12v tyttö ilman kavereita

[huolestunut äiti]

Tyttöni on ollut aina kotihoidossa. Seurakunnan kerhoon laitoin jo 3v juuri siksi että saisi harjoitettua sosiaalisia taitoja ikäistensä kanssa kun taloyhtiössämme ei asunut muita lapsia.
Myös 4 ja 5v oli kerhossa. Kerhossa ei muodostunut oikeastaan kaveri suhteita. Toisten tyttöjen kanssa siellä toki leikki muttei kerhon ulkopuolella heitä kaivannut.
Esikoulussakaan ei kunnon kaveruus/ystävyys suhteita syntynyt ja tämän huomasi myös eskaope. Asiasta keskusteltiinkin ja hänkin sitten pyrki siihen että pari työskentelyä tulisi mahdollisimman paljon.
Me vanhemmat yritimme keksiä mm. kissan ristiäiset (ihan kirjaimellisesti ), lettukestit, naamiaiset ym mukavaa joihin kutsuimme tytön kavereita. Kavereita kyllä tuli ja hauskaa riitti muttei sittenkään oikein mitään sen ihmeempää kiintymystä edes yhteen kaveriin.
Kun kavereita ei ollut lähellä, ei tyttö niitä kaivannut.
Kun kavereita oli lähellä, tyttö kyllä heidän kanssaan leikki.
Ala-aste alkoi. Meni ekaluokka, toinen ja kolmaskin. Ei sitä parasta kaveria löytynyt. Muilla luokkakavereilla tuntui olevan ne bestikset, mutta ottivat silti tyttärenikin mukaan touhuihin. Tyttöni ei tarvinnut olla syrjitty.
Muutimme toiselle paikkakunnalle.
Neljännen luokan tyttö kävi uudessa koulussa. Koulun jälkeen saattoi käydä kavereiden kanssa vähän jossain, mutta ei vieläkään parasta kaveria. Ei kutsuja yökylään. Ei myöskään tyttäreni halunnut koskaan ketään meille pyytää. 3v nuorempi sisko kelpasi vallan mainiosti kaveriksi.
Viidennellä luokallakaan ei mitään muutosta kaveruus suhteisiin.
Nyt tyttö lähdössä kuudennelle syksyllä eikä hänellä ole koko kesälomalla käynyt kavereita meillä eikä hän itse ole halunnut lähteä kavereitaan tapaamaan. Tytön luokkalaisilla tytöillä on ne omat porukkansa joihin kyllä huolisivat minunkin tyttöni mutta hän ei halua lähteä.
Hän on mieluummin siskonsa kanssa tai ihan vaan kotona, kun sisko menee omien kavereidensa kanssa joita tällä nuoremmalla riittääkin.

Mitähän pitäisi tehdä?
Tyttö ei halua harrastaa mitään missä olisi ikäisiään tyttöjä. Tyttö lenkkeilee koiramme kanssa ja käy yksin tai siskonsa kanssa pyöräilemässä tai uimassa. Tekee käsitöitä ja lukee kotona.
Olenko suotta huolissani?

 

[erilainen äiti]

Ei syytä huoleen,nykyään työt on niin pissiksiä tossa iässä että jos ei semmoset touhut kiinnosta niin jää vähän ulkopuoliseksi.
Otappa selvää oisko teilläpäin 4H kerhoa vois sopia teidän tytölle!

 

[äityli]

En saanut minäkään koskaan kavereita.Ala-astella oli puolituttuja. ylä-asteella ei edes niitä. Viihdyn ihmisten seurassa, mutta olen kai liian ujo.
Lapseni ovat varmaan samanlaisia jne.

 

[M i l j a]

Jos tytö ei siitä ite kärsi, ni suotta olet huolissasi. Toiset on sosiaalisempia kun toiset. Jos tyttö todella haluaa olla ihan vaan ittekseen ja viihtyy niin. Ei kannata kuitenkaan alkaa pakottaa mihinkään porukkaan. Omasta tahdosta se pitää lähteä. Hyvä, ettei ole kuitenkaan kiusattu sen takia.
Kyllä tytöstä kelpo kansalainen kasvaa silti, vaikkei kavereita tupa täynnä aina olekkaan.

 

[Alice]

Jos luonnossa liikkuminen kiinostaa, partio on hyvä harrastus, itsellä ainakin läheni suhteet ystäviin teininä näillä retkillä. Hyvä harrastus. Mut älä turhasta huolestu, kaikki eivät kaipaa välttämättä "bestiksiä" , tykkäävät omassa rauhassa puuhailusta.

 

[huolestunut äiti]

Nosto

 

[samanlainen poika mulla]

aspergerin syndrooma, meillä diagnosoimaton, mutta auttaa ymmärtämään tytön käytöstä ja itsesikin on helpompi hahmottaa hänen tapansa katsella maailmaa, ei ole sairaus vaan ominaisuuss, voi tietenkin olla myös luonnekysymys, lapsihan ei tunnu tilanteesta kärsivän, vaan nauttivan elämästään.

 

[keppälerttu]

Me just talvella koulukuraattorin kanssa tästä puhuttiin, et jos lapsi viihtyy yksin (tai omistaa vain muutaman ystävän niinkuin Sälli, siis oma poikani nyt 14v) niin jos lapsi on itse onnellinen ja se kaverittomuus on oma valinta, niin se on täysin ok.
Ei saa pakottaa harrastuksiin tai etsimään ystäviä, jos on luonteeltaan "erakko" niin sitten on
Niin kauan kun kuitenkin pystyy normaalisti käymään koulua, ja suoriutuu siellä ryhmätöistä yms niin ei ole mitään vikaa.
Aikuisille hyväksytään tuollainen käytös, siis erakkona olo, helpommin kuin lapselle, joiden pitäisi kaikkien olla super-hyper innokkaita tutustumaan uusiin ihmisiin, mut niinhän se ei aina ole.
Jos lapsesi on tyytyväinen elämäänsä, niin ei kannata turhaan murehtia :hug:

 

[huolestunut äiti]

Kiitos vastauksista. Nyt tuntuu jo paremmalta =)

 

[evita]

Viestistäsi ei ainakaan käynyt ilmi, että tyttö kärsisi itse tilanteesta mitenkään. Näyttää keksivän itse itselleen tekemistä ja ilmeisesti kuitenkin pärjää koulussa ja kaiketi viihtyykin siellä bestiksen puutteesta huolimatta, joten minusta hän vaikuttaa täysin normaalilta, itse asiassa minusta ihan sympaattiselta tytöltä.

Kaikki eivät ole samanlaisia, eivätkä kaikki kaipaa muita kuin perheenjäseniä. Vasta jos tyttö alkaa kärsiä tilanteesta, siihen minusta täytyy puuttua. Muutoin puuttuminen voi saada tytön tuntemaan itsensä jotenkin huonoksi, vaikka siihen ei liene mitään aihetta.