Elikkäs, ihana lapseni täytti juuri vuoden ja imetyksen lopetus olisi ajankohtaista. Mä oon lukenut kaiken maailman keskusteluja aiheesta, mutta mutta eipä ne juuri oo asiassa auttanut.
Päivisin imetyksiä on todella vaihtelevasti 1-5, yleensä 2. Öisin en edes tiedä monestikko herää rinnalle, nukumme vierekkäin ja puoliunessa tyrkkään rinnan suuhun.
Nyt mä rupeen vaan olee niin loppu tän asian kanssa, tytöllä on vielä joku eroahdistus kausi menossa ja iltaisin en juuri pääse tekemään omia juttuja kun tyttö heräilee niin usein ja vaatii rintaa.
Päivisin en edes vessassa voi käydä ilman toisen itkua, mua asia osittain ahdistaa, mutta samalla tunnen suurta myötätuntoa ja palaan tytön luokse mahdollisimman pian vaikka hän olisikin isänsä kanssa.
Esim. tänään tyttö söi mukavasti isänsä kanssa, itse olin olohuoneessa. Heti kun tyttö näki minun lähtevän yläkertaan alkoi hillitön huuto. Olin siellä muutaman minuutin ja menin keittiöön, tyttö rauhoittui vasta kun otin sen syliin eikä suostunut syömään muualla kuin minun sylissäni, aiemmin siis istui syöttötuolissa.
Varmaan toimin väärin ja "hemmottelen" tyttöä, en tiedä. Miten muut toimivat vastaavissa tilanteissa?
Nytkin mies lähti viettämään iltaa kavereiden kanssa ja itse jäin maitobaarina pötköttelemään, itku tuli kun tuntuu ettei omaa elämää oo ollenkaan.
Tarkoitus on ensi viikolla tiputella päiväimetykset pois ja sen jälkeen lopettaa kertaheitolla yöimetykset. Ahdistaa vaan valmiiksi se huudon määrä!
Kiitos jos joku jaksoi lukea sekavan sepustukseni loppuun! Ja kiva jos joku jaksaa jakaa omia ajatuksia asiasta..
Päivisin imetyksiä on todella vaihtelevasti 1-5, yleensä 2. Öisin en edes tiedä monestikko herää rinnalle, nukumme vierekkäin ja puoliunessa tyrkkään rinnan suuhun.
Nyt mä rupeen vaan olee niin loppu tän asian kanssa, tytöllä on vielä joku eroahdistus kausi menossa ja iltaisin en juuri pääse tekemään omia juttuja kun tyttö heräilee niin usein ja vaatii rintaa.
Päivisin en edes vessassa voi käydä ilman toisen itkua, mua asia osittain ahdistaa, mutta samalla tunnen suurta myötätuntoa ja palaan tytön luokse mahdollisimman pian vaikka hän olisikin isänsä kanssa.
Esim. tänään tyttö söi mukavasti isänsä kanssa, itse olin olohuoneessa. Heti kun tyttö näki minun lähtevän yläkertaan alkoi hillitön huuto. Olin siellä muutaman minuutin ja menin keittiöön, tyttö rauhoittui vasta kun otin sen syliin eikä suostunut syömään muualla kuin minun sylissäni, aiemmin siis istui syöttötuolissa.
Varmaan toimin väärin ja "hemmottelen" tyttöä, en tiedä. Miten muut toimivat vastaavissa tilanteissa?
Nytkin mies lähti viettämään iltaa kavereiden kanssa ja itse jäin maitobaarina pötköttelemään, itku tuli kun tuntuu ettei omaa elämää oo ollenkaan.
Tarkoitus on ensi viikolla tiputella päiväimetykset pois ja sen jälkeen lopettaa kertaheitolla yöimetykset. Ahdistaa vaan valmiiksi se huudon määrä!
Kiitos jos joku jaksoi lukea sekavan sepustukseni loppuun! Ja kiva jos joku jaksaa jakaa omia ajatuksia asiasta..