12vkon ultra?Mies mukaan?

[oijgi]

Neuvolassa ultrasivat jo viikolla 10 vatsan päältä. ( ei kuulunut sydänäänet niin siksi ultrasivat) Tehdäänkö 12 vkon ultra myös sitten vatsan päältä vai alakautta?
Siksi kyselen että tiedän otanko miehen mukaan vai en. En todellakaan halua että hän katsoo vierestä jos se tehdään alakutta. Tosi noloa ja jotenki alentavaa! (synnytys on ihan eri juttu!)
Miten muut kokevat sen???

 

[senora]

Mulla oli mies varhaisultrassa vk7 tai jotai mukana... Oikein mieleistään kuvaa ei päältä saanu, joten ultrasi myös alakautta... MIes oli siellä pääpuolella, joten ei silleen haitannu... Mutta parempi kuva tuli sittenkin päältä. Kotona mies sitten kyseli että miltä se alakautta ultraus tuntui.. Ei se sen kummemmalta tuntunu, kun vaan yrittää olla rentona...
Rv 12 ultra oli np-ultra.. Mies ei päässyt työesteiden vuoksi mukaan. Tehtiin mahan päältä. Olisi ollut mukava kun olis ollu mukana. Jotenkin raskaus olisi hänellekki konkreettisempaa. Kuvat jotka sai mukaan, teki häneen kyllä vaikutuksen. Eli jos mies pääsee mukaan, niiin ehdottomasti ota hänet mukaan.

 

[Hei ojigi]

Vaikuttaa mielestäni enemmän siltä, että nyt juttu on korvien välissä. Ihan tavallinen toimenpide tuo on. Kysehän on ihan siitä miten itse otat jutun. Meillä on mies ollut kaikilla käynneillä mukana. Alakautta ultrattiin muutamaan otteesen viikolle 13 asti. Neuvolalääkäri oli mies, joka toimitti alapään tutkimuksen ihan miehen silmien edessä. Mies sai jopa kurkata miltä sisältä näyttää. Mikäli sitten vain koet homman niin inhottavaksi, niin älä ota häntä mukaan. Niin yksinkertaista se on.

 

[näin meillä]

Todellakin mies oli mukana ja en kokenut yhtään kiusallisena vaikka ultrattiin alakautta sekä vatsan päältä. En edes miettynyt onko noloa vai ei. Luonnollinen raskauteen kuuluva asia. Meillä ainakin kumpikin tarpeeksi kypsiä tuommoiseen.

 

[Inkku***]

Muistaakseni meillä tehtiin ensin alakautta "tarkistusultra" ja sitten jatkettiin mahan päältä. Aivan ihana ultra oli, kun vauva näkyi kokonaisena ja "oikeana". Miehesi puolesta toivon, että otat hänet mukaan, sillä upea kokemus kummallekin. Pyydä vaikka istumaan kauempana ennen vatsanpäältä ultraamista.

 

[Yhteinen juttu]

En todellakaan halua että hän katsoo vierestä jos se tehdään alakutta. Tosi noloa ja jotenki alentavaa! (synnytys on ihan eri juttu!)
Miten muut kokevat sen???

Mies mukaan vaan! Ei pitäisi olla kummalekaan mitenkään ylitsepääsemätön juttu. Kasva aikuiseksi ja lopeta tuommoisten asioiden kelaaminen. Ei miehesi sinun alapäätäsi ja tehtävää toimenpidettä toljota, vaan ruudulla näkyvää, teidän yhteistä vauvaa.

 

[voi hyvänen aika]

Ojigi : kyllä se sinun alapääsi varmaan aika tuttu paikka miehellesi on, kun olet kerran raskaana. Aika kypsymätön kommentti. Ja miten se synnytys muka eri juttu on?

 

[synnytys on kyllä tosiaan eri juttu...]

Niin mielestäni sinulla ei tuossa ultraamisessa ole vielä mitään syytä olla nolona, synnytyksessä tulee kakkaa ja verta ja iho repeää ja voi tulla pissatkin alle, huudat ja kiljut kivusta. Mielestäni on parempi totutella itseään jo noihin noloihin tilanteisiin jos kerran yhdessä olette ja yhdessä aiotte synnytyksenkin läpi käydä. Vaikka se on kauniskin kokemus, voit unohtaa ns leffasynnytykset, ja oikeesti ajatella että se on parisuhteellenne sellainen kokemus että sen jälkeen miehesi ja sinä olette nähneet yhdessä kaiken.
Olemme mieheni kanssa niin läheisiä, että vessan ovikin on auki siellä käydessä kun kahdestaan ollaan ja yhdessä käydään suihkussa, yhdessä on hoidettu toistemme taudit, kuumeet ja ripulit ja pesty kakkaiset kalsarit. Kuukautissuojat ja vaipat on hyvä tehdä jo ajoissa tutuksi miehille, koska synnytyksen jälkeen sitä verta ja eritettä on esillä vielä pitkään jälkivuodon muodossa.
Puhumattakaan mitä kaikkea joudutte (saatte) lapsenne kanssa kokea ja nähdä, on kakkaa, pissaa, räkää ja puklua joka paikka täynnä.

Eli otahan nyt itseäsi niskasta kiinni ja menet vaan sinne alapään ultraan miehesi kanssa. Sitäpaitsi eikö ole hyvä että hän on mukana kokemassa kaikkea kanssasi? On hyvä olla paikalla jos jotain huonojakin uutisia tulee. En halua järkyttää, mutta sehän on tutkimus eikä vauvan kurkkaamispaikka.

En myöskään halua järkyttää ketään tällä kirjoituksella, mutta eikö ole hassua että ihmiset jotka rakastelevat keskenään eivät kehtaisi tehdä jotain noin yksinkertaista yhdessä, lapsensa kasvua seuraten? Kuitenkin, ei se mies sitä alapään tutkimusta seuraa vaan lasta monitorilla, paitsi jos on aivan törppö. Iloista ultraa teille!!

 

[Rennosti vain]

"... repeää... huudat ja kiljut kivusta... kakkaa ja puklua joka paikka täynnä" no joo, ei se nyt välttämättä ihan noinkaan mene... Mitähän tässä kyseisessä viestissä haettiin takaa? Sitä että tästä eteenpäin on vain kidutusta ja itsensä nolaamista tiedossa ja paras tottuu vaan?!

Minulle kun tehtiin eka ultra alakautta, niin kyllä mies sitä sävähti ja kotona kysyi että eikö se käynyt kipeää... Mutta vauvan näkeminen siinä oli pääjuttu ja tosiaan vasta kotona muistui mieleen miehellä kysäistä että sattuiko tutkimus. Onhan se melkoisen näköinen vekotus joka intiimiin paikkaan laitetaan, mutta kun itse suhtautuu siihen normaalisti niin mieskin. Jos itse alkaa kainostella, niin mieskin saattaa ihmetellä että onkos tässä jotain punastelemista. Ihan rennoin mielin vain ja mies mukaan ihastelemaan esikoistaan!

 

[Joopajoo!]

"... repeää... huudat ja kiljut kivusta... kakkaa ja puklua joka paikka täynnä" no joo, ei se nyt välttämättä ihan noinkaan mene... Mitähän tässä kyseisessä viestissä haettiin takaa? Sitä että tästä eteenpäin on vain kidutusta ja itsensä nolaamista tiedossa ja paras tottuu vaan?!

Minulle kun tehtiin eka ultra alakautta, niin kyllä mies sitä sävähti ja kotona kysyi että eikö se käynyt kipeää... Mutta vauvan näkeminen siinä oli pääjuttu ja tosiaan vasta kotona muistui mieleen miehellä kysäistä että sattuiko tutkimus. Onhan se melkoisen näköinen vekotus joka intiimiin paikkaan laitetaan, mutta kun itse suhtautuu siihen normaalisti niin mieskin. Jos itse alkaa kainostella, niin mieskin saattaa ihmetellä että onkos tässä jotain punastelemista. Ihan rennoin mielin vain ja mies mukaan ihastelemaan esikoistaan!

Kyllä siellä synnytyksessä oikeasti sitä verta ja kaikkea moskaa näkyy ja saattaa olla ällöttävää miehen mielestä. Samaten ulostetta, virtsaa ja oksennusta on usein esillä synnytyksessä. Kyllä itse suhtauduin tuohon ultraan siten, että tottakai mies mukaan jos synnytykseenkin tulee! Ymmärtäisin mielummin sen, että miestä ei haluta synnytykseen, kun siellä sitä naisen toosaa oikeasti ronkitaan ja kaikki näkyy!

Ja miten niin se sattuu kun ultrataan tai se laiten on kauhean näköinen?? Meillä se on ainakin sellainen ohuehko keppi, joka työnnetään emättimeen. Kyllä mieheni penis on paksumpi kuin se, joten miten se voisi sattua =) En sitten tiedä, että millaisella laitteella teilläpäin ultrataan..

 

[tosta synnytyksestä...]

Melkoisia kauhukuvia synnytyksestä....
Varmasti todella yhteensitova kokemus, mutta noista eritteistä sen verran, että synnytyksessä on mahdollista saada peräruiske, jotta suoli tyhjenee ennen ponnistusvaihetta. Ponnistaessa sieltä voi ulosteet tulla jos suoli on täynnä. Oksennusta?? Kenen? Mua ei ainakaan oksettanut synnytyksessä mutta kai se yksilöllistä on.
Kun lapsi on syntynyt ja jos vedet on menneet esim vasta pedillä niin ei sitä mahdollista pissaa siinä huomaa, jos jonkinlaista eritettä siinä jalkovälissä vauvan ulostultua kyllä on. Enpä usko että juuri isäksi tullut mies pystyy kiinnittämään huomiotaan noihin asioihin kun siinä on oma lapsi ja vaimo/tyttöystäväkin.
Meillä mies ei ollut mukana ekassa synnytyksessä mutta tässä toisessa tulee olemaan. Ja ilmoitti jo hyvissä ajoin, että on sitten siellä pääpuolessa tukemassa, ei alapäässä=)

 

[musunen]

käsittämätöntä, että joku aristelee tuollaista. Meille on tehty ivf hoitoja ja mies on ollut mukana joka lääkärikäynnillä, parisenkymmentä alpää ultrausta nähnyt ja lisäksi punktion jossa laitetaan levittimiä ja vaikka mitä minuun. Ei ole tullut mieleenkään, etten ottaisi mukaan, päinvastoin, sellaista vaihtoehtoa ei ole edes mainittu, että menisin yksin. Ja sama on tulevien alkuraskauden ultrien kanssa, mies tulee tietenkin mukaan. Mies juuri kommentoi, kun kerroin tästä ketjusta, että mahtaa pariskunnilla olla hehkeä seksielämä ja puolisolla pieni penis, jos ohut ultralaite pelottaa, eikä mies ole vaimon alapäätä nähnyt...

Voi elämä...

 

[Arvostusta...]

"... repeää... huudat ja kiljut kivusta... kakkaa ja puklua joka paikka täynnä" no joo, ei se nyt välttämättä ihan noinkaan mene... Mitähän tässä kyseisessä viestissä haettiin takaa? Sitä että tästä eteenpäin on vain kidutusta ja itsensä nolaamista tiedossa ja paras tottuu vaan?!

Minulle kun tehtiin eka ultra alakautta, niin kyllä mies sitä sävähti ja kotona kysyi että eikö se käynyt kipeää... Mutta vauvan näkeminen siinä oli pääjuttu ja tosiaan vasta kotona muistui mieleen miehellä kysäistä että sattuiko tutkimus. Onhan se melkoisen näköinen vekotus joka intiimiin paikkaan laitetaan, mutta kun itse suhtautuu siihen normaalisti niin mieskin. Jos itse alkaa kainostella, niin mieskin saattaa ihmetellä että onkos tässä jotain punastelemista. Ihan rennoin mielin vain ja mies mukaan ihastelemaan esikoistaan!

En minulla ainakaan tule mieleen, että synnytykseen liittyvät kakka-pissa-jutut ja kivut mitenkään olisivat kidutusta tai nolaamista. Synnytykseen vain kuuluu kipua, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Mitä nolaamiseen tulee, niin sekin on ihan omien korvien välissä. Ei ainakaan minun miehelläni tulisi mieleenkään ajatella, että joutuisin jostain syystä häpeillä tuota tilannetta. Minusta miehen joka ajattelee että minun pitäisi hävetä synnytystä, tulisi tutkia päänsä.

 

[ohva]

Minkin suosittelisin ottamaan miehenmukaan jos vaanon mahollista. Ensimmäisen raskauden kohdalla olisin tarvinnut tukea mieheltäni, kun todettiin et sikiö oli kuollut. Mutta mies ei päässyt töittensä vuoksi mukaan niin jouduin kokemaan sen kaiken itsekseen sillä hetkellä.
En halua tällä ketään peloitella vaan totean sen et onparempi jos mies on mukana jo lohduttamassa valmiiksi paikan päällä jos kaikki ei olekkaan kunnossa.

 

[Rennosti vain]

Ohva sanoikin vielä sen, mitä en itse tohtinut mainitakaan. Jotain voi siis olla myös pielessä ja senkin vuoksi on hyvä että molemmat vanhemmat on paikalla.

"Ja miten niin se sattuu kun ultrataan tai se laiten on kauhean näköinen?? Meillä se on ainakin sellainen ohuehko keppi, joka työnnetään emättimeen. Kyllä mieheni penis on paksumpi kuin se, joten miten se voisi sattua =) En sitten tiedä, että millaisella laitteella teilläpäin ultrataan.. "
En nyt mieheni mitoilla lähde kehuskelemaan ja vertailemaan elottomiin esineisiin, mutta sanon vain että kyllä se epämiellyttävämmältä tuntuu kun laitetaan kylmät teräslevittimet sisään ja tutkaillaan käännellen ja ronklaten ja sitten se tekopeniksen näköinen puikko sujautetaan sisään ja pyöritellään... Ei se koko vaan se miten sitä käytetään

Minusta nuo synnytys-kakka-pissajutut on ihan normaaleita, siksi juuri tuntuu pahalta kun niitä käytetään pelottelutaktiikkana. Aloittajalla oli kuitenkin varmaan ajatuksena kysellä intiimiyden näkökulmasta eikä verikammosta tai muusta sellaisesta. Mautonta tuoda sellaista keskusteluun mukaan.

Muutenkin ihmeellisen pahansuopaa keskustelua tässä Eikö voisi vain vastata kysymykseen ilman että alkaa analysoimaan kysyjän kypsyyttä ja muunlaista sietokykyä?

 

[Kypsä.]

"Rennosti vain", on kyllä varmaan ymmärtänyt tuon erään kirjoituksen tarkoitusperän väärin, sillä itse en ainakaan saanut kirjoituksesta tuota kuvaa, että täällä yritettäisiin mitenkään pelotella. Faktat faktoina. Olen PK-seudulla käynyt muutamassa eri paikassa alkuraskauden ultrassa, eikä kertaakaan ole ainakaan täällä käytetty noita levittimiä. Ihan vaan ollaan tökkästy se penistä ohuempi tikku sisälle ja liukasteella on tosi sujuvasti mennyt. Jos tuota tuota tukimusta kammoaa, niin sitten ei varmaan uskalla mennä melkein mihinkään tutkimuksiin. Ihan on mies täälläkin ollut mukana lääkärin tehdessä sisätutkimusta, jossa on tosiaan käyttänyt noita levittimiä, eikä siinä sen kummempaa. Varmasti miehet saattavat kysellä jotain jälkikäteen, mutta ihan vain uteliaisuudesta.

 

[epä-kypsä?]

Minä kyllä ymmärrän ihan hyvin ap:ta, itsekin sanoin miehelle kun oltiin menossa ekaan ultraan että varaudu siihen, että se tehdään sisäkautta. Mies ei ollut moksiskaan, mutta oli mielestäni kuitenkin ihan kiva varoittaa etukäteen. Mies oli mukana myös kun ekaa lääkärintarkastusta tehtiin. Sanoin miehelle, että käänny poispäin kun lääkäri teki sisätutkimusta kun jotenkin hävetti se tilanne, mutta mieheni sanoi myöhemmin, että ei ymmärtänyt, miksi käskin hänen muualle siitä tilanteesta, onhan hän jo nähnyt kaiken.

Todennäköisesti miehesi ei siis välitä, vaikka ultrataankin alakautta, mutta hyvähän se on sanoa asiasta etukäteen jos asia mieltäsi painaa.

Myös täälläpäin ultraus alakautta tehdään semmoisella kepillä, eikä todellakaan mitään levittimiä käytetä. Todella siistiä hommaa, ei pitäisi kenenkään siitä pelästyä. Siellä ultrassa ei todellakaan mitenkään kourita tai levitellä paikkoja vaan varsin siististi hoituu homma. Ainakin Tampereella.

Onnea raskaudesta ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

 

[Näin meillä....]

Minun mies oli aikas järkyttynyt ensimmäisen ultran ja lääkärikäynnin jälkeen, vaikka olin varoitellut sisätutkimuksesta ja että ultra tehdään luultavasti alakautta. Lähinnä hän oli järkyttynyt siitä, että hän ei ollut ajatellut, mitä gynekologilla normaalistikkin tapahtuu. Hän varmisteli koko loppupäivän, että olenko varmasti kunnossa, ja että eihän mihinkään satu. Siinä mielessä muutama varoituksen sana tulevalle isälle voi olla paikallaan..

Mutta nyt olen ollut tosi kiitollinen, että mies on mukana, kun olen raskauden aikana joutunut käymään melko usein tutkimuksissa. Ja toisaalta huomaa, että on paljon helpompi kertoa vaivoistaan miehelle, kun hän on ollut mukana tutkimuksissa. Varsinkin loppuajasta ne vaivat voivat olla juuri näitä "noloja" vaivoja.. Peräpukamat ym..

Mieheni on myös sanonut, että osaa arvostaa vielä enemmän kaikkia odottavia naisia, koska raskausaika ei koskaan suju ilman ikäviä vaivoja ja juuri näitä sisätutkimuksia.

 

[synnytys on kyllä ihan eri juttu...]

Niin käsittelin asiaa lähinnä sen takia likaisuuksia retostellen, että ap ymmärtäisi mitä kaikkea voi olla tulossa. Sen takia ei kannata huolehtia siitä, jos pelkää että jollain tavalla nolaa itsensä tuossa ultrassa. Kaikki asiat mitä synnytyshuoneessa tapahtuu, ovat toki luonnollisia ja jos esim ponnistaessa tulee kakkaa tai pissaa, ei sille mitään voi. Lapsen saaminen on siinä tilanteessa pääasia, eikä eritteitä tule edes ajateltua. Mutta jos miehesi on arka, hänelle on ehkä hyvä kertoa mitä kaikkea ultrassa tapahtuu, ja myös synnytykseen liittyviä asioita.
Kuten joku sanoikin, voi synnytyksessä pyytää peräruiskeen jotta vauvan ei tarvitse tulla ulos kakkasuihkun saattelemana.
Pahoinvoinnista sen verran että kaikkia lapsiani synnyttäessä olen kivun takia oksentanut läpi koko toimituksen, sekin osaltaan luonnollista, eikä asialle voi mitään. Jos ottaa ilokaasua, oksentaa melkein varmasti jossain vaiheessa. Jotkin kipulääkkeekin voi aiheuttaa pahoinvointia synnytyksessä. Mieheni on ollut kaikessa mukana, ja kysellyt kyllä aktiivisesti asioista sekä minulta että hoitohenkilökunnalta. Ei hän tai minä silti koskaan olla nolosteltu asioita. Ujoudesta päästiin eroon silloin suhteen alkuaikoina, siitä kasvaa eteenpäin.
Kirjoituksessani toivon, että jokainen pariskunta voisi päästä ikäänkuin tällaisten luonnollisten ja väistämättömien asioiden yli ja ajatella kaikkea tätä siirtymänä lapsiperheen arkeen ja elämään. Se kun ei aina ole puhtoista puuhaa.

Ihmettelen vielä, miten sellaiset parit pärjää joissa nainen ei uskalla vielä vuosien yhdessäolon jälkeen pieraista tai pyytää miestään ostamaan tamponeja, röyhtäistä tai vaikka pyytää puolisoa laittamaan peräpukamavoidetta. Ei kai omaa puolisoa tarvitse varoa tai ujostella? Jos jaetaan kaikki, eikö jaeta kokemuksiakin?Eikö ole hirvittävän stressaavaa ja raskasta miettiä tuollaisia asioita, ettei vaan vahingossa tee mitään mikä nolaisi jomman kumman osapuolen?
Kun tullaan yhdessä vanhaksi, pidetään toisesta huolta. Kaikin puolin. Pyllyt ja posket. Joten kannattaa jakaa kaikki mahdolliset kokemukset jo nyt, lupaan että se on teille kaikille vain hyväksi.

 

[No huh huh.]

Olen samaa mieltä kaikkien edellä olevien kanssa paitsi edellisen!

Se, että röyhtäilee ja pierii kumppanin seurassa ei mitenkään korreloi sen kanssa ettei häpeile tai ole sinut itsensä kanssa suhteessa! Idiootin puhetta. Tai siis juntin.

Jos meillä jompikumpi vahingossa piereisee tai röyhtäisee (mitä tapahtuu aika harvoin) hän kyllä pyytää heti anteeksi. Se nyt kuuluu käytöstapohin olla pierimättä muiden seurassa. Tarvitseeko täallaista siis todella aikuisille ihmisille kertoa??

Ja meillä oli mies kaikissa ultrissa sekä synnytykseshsä myös. Tietenkin, kun yhdessä vauva tehtiinkin. Meillä on hyvä tasapainoinen suhde, mutta kyllä haluan käydä vessassa ovi kiinni yksikseni. Se ei tee minusta mitenkään häveliästä tai ujoa. Kyllä on hienoa kokea kaikki mahdollinen yhdessä kuten kirjoitit, mutta tuo terveiden aikuisten piereskely ja röyhtäily kuulostaa kaikkea muuta kuin ideaalilta kumpaanuudelta. Kai jo lapselle opetetaan käytöstapoja?

 

[Samoin]

Olen samaa mieltä kaikkien edellä olevien kanssa paitsi edellisen!

Se, että röyhtäilee ja pierii kumppanin seurassa ei mitenkään korreloi sen kanssa ettei häpeile tai ole sinut itsensä kanssa suhteessa! Idiootin puhetta. Tai siis juntin.

Jos meillä jompikumpi vahingossa piereisee tai röyhtäisee (mitä tapahtuu aika harvoin) hän kyllä pyytää heti anteeksi. Se nyt kuuluu käytöstapohin olla pierimättä muiden seurassa. Tarvitseeko täallaista siis todella aikuisille ihmisille kertoa??

Ja meillä oli mies kaikissa ultrissa sekä synnytykseshsä myös. Tietenkin, kun yhdessä vauva tehtiinkin. Meillä on hyvä tasapainoinen suhde, mutta kyllä haluan käydä vessassa ovi kiinni yksikseni. Se ei tee minusta mitenkään häveliästä tai ujoa. Kyllä on hienoa kokea kaikki mahdollinen yhdessä kuten kirjoitit, mutta tuo terveiden aikuisten piereskely ja röyhtäily kuulostaa kaikkea muuta kuin ideaalilta kumpaanuudelta. Kai jo lapselle opetetaan käytöstapoja?

Hahhah! Vai että juntiksi täällä kutsut muita...! No huhhuh sulle! Ainakin meillä myös rakastetaan toisiamme niin paljon, että kotona voidaan olla aivan rennosti, eikä tarvitse varoa tai häpeillä käytöstään. Me kyllä nautimme. Aivan oikein sinulle, että teillä on noin nihkeää kotoa ja näköjään olet tuon ansainnutkin. Kyllä osaamme olla röyhtäilemättä ja piereskelemättä julkisesti. Kaikki tyylillään. Mielestäni olemme erittäin onnelisia, ettei kotona tarvitse varoa askeliaan.

 

[miä]

Menee nyt aiheen vierestä, mutta en minäkään piereskele tai röyhtäile kotona. Paitsi vahingossa. Tai käy paskalla ovi auki. Tai pyydä miestä laittamaan mulle peräpukamavoidetta.

En tee itse niin, enkä tykkää moisesta käytöksestä miehelläkään. Kyllä käytöstavat pitää olla, vaikka ollaan nähtykin kaikki.

 

[Käytöstavat ei ole niuhottamista]

En tykkää riidellä tai provosida, mutta pakko kommentoida.

Kuulostaa todella juntilta ja eläimelliseltä käytökseltä pieriä ja röyhtäillä ja hoitaa vessa-asiat ovet auki. En tajua mistä revit että "täytyy kotona varoa askelia" tai että on "nihkeää kotona" jos ei tee tuollaisia yleisesti.

Mieheni ostaa tamponit kaupasta ja on ultrissa mukana, synnytykseenkin tulee. Mutta ei mulle tulis mieleenkään pyytää miestäni laittamaan peräpukamavoidetta! Ja jos mies pyytäisi minua laittamaan, sanoisin kiitos ei. Silti meillä on maailman paras suhde, emmekä ujostele. Ihan naurattaa, miten suhde paranisi sillä että piereskelisimme yhdessä? Tosi junttien touhulta kuulostaa.

 

[Joopasenjoo]

jos et voi miehesi seurassa pierasta niin mihin sitten menet? vessaan? jos kerran tahtoo elää vapautuneesti ilman jotain nolostelua pieruista ym. niin minun mielestä suhteessa on ihan "laillista" pierasta silloin kun pierettää, vaikka kumppani istuisikin vieressä.

Minusta ainakin tuntuisi hölmöltä lähteä kipittämään vessaan vaan yhden rupsun takia tai pyydella vuolaasti anteeksi jos vahingossa pieru pääsee miehen läsnäollessa.
Pieru/röyhtäisy on luonnollista kehontoimintaa eikä sitä mielestäni tarvitse kainostella.

Meillä ainakin ukkeli sanoi että minun kanssani on niin ihana elää juuri sen takia kun saa olla oma itsensä ja täysin vapautunut seurassani.
Enpä kyllä itsekkään pystyisi kuvitella eläväni jonkun tiukkapipon kanssa.

Eikä se mitään junttien touhua oo.. Jotkut ihmiset vaan osaa nauttia täysin rinnoin elämästä ja repiä jopa pierustakin huumoria! Ei piä kato ottaa elämää liian vakavasti

 

[Hävyttömälle]

En tykkää riidellä tai provosida, mutta pakko kommentoida.

Kuulostaa todella juntilta ja eläimelliseltä käytökseltä pieriä ja röyhtäillä ja hoitaa vessa-asiat ovet auki. En tajua mistä revit että "täytyy kotona varoa askelia" tai että on "nihkeää kotona" jos ei tee tuollaisia yleisesti.

Mieheni ostaa tamponit kaupasta ja on ultrissa mukana, synnytykseenkin tulee. Mutta ei mulle tulis mieleenkään pyytää miestäni laittamaan peräpukamavoidetta! Ja jos mies pyytäisi minua laittamaan, sanoisin kiitos ei. Silti meillä on maailman paras suhde, emmekä ujostele. Ihan naurattaa, miten suhde paranisi sillä että piereskelisimme yhdessä? Tosi junttien touhulta kuulostaa.

Kukas sinä olet arvostelemaan muiden kotioloja? Meidän mielestä olisi ainakin idioottimaista juosta aina vessaan pieremään tai pidätellä ilmoja niin kauan, että maha kipeytyy.