1. sektiolla, seuraava?
- Viestiketjun aloittaja Jonna
- Ensimmäinen viesti
Eka lapsi leikattiin kun jumiutui ja sydänäänet heikkeni. Toiselle lapselle varattiin ison koon ja ekan synnytyksen vaikeuksien takia sektioaika mutta neiti päättikin syntyä 2 päivää ennen suunniteltua leikkausta. Synnytys oli jo hyvässä vauhdissa kun menin sairaalaan joten lääkärin kehotuksesta yritin synnyttää alakautta ja onneksi yritin. Synnytys oli helppo ja tyttö tuli vaikeuksitta ulos. Varmistuin kuitenkin että heti leikataan jos ei onnistu. Ekan lapsen kanssa ponnistusvaihe kesti 1h22min enkä enää halunnut niin pitkään yrittää.
Nyt mulla raskausviikkoja 38+6 ja alakautta meinaan taas yrittää synnyttää. Ja toivottavasti onnistuu koska siitä palautuminen ja parantuminen on paljon helpompaa kuin leikkauksesta.
Täällä odottelen supistuksia että pääsisi synnyttämään!
Nyt mulla raskausviikkoja 38+6 ja alakautta meinaan taas yrittää synnyttää. Ja toivottavasti onnistuu koska siitä palautuminen ja parantuminen on paljon helpompaa kuin leikkauksesta.
Täällä odottelen supistuksia että pääsisi synnyttämään!
Kukkerikuu
Esikoista yritin normaalisti mutta ei vaan onnistunut joten sektio. Lapsella oli kaikki hyvin koko ajan. Toisen rv 37 oli ultra ja lääkäri passitti varulta ison koon vuoksi röntgeniin ja seur. päivänä soittivat että suunniteltu sektio. Selvisi että liian ahdas lantio, sen takia ei esikoinenkaan syntynyt sitten alateitse. Ei pelottanut muu kun että käynnistyykö ennen suunniteltua päivämäärää.
miisa
En ihan ole oikea vastaamaan, koska tilanteeni poikkeaa siinä, että vasta toinen lapseni syntyi sektiolla, mutta kirjoitan kuitenkin rohkaistakseni vähän! =)
Eka lapsi syntyi siis alakautta mutta epiduraalin kanssa, koska pelkäsin aivan kauheasti ja varmaan sen takia ne supistuskivut tuntuivat sietämättömiltä. Toinen syntyi suunnitellulla sektiolla sitten, koska oli perätilassa ja lantio oli kuulemma hitusen ahdas. Kolmas lapsi taas oli oikeinpäin ja halusin yrittää alatiesynnytystä sitten, koska niinkuin tiedät, on alatiesynnytys paljon helpompi kuin sektio, jos se sujuu ongelmitta. Kolmannen synnytys sujuikin sitten kuin tanssi! Toki supistukset sattuivat, mutta tällä kertaa osasin pysyä rauhallisena ja ottaa vastaan ne supistukset ja rentoutua! Huomasin supistuskäyrää tehtäessä, että oikeastaan siinä kivussa tuntuu olevan sellainen yläraja, ettei ne muutukaan jatkuvasti kivuliaammiksi supistusten kovuuden mukaan. Varsinaisesti kipeetä olikin sitten vain viimeinen tunti. Mutta on sinäkin aikana taukoja, että pääsee hengähtämään ja auttoi kun ajatteli että jokainen supistus vie kuitenkin synnytystä eteenpäin. Alaselän hierominen auttoi kanssa. Synnytyksen aikana ne tarkkaili kokoajan sitä haavaa jotenkin ettei arpi vain repeä(ja oli leikkaussalivalmius), mutta onneksi se on hyvin harvinainen vaara, vaikka tietysti hyvin vakava sellainen.
Suosittelen kyllä yrittämään alakautta, koska sen jälkeen on ihan eri tahtia kunnossa; mulla ainakin sektiohaava sattui ihan kunnolla 2kk ja vähemmän puoli vuotta. Ei repeämiäkään (ainakaan pieniä)mun kokemuksen mukaan tarvitse pelätä, koska kun mulla tuli sellainen ponnistuksen aikana, ihmeen vähän se sillä hetkellä sinänsä sattui ja ompelivat sitten puudutuksen kanssa heti synnytyksen jälkeen ja siis sen toipumiskipu ei ole MITÄÄN sektiohaavaan verrattuna.
Eka lapsi syntyi siis alakautta mutta epiduraalin kanssa, koska pelkäsin aivan kauheasti ja varmaan sen takia ne supistuskivut tuntuivat sietämättömiltä. Toinen syntyi suunnitellulla sektiolla sitten, koska oli perätilassa ja lantio oli kuulemma hitusen ahdas. Kolmas lapsi taas oli oikeinpäin ja halusin yrittää alatiesynnytystä sitten, koska niinkuin tiedät, on alatiesynnytys paljon helpompi kuin sektio, jos se sujuu ongelmitta. Kolmannen synnytys sujuikin sitten kuin tanssi! Toki supistukset sattuivat, mutta tällä kertaa osasin pysyä rauhallisena ja ottaa vastaan ne supistukset ja rentoutua! Huomasin supistuskäyrää tehtäessä, että oikeastaan siinä kivussa tuntuu olevan sellainen yläraja, ettei ne muutukaan jatkuvasti kivuliaammiksi supistusten kovuuden mukaan. Varsinaisesti kipeetä olikin sitten vain viimeinen tunti. Mutta on sinäkin aikana taukoja, että pääsee hengähtämään ja auttoi kun ajatteli että jokainen supistus vie kuitenkin synnytystä eteenpäin. Alaselän hierominen auttoi kanssa. Synnytyksen aikana ne tarkkaili kokoajan sitä haavaa jotenkin ettei arpi vain repeä(ja oli leikkaussalivalmius), mutta onneksi se on hyvin harvinainen vaara, vaikka tietysti hyvin vakava sellainen.
Suosittelen kyllä yrittämään alakautta, koska sen jälkeen on ihan eri tahtia kunnossa; mulla ainakin sektiohaava sattui ihan kunnolla 2kk ja vähemmän puoli vuotta. Ei repeämiäkään (ainakaan pieniä)mun kokemuksen mukaan tarvitse pelätä, koska kun mulla tuli sellainen ponnistuksen aikana, ihmeen vähän se sillä hetkellä sinänsä sattui ja ompelivat sitten puudutuksen kanssa heti synnytyksen jälkeen ja siis sen toipumiskipu ei ole MITÄÄN sektiohaavaan verrattuna.
kiitos paljon vastauksista. 
Itselläni synntys eteni "normaalisti", mutta virheasennosta johtuen vauva ei suostunut pitkästä ponnistusvaiheesta huolimatta tulemaan alakautta. Itseäni pelottaa, että seuraavallakin kerralla kärsin kauheat supistuskivut ja muut mutta sitten joudutaankin taas leikkaamaan. Minulla sektiokaan ei sujunut hyvn, joten toipuminen oli hidasta ja kivuliasta. Alatiesynnytystä toivon tietenkin seuraavan kohdalla.
Lisää kommentteja saa laittaa!! =)
Itselläni synntys eteni "normaalisti", mutta virheasennosta johtuen vauva ei suostunut pitkästä ponnistusvaiheesta huolimatta tulemaan alakautta. Itseäni pelottaa, että seuraavallakin kerralla kärsin kauheat supistuskivut ja muut mutta sitten joudutaankin taas leikkaamaan. Minulla sektiokaan ei sujunut hyvn, joten toipuminen oli hidasta ja kivuliasta. Alatiesynnytystä toivon tietenkin seuraavan kohdalla.
Lisää kommentteja saa laittaa!! =)
En myöskään taida olla aivan oikea vastaamaan, kun alatiesynnytys on vielä edessä. Esikoinen siis leikattiin suunnitellusti perätilan ja kaksiosaisen kohdun takia, mutta nyt olen jo viikolla 41+2 toista vartumassa, ja tämä on tukevasti pää alaspäin, eli alatiesynnytys on aikeissa.
Pelottaa lähinnä se, ettei avautuminen syystä tai toisesta etene, ja päädytään kuitenkin sektioon juuri tuon sektioarven takia liiankin herkästi. Kipua jännitän toki myös "ensisynnyttäjänä" kun en siitä mitään tiedä, mutta HALUAN yrittää alatiesynnytystä jo senkin takia, että siitä toipuu toisella tavalla (varsinkin kun kotona vartuu esikoinen 1v 5kk...).
Pelottaa lähinnä se, ettei avautuminen syystä tai toisesta etene, ja päädytään kuitenkin sektioon juuri tuon sektioarven takia liiankin herkästi. Kipua jännitän toki myös "ensisynnyttäjänä" kun en siitä mitään tiedä, mutta HALUAN yrittää alatiesynnytystä jo senkin takia, että siitä toipuu toisella tavalla (varsinkin kun kotona vartuu esikoinen 1v 5kk...).