12 v aivan toivoton

[Hermo menee]

Siis poika kuudennella luokalla ja tää syksy mennyt kyllä koulussa ihan päin p...tä.
Kokeista tulee 5 tai 6 jatkuvasti.
Vaikka luetaan niin järkyttävän paljon sen kanssa ja patistetaan itse myös lukemaan.
Elämässä kaikki hyvin, arki on säännöllistä ja kuri kohdallaan. Ei tarvi siihen antaa typeriä kommentteja.
Pelaaminen on kaikki kaikessa. Ei tekis mitään muuta jos ite sais valita.
Harrastukseen lähteminen on aina tappelun takana.
Tänäänkin kun ei oltu kotona, niin jätti harrastukseen lähtemättä ja pelasi, vaikka on pelikielto huonon koearvosanan takia.
Siis pelaa vaan, vaikka kielletty on.
Ohjaimet oli otettu pois, mutta etsi ne.
Syynä oli koska kaveri pyysi ja harrastukseen ei päässyt koska oli kakalla ja sit ei ehtinyt enää.
Eli siis aivan älyttömiä syitä.
Jumaliste mulla palaa hermot!!
Tekee niin älyvapaita juttuja.
Söi esim koko joulukalenterinsa kerralla yms.
Periaatteessa tottelee eikä missään kaupungilla notku tms, mutta tälläisiä saakelin tottelemattomuusjuttuja keksii joka päivä.
Urputtaa mulle joka asiasta vastaan. Isälleen ei uskalla yhtään, eikä mullekaan jos hän on kotona.

Toinen sisaruksista hoitaa koulun täydellisesti, mistään kodin säännöistä ei tarvi ikinä puhua, eikä mistään vääntää.

Siis onks noi teistä vähäpätöisiä juttuja vai millaisia teidän kuudesluokkalaiset on?

 

[tuotanoin]

Ota ne pelivehkeet pois ja takaisin saa kun osaa olla. Vaikka siihen menisi vuosi. Te olette vanhempia. Minä en käsitä tuollaista lepsuilua. Sellainen kuri, että tehoaa.

 

[vieras..]

Sulla ei kyllä toivottomasta tietoakaan. Meillä kymmenvuotias jonka kanssa on perusasiatkin taistelua. On käynyt psykologilla ym muttei mitään "vikaa" missään on vaan todella vaativa tapaus.

Oletko opettajan kanssa puhunut noista oppimisvaikeuksista? Pysyykö tunnilla mukana. Meillä on kahdella lapsella mukautuksia juurikin sen takia että esim ei opi englannin sanoja vaikka kuin niitä lukis tai minä lukisin lapsen kanssa.

12 v on kuitenkin vielä aika pieni ottamaan itse vastuuta meneekö harrastukseen vai ei. Ja jos pelikielto on päällä niin miten ihmeessä lapsi voi päästä koneelle? Ohjain tai piuhat otetaan itselle mukaan jos tarpeeksi hyvää piiloa ei kerran löydy.

Ja se että lapset on erilaisia. Toivottavasti lapsesi ei ikinä saa tietää että toinen sisaruksista on täydellinen ja hän epätoivoinen tapaus.

T. Kuuden äiti

 

[Smoke]

Miksi ihmeessä lapsen pitää harrastaa jotain, jos ei vapaaehtoisesti halua?

 

[Pikkurouva74]

Minä ainakin vien kuudesluokkalaisen poikani Pleikkarin ohjaimet mukanani töihin lähtiessäni, jos on niin sanottua pelikieltoa. Tosin sitä edellyttää kyllä yleensä yhteinen keskustelu, jossa yhdessä tullaan siihen lopputulokseen, että menee pelien kanssa liian lujaa, kun unohtuu läksyjä ja koulukirjoja. Tähän asti on toiminut ja pari pelitöntä päivää taas rauhoittanut pojan ja asiat ovat alkaneet hoitua pojalta.

 

[ihanaa ja kiitos]

Luojalle kiitos, että mulla on mun lapset!

 

[Hermot menee]

Aina näitä vatipäitä mahtuu joka ketjuun. Hahha.
Onneks sulla hei on täydelliset lapset. Mulla ei tosiaankaan.

Mun lapset tappelevatkin aivan kokoajan. En ole vuosiin kuullut että olisivat muutamaa lausetta enempää ystävällisesti toisilleen puhuneet. Pojalla vähän vanhempi sisarus.
Sekin yks mitä en jaksa kuunnella yhtää.

Otan pojalta ohjaimet mukaan kyllä, mutta tänään ne jäi kotiin.
Musta se on niin uskomatonta ettei 12 v usko jos mä sanon sille että se ei saa pelata.
Ja kyllä, harrastukseen on mentävä. Tykkää siitä kyllä ja tulee iloisena sieltä pois, mutta jos on pelit käynnissä, niin se vie kyllä koko ajattelun.

Poika on tosi itsekseen, kavereita ei juuri koskaan ja jos on niin tahtovat kaikki aina pelata. Jos ei ole pelikoneita, niin ei ole kavereitakaan.
Kaikki pelit vois heittää koko maailmasta hevonkuusee!!!!!

 

[vierasko]

Pelipiuhat kotoa lähtiessä mukaan. Mitä tulee läksyihin - oliko nrot aiemmin huomattavasti parempia? Jos, niin pelirajoitusta kehiin huomattavasti enemmän. Poikahan on jo addiktoitunut ja ei pelaamista osaa rajoittaa ilman vanhempaansa. Sitten sovitaan miten, missä, milloin ja millä kokoonpanolla läksyjä aletaan kotona veivata. Lapsi ei arkihallintaa jäsennä, ellei siihen ohjausta saa. Mitä tulee vastaansanomisiin, täysin normaalia. Äiti koetaan isää "heikommaksi" tai lepsummaksi. Miistä tämä johtuu? Ettet vaan ole osaamattomampi ja avuttomampi laittamaan rajoja ja poika sen tietää? Jos näin, edelleen aika normaali ellei jopa klassinen asetelma. Jämäkkyyttä ja selkeitä rajoja. Joku kommentoi et miksi pitää harrastaa jos ei huvita. Olen eri mieltä: kun on yhdessä päädytty et harrastetaan ja se maksetaan, niin kausi pompitaan loppuun, vaikka ei aina huvittais. Oman mukavuusalueen ulkopuolella on hyvä opetella olemaan ajoittain lapsenakin, niin ei mene aikuisena sellaisesta puihin.

Lopuksi: eihän varmasti ole kiusaamista taustalla? Koulussa, harrastuksessa?

 

[ruusutarha]

Se pelaaminen ei välttämättä vähene iän lisääntyessä. Terveisin eräs, jolla on tuttavissa näitä kolmikymppisiä pleikkariippuvaisia miehiä jotka osa tekee töit ja osa on koulus mut osa vaan pelaa. Ja kaikki siis pelaa.

Mä en kestäis siinä suhteessa olla ja jos joskus saan niitä lapsia, niin kyttään kyllä helvetin pipo kireellä sitä teknologisten vempainten käyttöä, kun omasta ja muiden esimerkistä jo näkee millasen riippuvuuden ne monelle aiheuttaa.

Ihan kuin ne muokkais luonnetta lyhytjänteisemmäksi ja saamattomammaksi. Haluttomuus tylsään, tavalliseen elämään ja pitkäpiimäiseen perinteiseen opiskeluun lisääntyy, kun ei voi mennä omilla ehdoilla ja upota niihin peliin liittyviin kilpailutunteisiin ja pikku haasteisiin, joita seuraa nopeasti voittoelämykset.

 

[Happygirl-91]

Pelivehkeet tosiaan pois ja selvät rajat sille, että käy ulkona ja harrastuksissa ja kavereilla eikä vaan istu kotona pelikonetta hakkaamassa. Ellei tottele niin rangaistukset käyttöön.

 

[ruusutarha]

Se on siis vahvasti lapsen etu että joutuu käymään ne tavalliset harrastukset ja asiat läpi, jotka sitten lopulta tuo kuitenkin enemmän sisältöä elämään ja paremman elämänlaadun kuin addiktion ylläpitäminen.

Kukaan jolla on riippuvuus pelaamiseen ei pysty sitä itse kontrolloimaan, vaikka joku kieltäisi. Se on vaan liian kivaa ja tuntuu parhaalta tavalta käyttää aika, vaikka jossain vaiheessa sit rupee tuntumaan, että joku muukin asia olis kiva, mutta pelaamisesta on jo tullut tottumus, jolla voi täyttää tyhjät hetket ja johon toisaalta voi keskittyä kun haluaa vältellä tärkeämpiä juttuja, siinä unohtaa ne ikävät velvollisuudet kätevästi kun ei ees huomaa että monta tuntia katos taas.

 

[vierass]

Kun luette läksyjä yhdessä ja tulokset silti huonoja, niin muuttakaa olennaisesti läksytekniikoita. Kysy siihen vinkkejä vaikka opettajalta. Esim. Koealue ->lapsi selittää kappale kerrallaan lmin sanoin teille mikä sisältö on, ei ääneen lukua mekaanisesti. Älä lue itse lapselle, ohjaa tekemään kokeita varten mindmappeja, ajatuskarttoja, tiivistelmiä, alleviivatkaa yhdessä olennaisia asioita teksteistä ym. Onko koulussa koetilanteet jostain syystä vaikeita? Luokkaan tullut uusia oppilaita, joiden seura häiritsee keskittymistä kokeeseen? Luokan sisällä kilpailua kuka saa huonoimman numeron? Yritä keskustella, keskustella ja keskustella vaan edellen. Tsemppiä. Sillon murkkuikä alkanut

 

[tytönjapoikienmamma]

Äkkiseltään kuulostais melko normi 12v pojan edesottamuksilta, mutta keskustele toki ja tee rajat lapselle selväksi. Mua ottaisi myös tosiaan aivoon esim tuo joulukalenterin yhdellä kertaa syöminen, vaikkei se nyt varmaan maata kaada. ...Ja noihin oppimisen ongelmiin kannattaa kyllä hakea apua.

Ymmärrän, että rasittavaa, mutta ei tuo toivottomalta kuulosta

 

[meillä]

Meillä myös alkaa ilmeisesti tuo murkkuikä. 12-v pelais vaan,no aikahyvin kyllä vielä peliajat pätee mutta kun kavereita ei ole. Tai yksi on mutta hänkin välillä on tuossa isommassa porukassa jossa poikani ei viihdy.Koulussa ei viihdy yhtään,opet on surkeita eikä samanhenkisiä kavereita ole. Luokan kovikset välillä ottavat silmätikuksi mutta ei siis jatkuvaa. Joka kerta kun jotain on ilmennyt niin olen ollut yhteydessä poikien vanhempiin mutta jotain tyhmää taas kohta keksivät. Kokeista saa kyllä ihan hyviä numeroita 7-9 mutta ei halua tehdä mitään eikä mennä minnekkään. Koko koulu on kuulema ihan pas**. Kai tähän pitää vaan tottua. Välillä halailee ja pussailee poskelle,isoksihan hän on kasvamassa mutta on tässä äidilläkin opettelemista...

 

["Liisa"]

Sellaista tuli mieleen, että kun tämä peliriippuvuus on näin yleistä (kuten tässäkin ketjussa ilmenee), mitä lapsenne saavat joululahjaksi. Onko luvassa uusia pelejä? Minusta nyt olisi vanhemmilla oiva mahdollisuus vilkaista peiliin ja miettiä mitä sinne pakettiin kääräisee. Jospa se ei tänä vuonna olisikaan peli tai niihin liittyvä härpäke vaan vaikkapa jotain perheen yhteistä tekemistä.

 

[meillä]

Joululahjoista ei tule löytymään minkäänlaisia pelejä tai pelihärpäkkeitä. Lautapelejä kyllä tulee paketeista löytymään,ihan useampia. Mutta kun niitä samanhenkisiä,rauhallisia tuumailijoita ei kavereiksi löydy tältä kylältä. Vaihtoehtoina on olla yksinään tai sit liittyä tähän kovisten porukkaan. Ja poikani on sen verran viisas ettei halua joutua huonoon seuraan (porukka on näpistellyt ym) ja ymmärrän kyllä että tuo pelaaminen on hyvää ajanvietettä...

 

[kuulostaa tutulta]

Ap, aivan kuin minun suustani. Paitsi meillä poika saa erittäin hyviä arvosanoja ja saattaa oikeasti lukea koko päivän, mutta seuraavan päivän sitten pelaakin ihan kokoajan. Hän on erittäin tarkka aina läksyistä, että ne pitää tehdä samantien kun tulee koulusta ja kokeisiin on luettava ja kaikki koulutavarat laitettava ajoissa järjjestykseen, mutta tuo pelaaminen.. Ei ole kavereita ellei ole pelejä, eikä niiden kavereiden kanssa tehdä ikinä mitään muutakuin peli peli peli. Nyt vasta on alkanut käymään ulkonakin, ei ole ikinä tykännyt ulkoilla.

Tottelemattomuusjutut kuulostaa tutuilta, jos jostain sanotaan että ei saa niin aivan varmasti tämä yrittää. Kouluun lähtee aina tasan samaan aikaan ja suihkuunkin menee joka päivä tismalleen klo 8, eli tällaisissa asioissa ei tarvitse patistaa (toisinkuin pikkuveljeään) Ehkä se kuuluu vähän ikäänkin.

 

[Tweet]

Ole varovainen, saatat huomaamattasi kasvattaa seuraavaa tään tekijää:
Supercell

 

[Kdkdkdk]

Riippuu kai mitä pelaa.. Ei ne pelit aina saatanasta ole, osa on hyvinkin kehittäviä ja se nyt vaan on tätä päivää vaikka sä et sitä ymmärtäisikään.

Meillä on saaneet lapset pelata ilman rajoja (kauhistukaa nyt!) aina. Ovat hyviä koulussa, ovat sosiaalisia ja näkevät ystäviään niin koulussa, kotona, kylässä ja tietokoneen välityksellä. Englannissa ovat kaikki kympin oppilaita (suuri osa peleistä engl. kielisiä) ja atk - taidot huippuluokkaa. Lienee sanomattakin selvää että alalla kuin alalla tarvitaan hyvää tekniikan osaamista.

Ovat kaikki terveitä, normaalipainoisia ja osallistuvat mielellään perheen arkeen.

Pelaamisesta ei ainakaan meille ole haittaa koitunut.