10vuotias poika ei usko mitään ja haistattelee vanhemmille,auttakaa!!

[kamala äiti]

Meidän rakas 10-vuotias poika on nykyään aivan mahdoton.
Poika on koulussa hyvä.Harrastaa jalkapalloa ja on kavereita.Kodin ulkopuolella on reilu ja rehti kaveri.
Mutta kotona tahtoo asiat mennä aina ristiin.Kiusaa pikku veljiä ja antaa äidin ja isän ymmärtää että ovat aivan paskoja.TUntuu ettei mikään auta.Tilanne vain pahenee jos antaa varoituksen.On saanut pleikkari kieltoja,tietokone kieltoja,harkkojen väliin jättämisiä,puhelimen käyttökieltoja...Ei auta,ottaa tyynesti arestin vastaan,tietäen että se myös pitää.

Enää en tiedä mitä tehdä.Eikai tuon ikäisellä POJALLA voi mitään murrosikää vielä??
Antakaa vinkkejä miten toimia??Tätä on kestänyt jo reilu vuosi,tuntuu etten jaksa enää.

 

[vv]

ota yhteys perheneuvolaan jos tilanne ei muutu. kuulostaa minusta esimurrosikäiseltä.

 

[pp]

No mun kaverin 10v poika on myös alkanut välillä käyttäytymään esimurrosikäisen tavoin. Kai ne alottaa nykyään aikaisin.

 

["suski"]

Kyseessä saattaa olla "äidinpuutostauti". Saako poika kotona positiivista huomiota? Enkä tarkoita vaan perheen yhteistä ajanviettoa vaan ihan isä-poika ta äiti-poika -aikaa. Yleensä huonolla käytöksellä haetaan huomiota, jota ei muuten saada. There's no bad publicity.

 

[Tm]

onhan siinä murroskohta. Tässä muistaakseni mll:n sivuilta tekstiä, joka kertoo siitä:

"8–10-vuotiaan käytöstä voi leimata vaihtelevan pitkä kehitysvaihe, jota kutsutaan 9-vuotistaitteeksi (mm. Dunderfelt 1999). Vaihe liittyy yksilöllisyyden vahvistumiseen: lapsi kokee itsensä entistä vahvemmin erilliseksi yksilöksi, joka haluaa ilmaista mielipiteensä ja oikeutensa. Aiemmin opettajiin ja vanhempiinsa lähes kritiikittömästi suhtautunut lapsi voi olla nyt hyvinkin kriittinen. Moitittavaa löytyy ehkä opettajasta, oppiaineista, vanhemmista ja itsestäkin. Yhteistyöhalu vaihtuu tiuskinnaksi ja ovien paiskomiseksi."

Tiuskintaa olen meillä kotona kuullut, mutta en haistatteluja enkä toivottavasti kuulekaan. Me vanhemmatkin kun käytetään siistiä kieltä, niin ei ole ainakaan vielä kuulunut lasten suusta kiroilujakaan. Rajat ja rakkautta...jne., joskus lapsen kiukutellessa olen huomannut, että hän on kaivannut vain huomiota. Ollaan pelattu vaikka korttia kahdestaan hetki, niin lapsi on jo paljon paremmalla tuulella kuten vanhempikin

 

[v]

Meillä kohta saman ikäinen ja kuulostaa tutulta. Koulussa menee hyvin ja kavereita on ja osaa käyttäytyä kodin ulkopuolella ja koulussa tosi hyvin. Mutta sitten kun ollaan kotona, niin hermo palaa sekunnissa, vika on aina muissa. Me vanhemmat ollaan maailman inhottavimpia ja me vaan aina kiusataan häntä tahallaan, kun kielletään asioita ja odotetaan tiettyä käytöstä. Räyhää ja huutaa.
Mutta olen ottanut tämän asia siten, että kuuluu ikään ja on temperamenttinen luonne ja että tavallaan purkaa sitä omaa oloaan kotona, kun koulussa ja kavereiden kanssa täytyy osata olla kunnolla. Joten otan tämän luottamuslauseena meitä vanhempia kohtaan, sillä uskaltaa näyttää tunteensa vaikkakin sitten huutaen ja räyhäten.
Rajoista ja rakkaudesta kiinni pitäen, niin varmasti jossain vaiheessa helpottaa!
Jaksamisia.

 

[4 äiti]

meillä samanlainen 10v.poika ja 9v.tyttö,paitsi haistattele ei.kavereita piisaa ja tulee toimeen kaikkien kans,mutta,kotona sitte haastaa riitaa kaikkien kans.

 

[kamala äiti]

Itse olen myös miettinyt tuota saako tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa,että onko oireilua sellaisesta.Ja varmasti on osa syynä se.Sairastin viime vuoden enkä pystynyt antamaan aikaa ja miehelleni sairastumiseni oli lamaannuttava shokki.
Nyt tervehdyttyäni vietän lasten kanssa enemmän aikaa,mutta kahdenkeskeinen aika on minimaalista.
Täytyy ottaa niskastakiinni itseä ja päättää että väh.kerran viikossa olisi vain me äiti ja poika.Jospa tämä ajan kanssa helpottais.