11kk vauvan nukuttamisesta, ja heräämisestä yöllä juomaan maitoa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja määä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

määä

Vieras
Meillä 11kk vauva, joka nukahtaa iltaisin yöunilleen syliin. Juo maitoa pullosta, ja yleensä sen aikana nukahtaa, tai hetki maidon jälkeen. Tämä on ihan ok, mutta tulevaisuutta ajatellen, miten tuota alkaisi laittamaan omaan sänkyynsä nukahtamaan? Tai siis miten opettaisi nukahtamaan ilman syliä? Jos laittaa sänkyyn ennen nukahtamista, alkaa vain kauhea itku ja nousee sängyssä koko ajan seisomaan, nukahtamisesta ei tietoakaan. Tätä jatkuisi varmasti loputtomiin.
Toinen ongelma on se, että tuo on nyt noin kuukauden herännyt joka yö jossain vaiheessa juomaan maitoa. Vesi ei kelpaa, siitä alkaa vain kamalampi huuto. Huutaa vain, niin kauan, että saa maitoa. Ei auta silittely, unilelu, tutti, sylittely, eikä mikään muukaan, maito vain :( Ideoita?
Ajatuksena on kokeilla siirtää omaan huoneeseen nukkumaan, kun 1v tulee täyteen. Mutta ei se nyt oikein tuon yöheräilyn kanssa onnistu :/

Ja on siis nukkunut ilman yösyömistä 2kk ikäisestä. Tuo yösyöminen lähti siitä, että oli kipeänä, söi tosi vähän, ja yöllä kun heräsin, annoin sitten maitoa, kun varmasti oli nälkäinen. Ja nyt ei siitä pääse eroon :( Nälkä siis oikeasti tuskin on, syö kuitenkin iltapalaa ihan hyvin, leipäsiivun ja puuroa menee lisäksi melkein pari desiä. Ja vielä maitoa päälle +-100ml...
 
Muutaman yön huutoa, sitten lapsi uskoo ettei maitoa tule vaikka kuinka huutaa. Meillä yösyötöt lopetettiin 8 kk:n iässä juuri noin, sitä ennen olin varma ettei lapsi ikinä tule nukkumaan ilman yöllistä maitoaan. Niinpä vaan loppui, neljän yön jälkeen nukkuin aamuun asti.

Eikä varmasti jaksa loputtomiin seistä ja huutaa jos sänkyyn laitate nukahtamaan, jaksamista vaan vanhemmille ja lapselle mutta kyllä hän sinne omaan sänkyynsä oppii nukahtamaan kun sinnikkäästi kellistätte kerta toisensa jälkeen. Jos syliin on saanut aina nukahtaa niin se on hiukan "sellainen saavutetuista eduista ei luovuta"-tyylinen tilanne; onhan se syli nyt ihanampi paikka kuin oma sänky ypöyksin.
 
Meidän 10kk:n ikäinen tekee tuota samaa, kun laittaa itsekseen sänkyyn ennen nukahtamista. Se ei ole vaarallista, vaan voisiko sanoa että kuuluu tähän kehityksen vaiheeseen kun liikkuminen muodossa sun toisessa tulee kuvioihin mutkaan. Hyvin on nukahtanut, vaikka hieman härväileekin itsekseen unilelunsa ja tutin kanssa.

Tuosta yöheräilystä tulee taas mieleen että ootko miettinyt miksi lapsi herää yöllä? Nälkä ei varmastikaan ole se syy. Joskus tuo omaan huoneeseen siirtäminen auttaa tuossa yöheräilyiden pois jäämisessä kun äiti ei olekaan enää ihan vieressä. Oma lapsukaiseni jätti yöruokailut pois 3kk:n iässä eikä ole edes näillä helteillä heräillyt öisin joten sen puoleen en osaa muuta ratkaisua ehdottaa kuin että siirtää omaan huoneeseen heräilyistä huolimatta ja katsoo miten se lähtee sujumaan.

Tsemii ratkaisun löytämiseen!
 
Sylittele ennen sänkyyn laittoa ja juttele rauhallisesti. Ekana iltana sylitelkää kauemmin melkein nukahtamiseen saakka, toisena iltana vähemmän. Kyllä lapsi oppii, mutta protestoi tietysti muutosta vastaan. Tiedät kyllä itsekin miten tuosta yöpullosta pääsee eroon, et vain anna ja sillä siisti. Varmasti yhdessä yössä lapsi huomaa ettei yö ole syömistä varten.
 
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 
Nuo searsin neuvot ovat tässä tilanteessa vähän turhia, ne kunon suunnattu pikkuvauvoille ja tässä on kyseessä 11-kuinen joka on jo aiemmin nukkunut ilman yöheräilyjä eikä siis ole tarvinnut yöaikaan ruokaa tahi syliä.
 
Laita sänkyyn ja anna pullo vauvalle itselle käteen, juo maidon+nukahtaa. Yöllä sama homma. Sitten, kun aika on kypsä (meillä aika tasan 2v kaikilla), jätätte pullon pois. Musta oli paljon helpompaa tuon ikäinen vieroittaa pullosta kun sille pystyi jo perustelemaan asiaa, kertomaan ym ja se ymmärsi sen ainakin jollain tavalla. Alle vuoden ikäisen kanssa se on tosiaan vain sitä luovutus- ja huudatustaistelua.

Meillä näin. Ja on muuten hyvät hampaat kaikilla. ;)
 
Muuten tuon maitopullon voisikin laittaa valmiiksi sänkyyn odottamaan, mutta olisi kyllä maito jossain ihan muualla kuin vatsassa, jos antaisi itse juoda ilman vahtimista... Rakastaa ruiskia pullosta :P
Nyt on nukkunut 2 yötä heräämättä ja vaatimatta maitoaan. Ehkä ongelma onkin pian ohi ilman puuttumista siihen!! ;)
Tuo nukkumaan meno vaan on vielä. Mua se ei oikeastaan haittaa, että nukahtaa syliin, mutta hätkähtää kuitenkin aina, kun sylistä laskee sänkyyn. Ja on kovin hikistä hommaa pitää sylissä nukkumassa. Varsinkin, kun tuo ipanakin on erittäin hikoileva... :/
Eilen kokeilin tuota sänkyyn nukahtamista. Tunnin aikana laskin takaisin sänkyyn ehkä 5 sekunnin välein. Pomppasi välittömästi takaisin ylös, kuin vieteri, kun sain laitettua makuulleen. Ei huudellut tai muuta, seisoskeli vain. Sitten minun oli oikeasti jo pakko lähteä vessaan, isä tuli jatkamaan projektia. Ja välittömästi alkoi itku, ja isi-hellämieli meni ja otti syliin nukahtamaan, eli se siitä sitten. Ja todella vannotin miehelleni, että laske vaan takaisin makuulle aina, älä puhu, älä katso päin, tms. Ja ei...
 
Koittakaa tassuttelua. Ja periaatteena se, että kun sänkyyn on menty, sieltä ei saa enää tulla pois, eli ei nosteta syliin. Kertokaa lapselle sanallisesti että nyt nukutaan ja että ei ole hätää. Opettakaa näin hänelle, että sänky on hyvä ja turvallinen paikka nukkua, koska sitähän se on ja te aikuisina sen voitte lapselle opettaa, huudattamatta.
 

Yhteistyössä