V
1, 2 tai kokonainen liuta- en halua menettää yhtäkään. Ei se ole yhtään sen kummoisempaa mielestäni menettääkö ainoansa tai yhden monista.
Lapsen menettämisen pelko jos olis ollut äärimmäisen kova, silloin olisi jättänyt lapset 'tekemättä'.
Lapsen menettämisen pelko jos olis ollut äärimmäisen kova, silloin olisi jättänyt lapset 'tekemättä'.
J
"joulumuori"
Vieras
En ole ajatellut lapseni kuolemaa, koska jo pelkkä ajatuskin siitä lähes salpaa hengitykseni. Sen sijaan olen ajatellut paljonkin sitä, mitä tapahtuu, jos minä kuolen ennen kuin lapseni on aikuinen (olen yh) ja sen varalta yritän osalta luoda lapselleni läheisiä ihmissuhteita myös muihin aikuisiin ihmisiin (=sukulaisiin molemmilta puolilta) sekä säästää hänelle rahaa siinä määrin kuin se meidän tilanteessamme on mahdollista.
G
geg
Vieras
Miten ihmeessä se voisi olla vähemmän kamalaa jos lapsia jää vielä jäljelle??? En voisi kuvitella että suruni olisi siitä yhtään sen pienempi.
B
Blue
Vieras
Kun se ei ollut ap:n pointti vaan se että ne jäljelle jääneet lapset pitäisivät vanhemmat elämänsyrjässä paremmin kiinni kuin se että ketään ei enää olisi.
H
"höh"
Vieras
Niinpä! En ole koskaan ajatellut, että pitäisi tehdä monta lasta, jos joku sattuisi kuolemaan. Olisihan se ihan kauheaa, jos tuo meidän ainokainen kuolisi, kun en enää lapsia voi enempää saadakaan.
Olen mä tätäkin asiaa ajatellut. Erittäin paljon asia oli mielessä silloin, kun lapsuudenystäväni jokunen vuosi sitten kuoli; perheensä ainoa lapsi, ei ollut vielä omia lapsia ehtinyt saada. Jäi suurensuuri tyhjä syli vanhemmille 
. Mutta jollain voimilla he sieltä suosta nousivat. Ihania ihmisiä.
Mun omat resurssit, sen enempää henkiset kuin taloudellisetkaan, ei tällä hetkellä riitä esim. neljään lapseen. Kaksi lasta on tarpeeksi. Ei ole edes kiinnostusta saada enempää lapsia. Jos menetän heistä jommankumman, suren loppuikäni. En usko, että suruni olisi sen vähäisempää, vaikka olisin useamman lapsen äiti. Annan lapsilleni enemmän, ja saan itse enemmän, kun en tee enempää lapsia kun siltä ei kerran tunnu. Suurin osa lapsista selviää kuitenkin elossa aikuisikään asti täällä Suomessa.
Suurin osa meistä ei (ainakaan toivottavasti!) ole tässä maailmassa yksin. On puoliso, sisarus, vanhemmat, serkut, ystävät. On työ, on harrastukset, on lemmikki. On syytä jatkaa eteenpäin, on ihmisiä jotka ovat tukena vaikeina aikoina.
. Mutta jollain voimilla he sieltä suosta nousivat. Ihania ihmisiä.Mun omat resurssit, sen enempää henkiset kuin taloudellisetkaan, ei tällä hetkellä riitä esim. neljään lapseen. Kaksi lasta on tarpeeksi. Ei ole edes kiinnostusta saada enempää lapsia. Jos menetän heistä jommankumman, suren loppuikäni. En usko, että suruni olisi sen vähäisempää, vaikka olisin useamman lapsen äiti. Annan lapsilleni enemmän, ja saan itse enemmän, kun en tee enempää lapsia kun siltä ei kerran tunnu. Suurin osa lapsista selviää kuitenkin elossa aikuisikään asti täällä Suomessa.
Suurin osa meistä ei (ainakaan toivottavasti!) ole tässä maailmassa yksin. On puoliso, sisarus, vanhemmat, serkut, ystävät. On työ, on harrastukset, on lemmikki. On syytä jatkaa eteenpäin, on ihmisiä jotka ovat tukena vaikeina aikoina.
Viimeksi muokattu:
Minusta itsekeskeistä ajatella omaa selviämistä kun ajatellaan lapsen kuolemaa. Lapselta jää elämä elämättä. Vanhempana minun pitäisi silti pystyä suremaan ja tukemaan myös muita sisaruksia, puolisoa, ehkä isovanhempia, serkkuja jne. Valitettavasti en koskaan voi omistaa lapsiani, eikä voi olla tarkoitus että eläisin vain heidän kauttansa tai takiaan.
J
"Jenis"
Vieras
No just niin. Aika erikoinen ajattelutapa ap:llä. On mulla vaan yksi mieskin, että jos se ny kuolla kupsahtaa niin sitten ei oo yhtään. Pitäiskö ottaa varamies jo nyt, kaiken varalta? :-O
Ä
"äiti kahdelle"
Vieras
Olen monesti sitä miettinyt, että jos toinen menehtyisi. Mulla on jokin alkukantainen juttu aivoissa, että lapsilkm. pitää olla mahdollisimman suuri, että niitä sitten jäisikin vielä eloonkin jos joku/jotkut kuolisivat.
Mutta jostain syystä meille ei enempää lapsia tule ja se surettaa minua, olisin ollut kykeneväinen vielä lisääkin kasvattamaan.
Myös se mietityttää, kun kaveri itse on menettänyt 2 lasta ja hänellä ja miehellään ei ole enää yhtään lasta, he ovat lapsetomia ja jäivät lapsettomaksi hyvin nuorena vieläpä. :snotty:
Mutta jostain syystä meille ei enempää lapsia tule ja se surettaa minua, olisin ollut kykeneväinen vielä lisääkin kasvattamaan.
Myös se mietityttää, kun kaveri itse on menettänyt 2 lasta ja hänellä ja miehellään ei ole enää yhtään lasta, he ovat lapsetomia ja jäivät lapsettomaksi hyvin nuorena vieläpä. :snotty:
N
"Niin"
Vieras
Pitääkö ap myös useampaa miestä, jos vaikka yksi sattuu kuolemaan? Kannattaisiko lapset tehdä varmuuden vuoksi eri isille, jos jonkun bio-isä sattuu kuolemaan? Kannattaisiko omia vanhempiaan kannustaa eroon ja edelleen uusiin naimisiin, jos joku setti isovanhemmista kuolee lasten ollessa pieniä?
Itse olen joutunut seuraamaan vierestä millaista tuskaa lapsen kuolema aiheuttaa vanhemmille ja sisaruksille. Se on ihan oikeasti jotain niin kammottavaa se tuskan määrää ettei sitä pysty selittämään, jollekin joka ei ole sitä kokenut. Samoin asian kanssa ei pääse niin helposti sinuiksi kuin vaikka oman isovanhemman kuoleman kanssa vaikka sekin on sinällään aina todella surullista.
Väittäisin että tuskan määrä on aivan yhtä suuri oli lapsia 1, 2 tai 10! Ei se tuska ja ikävä sen yhden lapsen puuttumisesta myöskään helpotu muitten lasten kautta, koska sitä yhtä ja ainutlaatuista persoonallisuutta ei kukaan voi korvata. Silti uskallan väittää että on se vanhempien kannalta parempi jos on muitakin lapsia. Sitä kautta että näistäkin ainutlaatuisista henkilöistä saa iloa ja täytettä elämään vaikkei se samanlaista enää olekaan.
Väittäisin että tuskan määrä on aivan yhtä suuri oli lapsia 1, 2 tai 10! Ei se tuska ja ikävä sen yhden lapsen puuttumisesta myöskään helpotu muitten lasten kautta, koska sitä yhtä ja ainutlaatuista persoonallisuutta ei kukaan voi korvata. Silti uskallan väittää että on se vanhempien kannalta parempi jos on muitakin lapsia. Sitä kautta että näistäkin ainutlaatuisista henkilöistä saa iloa ja täytettä elämään vaikkei se samanlaista enää olekaan.
J
"Joo"
Vieras
No jos lapsilukua aletaan suunnitella siinä valossa että mitäs jos yksi kuolee, kannattaa tehdä vain yksi lapsi. Täten ei ole ketään suremassa kuollutta sisarustaan ja kärsimässä vanhempien tuskaa.
Ai niin joo, eihän muilla ole väliä, mutta äidillehän on aina helpompaa kun on muita lapsia?
J
"Juu"
Vieras
Jos ei tee yhtään lasta, ei tarvitse olla huolissaan siitä joutuuko laittamaan itsensä kiikkuun lapsen kuollessa.
Mielestäni ap:n ajatus on ymmärretty aivan väärin. Ei tässä kukaan ole tarkoittanut, että jos on useampia lapsia, niin yhden menetys ei niin tuntuisi vaan siitä on kyse, että jos menettää ainoan lapsensa niin usein elämältä putoaa koko pohja pois aivan eri tavalla kuin jos menettää yhden kolmesta.
Ainoan lapsensa menettänyt joutuu suremaan lapsensa kuoleman vuoksi myös täydellisen lapsettomuuden. Itse ainakin mitä olen kuullut lapsiaan menettäneeltä äidiltä (ja hänen kertomana myös lapsensa menettäneiden äitien tukiryhmän äideiltä), niin jutut ovat olleet juuri sellaisia, että eloonjäänyt lapsi/lapset on auttaneet jaksamaan arjessa ja tekemään elämästä edes jotenkin elämisen arvoista. Surusta on ollut ehkä helpompi päästä takaisin jaloille, kun on ollut joku syy elää ja asia, joka tuo myös iloa elämään.
Ainoan lapsensa menettänyt joutuu suremaan lapsensa kuoleman vuoksi myös täydellisen lapsettomuuden. Itse ainakin mitä olen kuullut lapsiaan menettäneeltä äidiltä (ja hänen kertomana myös lapsensa menettäneiden äitien tukiryhmän äideiltä), niin jutut ovat olleet juuri sellaisia, että eloonjäänyt lapsi/lapset on auttaneet jaksamaan arjessa ja tekemään elämästä edes jotenkin elämisen arvoista. Surusta on ollut ehkä helpompi päästä takaisin jaloille, kun on ollut joku syy elää ja asia, joka tuo myös iloa elämään.
Ketjua lukematta, mun mielipide on tämä: Eli lapsen kuolema on varmasti aina yhtä kamalaa, oli lapsia sitten 1 tai 10. MUTTA onhan se vielä erityisen musertavaa menettää se ainokainen ja tietää, että enempää ei tule koskaan saamaan. Mahdollisesti jäljelle jäävät lapset tuovat varmasti lohtua, toinen juttu on sitten, kun ei enää kuuluisikaan lainkaan lasten ääniä kotoa koskaan.
Itse haluasin usemman lapsen siksi, että kun minä ja mies kuollaan, heillä olisi toisensa.
Itse haluasin usemman lapsen siksi, että kun minä ja mies kuollaan, heillä olisi toisensa.
[QUOTE="Joo";22473767]No jos lapsilukua aletaan suunnitella siinä valossa että mitäs jos yksi kuolee, kannattaa tehdä vain yksi lapsi. Täten ei ole ketään suremassa kuollutta sisarustaan ja kärsimässä vanhempien tuskaa.
Ai niin joo, eihän muilla ole väliä, mutta äidillehän on aina helpompaa kun on muita lapsia?[/QUOTE]
Mun mielestä tämä oli vähän ihmeellinen kommentti. Itse olen ainoa lapsi ja tietenkään en osaa surra mitään olemattomia sisaruksia. Ja vaikka en ole ikinä itseni vuoksi sisaruksia halunnut, niin jos nyt kuolisin, olisi kiva jos vanhemmillani olisi ollut muitakin lapsia. Olisi joku joka kävisi kylässä, mahdollisesti lapsenlapsia ym. tuomassa iloa elämään.
Ja tuohon viimeiseen, niin kyllä mun anopille on helpompaa kun on muitakin lapsia. Kaipausta tai tuskaa siitä yhdestä lapsesta se ei vähennä, mutta on edes jotain syytä elää ja jatkaa ja niistä muista lapsista saa myös iloa. Ja mun mies on todella onnellinen että hänen veljensä oli sentään olemassa vaikka nuorena kuolikin. Tuska on suuri, mutta niin oli rakkauskin.
Ai niin joo, eihän muilla ole väliä, mutta äidillehän on aina helpompaa kun on muita lapsia?[/QUOTE]
Mun mielestä tämä oli vähän ihmeellinen kommentti. Itse olen ainoa lapsi ja tietenkään en osaa surra mitään olemattomia sisaruksia. Ja vaikka en ole ikinä itseni vuoksi sisaruksia halunnut, niin jos nyt kuolisin, olisi kiva jos vanhemmillani olisi ollut muitakin lapsia. Olisi joku joka kävisi kylässä, mahdollisesti lapsenlapsia ym. tuomassa iloa elämään.
Ja tuohon viimeiseen, niin kyllä mun anopille on helpompaa kun on muitakin lapsia. Kaipausta tai tuskaa siitä yhdestä lapsesta se ei vähennä, mutta on edes jotain syytä elää ja jatkaa ja niistä muista lapsista saa myös iloa. Ja mun mies on todella onnellinen että hänen veljensä oli sentään olemassa vaikka nuorena kuolikin. Tuska on suuri, mutta niin oli rakkauskin.
Similar threads
