mitä seuraavaks ja mitämitämitä.
Lisäks olen koko ikäni ollut yövirkku aamuntorkku ja nyt mulla meinaa mennä silmät väkisin kiinni :D Lupasin lapselle et tänään saa valvoa ja sit ite meinaan tipahtaa ennen kymmentä :D

Onko tää nyt sitä vanhuutta? :whistle:
 
Mun kaveri on tuommonen menijä. :D Aamulla shoppailemaan, sitten äkkiä syömään kotiin, sitten puistoon, sieltä kylään, kotiin syömään ja illalla kutsutaan vieraita.

Ihan aina pitää olla vieraita, kylässä, kaupassa, puistossa tai jossain muualla kuin kotona oman porukan kesken. En jaksais millään. Juuri lähtivät meiltä ja ovat tänään ehtineet vaikka mitä.
 
Mulla meni siihen noin 16-17 vuotta. Opin joka päivä lisää, opiskelen itseäni ja pysähtymistä. Mikä voikaan voittaa hetken mustikkametsässä ihastelemassa pienen lapsen kanssa muurahaisen puuhia sammalella?:heart: Tai seuraamalla lapsen omaa etanafarmia?:heart:

Voi että, mä rakastan elämää. Tää on kyllä paras muistamani elämä.:heart:
 
  • Tykkää
Reactions: harmoillen
On
- "aina pitää olla tekemässä jotain"-naisia ja tekevät myös
- "aina pitäISI olla tekemässä jotain"-naisia ja kun eivät tee on huono omatunto
- naisia jotka osaavat maata sohvalla ja laiskotella vaikka kämppä kaatuis päälle
 
  • Tykkää
Reactions: harmoillen
joo tää pysähtymisen tunne on aika mainio :)
ja se levollinen tunne et mitään ei menetä vaikka oliskin paikoillaan :D
aina ennen mut täytty kauhee ei nyt pakokauhu mut sellanen "hätä" et pakko tehdä jotain jossain jotenkin jonkun kanssa.
ihme että mun mies on mua ees alunperinkään huolinu kun oon ollu tällanen :D
nyt joku ihme seesteisyys on iskeny muhun, rauhallisuuden aura :D
 
taidan perustaa firman. Kipsaan halukkaiden jalkoja ja myyn tarvittaessa väärennetyt röntgenkuvat mukaan, ja sitten saavat opetella olemisen jaloa taitoa. Hyödyt on varmasti suuremmat kuin kahden kuukauden aikana kertyvät kotityöt.

Pahimmille riekkupirkoille myyn vielä elämänfilosofian kurssin päälle, ja epätoivoisille kotikäyntejä tekevä terapeutti.
 

Yhteistyössä