1-vuotiaan viihdytys ruokaillessa

Meidän 1v tarvitsee ruokaillessaan jatkuvaa viihdytystä leluilla ja kirjoilla muuten syöminen ei suju. Parasta on kun saa räplätä jonkun esineen kanssa, jossa on liikkuvia osia kuten leluauton pyörät tai sitten pudottelee kolikoita purkkiin, tms. Väsyttävää keksiä aina jotain uutta kiinnostavaa viihdykettä.... Oikein odotan sitä, ettää alkaisi syödä itse ja toivon, että silloin leluja ei tarvita. Onko muilla tällaista?

 

ihan sama juttu meidän tytöllä..ikää 1v 4kk.. koko ajan pitää jotain uutta keksiä..mutta kai se jossain vaiheessa jää pois. itsekin syö välillä,niin sillon ei viihdykettä tarvitse!

 

Meillä on just tuollaista ja poika 1-vee..! :/

 

No meillä ei ole koskaan ollut tuota ongelmaa, kun on alusta asti annettu käteen leipä pala, ja nyt kun hää on 1v2kk, niin saa kaksi lusikkaaa seuraksi, ja itse lappaa ruoat suuhunsa.

 

Meillä ei ehdi leikkii, kun vie ruokaa suuhun sellaista vauhtia, että hyvä jos nieleen ehtii Siististi syö, eikä anna edes koskea ruokaansa, hermostuu heti jos yritän auttaa tai syöttää. Eiks kannattais mieluummin antaa jotain sormiruokaa (maissia, herneitä, perunanpaloja tms)?

 

Meillä 2-vuotiaalle ihan yllättäen tehosi, kun Muumimamma tuli katsomaan miten ruokailu sujuu. Mamma istuu pöydän toisessa päässä ja menee piiloon, jos ei ruoka maistu.

Mamma otetaan esiin vasta siinä vaiheessa, kun tyttö alkaa tehdä toppia. Yleensä aluksi menee muutama lusikallinen, mutta sitten alkaa kitistä ettei jaksa. Mutta kummasti vaan jaksaa, kun mamma katsoo. Ja ruoka menee alas vauhdilla Välillä mamma tietysti antaa kehuja.

 

\

Meillä 2-vuotiaalle ihan yllättäen tehosi, kun Muumimamma tuli katsomaan miten ruokailu sujuu. Mamma istuu pöydän toisessa päässä ja menee piiloon, jos ei ruoka maistu.

Mamma otetaan esiin vasta siinä vaiheessa, kun tyttö alkaa tehdä toppia. Yleensä aluksi menee muutama lusikallinen, mutta sitten alkaa kitistä ettei jaksa. Mutta kummasti vaan jaksaa, kun mamma katsoo. Ja ruoka menee alas vauhdilla Välillä mamma tietysti antaa kehuja.

Ok kello on miljoona mut mä ensin ihmettelin et millä sä saat jonkun muumimamman teidän keittiöön istumaan jokaselle ruokailulle! :ashamed: Sitte tajusin että ei vissiin puhuta ihan sellasesta kaverista joka tuolla Naantalissa kesäsin on..

Mut tosi hyvä idea. Meillä toimii pojan oman pupun kanssa noin. Jos ei ruokailu suju ni otetaan pupu katsomaan ja jos ei poika meinaa syödä ni sit pupu menee piiloon.

 

\

ihan sama juttu meidän tytöllä..ikää 1v 4kk.. koko ajan pitää jotain uutta keksiä..mutta kai se jossain vaiheessa jää pois. itsekin syö välillä,niin sillon ei viihdykettä tarvitse!

Meillä ihan sama homma!

 

\

\

ihan sama juttu meidän tytöllä..ikää 1v 4kk.. koko ajan pitää jotain uutta keksiä..mutta kai se jossain vaiheessa jää pois. itsekin syö välillä,niin sillon ei viihdykettä tarvitse!

Meillä ihan sama homma!

Meillä myös. Ikää nyt 1,5 vuotta eikä viihdykettä onneksi enää tarvita. =)

 

Mä oon näitä tiukkapipoja ja meillä ei ole leluja ollut ruokaillessa koskaan.Mummi antaa,mutta me ei.
Annan jotain sorminaposteltavaa,ja jos lapsi ei syö itse tai syöttäessä,niin sitten ei syö.Syöpähän sitten seuraavalla aterialla tai iltaan mennessä tankataan sitten kaurapuuroa enemmän.Esikoisen kans harrastin pakkosyödä vaikka miten,mutta nyt en jaksa.Syö kun on nälkä

 

Oli juuri samanlaista. Loppui sit tasan 1v synttäripäivänä, kun sai siitä lähtien syödä itse. Oli aluksi aika sottaista, mutta 1,5veenä söi jo siististi, ilman sotkuja ja ruualla leikkimistä =)

 

Meidän neiti "lukee" yleensä lelulehteä tai sitten hällä on kädessä lusikka.

 

Meilläkin oli sormiruuat, laulut, lelut ja kaikki mukana joskus vuoden kieppeillä. Se tuntui silloin tosi rasittavalta, mutten voinut lopettaakaan, kun sitten tyttö ei oikeesti syönyt mitään. On vaan sen verran aktiivinen lapsi ollut aina, ettei yksinkertaisesti malttanut syödä, vaikka nälkä olikin. Painokin on aina laahannut perässä, joten en oikein voinut "luovuttakaan". Nyt tyttö 1v8kk eikä viihdykkeitä tarvita. On niin nälkäinen aina kaikesta touhusta, että syö lautasen tyhjäksi. Meillä vaikutti paljon liikkumaan (kunnolla) lähteminen. Ei se aina vaan ole niin yksinkertaista, että lapsi syö kyllä, jos on nälkäinen. Lapset on tässäkin kohtaa hyvin erilaisia. Itse olen tehnyt asioita siten, kun on sillä hetkellä hyvälle tuntunut ja homma on toiminut.

 

Toinen tiukkapipo ilmoittautuu

se lelu-kirja-viihdykerumba on ihan loputon kun siihen alkaa. Joskus 10kk alkaen poika on alkanut ite syömään leipää ruuan kanssa ja nyt sitten 1v4kk harjottelee lusikoimista.

Toistaiseksi en ole keksinyt mitään syytä sille, miksi olisi sillon alunperinkään pitänyt mitään huvitusta syömisen ohelle keksiä. <br><br>

 

\

Meilläkin oli sormiruuat, laulut, lelut ja kaikki mukana joskus vuoden kieppeillä. Se tuntui silloin tosi rasittavalta, mutten voinut lopettaakaan, kun sitten tyttö ei oikeesti syönyt mitään. On vaan sen verran aktiivinen lapsi ollut aina, ettei yksinkertaisesti malttanut syödä, vaikka nälkä olikin. Painokin on aina laahannut perässä, joten en oikein voinut "luovuttakaan". Nyt tyttö 1v8kk eikä viihdykkeitä tarvita. On niin nälkäinen aina kaikesta touhusta, että syö lautasen tyhjäksi. Meillä vaikutti paljon liikkumaan (kunnolla) lähteminen. Ei se aina vaan ole niin yksinkertaista, että lapsi syö kyllä, jos on nälkäinen. Lapset on tässäkin kohtaa hyvin erilaisia. Itse olen tehnyt asioita siten, kun on sillä hetkellä hyvälle tuntunut ja homma on toiminut.

Tämä kuulostaa NIIN tutulta. Tosin ei meidän poika mikään hirmu aktiivinen ollut silloin yhden vuoden kieppeillä, mutta häntä ei vain ole koskaan huvittanut oikein syödä. Kertaakaan hänen paino ei ole vielä 1,5 vuoden aikana käynyt nollarajan yläpuolella. Siksi sitä yritti silloin aikaisemmin saada edes joitakin lusikallisia uppoamaan vaivihkaa - vaikka lelujen varjolla.

Helppohan sellaisten äitien on taas tyrmätä nämä "viihdytykset", joiden lapset syövät reippaasti lautaset tyhjäksi eikä mitään alipaino-ongelmia ole. Ja edelliselle kirjoittajalle vielä sen verran, että - kuten jo aikaisemmin mainitsinkin - kyllä se viihdyttämisen tarve sitten aikanaan loppuu... =)

 

\

Toinen tiukkapipo ilmoittautuu

se lelu-kirja-viihdykerumba on ihan loputon kun siihen alkaa. Joskus 10kk alkaen poika on alkanut ite syömään leipää ruuan kanssa ja nyt sitten 1vkk harjottelee lusikoimista.

Toistaiseksi en ole keksinyt mitään syytä sille, miksi olisi sillon alunperinkään pitänyt mitään huvitusta syömisen ohelle keksiä.

En tiedä tiukkapipoisuudesta, mutta itse olen vain ollut niin autuaan tietämätön, eikä ole kyllä mieleen juolahtanut, että olisin ruokaillessa antanut leluja Vai onko minun lapsi sitten joku poikkeus, kun ei ikinä ole tarvinnut keksiä käsille tekemistä?? Ikää on nyt 13kk, ja odotan, että mitähän merkkejä lapsi näyttää (jos näyttää) jos on halukas kokeilemaan syömistä itse... Ei ole lusikkaa koskaan kädessä pitänytkään ja toisaalta olen itse sen verran mukavuudenhaluinen ja siivo ihminen, etten pala halusta siivota ruokaa joka paikasta. Kaipa se ennen kouluikää oppii itse syömään :saint:

 

Ei tavi lapsi viihdykettä ruokapöydässä,paitsi jos siihen opettaa,ja tavasta vaikeampi päästä eroon.Syö tai ei syö,ei terve lapsi itseään nälkään tapa.

 

Meillä tein jo heti alkuunsa miehelleni selväksi ettei meillä sitten viihdytetä vauvaa syödessä. En ole koskaan antanut lelua tai mitään muutakaan lähelle kun on ruoka aika, jos ei syö niin ei syö mutta useimmiten kaikki menee mutkitta. Nyt neiti on 1v 2kk ja opettelee itse syömään lusikalla, sotkua on mutta olkoon, näin se homma etenee.

Tuo on tosi että ei lapsi vaadi sitä viihdykettä ellei siihen itse opeta.

Oman päätökseni tein kun huomasin erään äidin joka 1,4v tyttöään syöttäessä juoksee pitkin olohuonetta tytön perässä lautanen kädessään ja yrittään aina jossain välissä saada lusikallisen menemään. Katselin kauhistuneena ja tein mielessäni hiljaisen päätöksen et meillä syödään vain keittiössä ja ilman viihdykkeitä. En ole sitä päätöstä katunut.

 

Täälläkin yksi kireähattuinen äiti, jonka mielestä lelut tai kirjat eivät kuulu ruokapöytään, ihan jo ruokatapojen opettamisen vuoksi. Minä viihdytin lastani vauvavuotena syötettäessä koko ajan. Sitten väsyin siihen täysin ja päätin, että nyt saa riittää. Nykyään ajattelen, että jos ei syö, ei ole nälkä. Puolen tunnin päästä voin tarjota uudestaan, jos mielenkiintoa osoittaa. Muussa tapauksessa luotan siihen, että sitten maistuu seuraava ruoka paremmin. Oma lapseni on hoikka, mutta en missään vaiheessa saanut viihdyttämällä häntä pulskistumaankaan .

 

Minä kyllä mielummin vaikka vähän laulan, että lapsi malttaa syödä kuin tarjoan ruokaa puolen tunnin kuluttua uudelleen... että sillä tavalla hattu kiristää tällä suunnalla.

 

Meillä lähinnä lauletaan tai kerrotaan tarinoita syödessä. Nyt tullut mukaan sormiruoka (lähinnä leipä)...

 

Täällä taas se, joka kertoi käyttävänsä Muumimammaa apuna ruokailussa. :wave:

Uskokaa tai älkää, mutta en ole leluja antanut pöytään minäkään. Silti on lapsi oppinut leikkimään pöydässä. Välillä esim. tarjoaa lusikastaan ruokaa nallelle, jonka kuva on juomamukissa Tai sit leikittelee ruokailuvälineillä eikä syöminen edisty. Meillä kuitenkin istutaan pöydässä niin kauan, että äidin mielestä on mennyt tarpeeksi ruokaa alas. Ja helpommin se syöminen tuntuu sujuvan, jos on jotain "viihdettä".

 

\

Ei tavi lapsi viihdykettä ruokapöydässä,paitsi jos siihen opettaa,ja tavasta vaikeampi päästä eroon.Syö tai ei syö,ei terve lapsi itseään nälkään tapa.

:attn: Näin myös täällä. Ruokapöytä ei ole leikkipaikka, ja kyllä lapsi syö kun on tarpeeksi kova nälkä. Toisaalta kyllä meilläkin touhutaan lusikan, leivän, mukin ja muiden käsille saatavien tavaroiden kanssa. Minun mielestä tämä ei ole leikkimistä vaan tutkimista ja rajojen hakemista.
Välillä katsellaan meneekö ulkona auto ja missäs se lamppu taas olikaan. Välillä syö kaksi lusikallista välillä taas ison kasan ruokaa... =)

Jokainen kuitenkin tyylillään, itse olen ottanut "helpomman" tien, sillä en jaksa alkaa tappelemaan kaksi vuotiaan kanssa ettei leluja saakkaan enää ottaa pöytään.... vaan alusta asti ollut sama linja!!!

Kaikille hyviä ruoka hetkiä!!!

 

olenpa minäkin tiukkis :wave:
Esikon( 6v) kanssa tuli aikoinaan keksittyä jos jonkinnäköistä touhua, mutta nyt en jaksa enää(kakkonen kohta 1 v).
Jos ei ruoka maistu, niin ei maistu. Seuraavalla ruokailukerralla kyllä menee. En tarjoa puolen tunnin päästä, vaan silloin kun on ruoka-aika.
Mielipiteeni on että ruoka syödään koko perhe yhdessä ja keittössä pöydän ääressä. Tietty esim. vauva-aikana ja nytkin jonain päivinä yhteiset ajat heittelee, mutta näin pääsääntöisesti.