1. käynnistyksellä 2. sektiolla, kumpi pahempi?

Nii, onko jollakulla kokemusta asiasta? Tuo käynnistetty synnytys oli kyllä ihan kamala, enkä halua toista, jos ei ala ilman tulla. Toisaalta hirvittää sektiokin ja sen jälkeiset kivut.... Kumpi oikeasti pahempi?

Ja vastauksia vain sellaisilta, jotka ovat asian kokeneet. Kiitos!

 

Vastaan, vaikkei kokemusta olekaan .
Mulla takana myös käynnistetty synnytys ja sen jälkeen olen tässä joutunut miettimään uskallanko enää ikinä synnyttää alakautta. Uskaltaisin jos synnytys lähtisi itsellään luonnollisesti menemään, mutta käynnistykseen en tiedä suostuisinko. En tiedä sitten, voiko noin sairaalassa sanoa???

 

Nojoo, samat aatteet mullakin. Kaipa sitä voi kieltäytyä käynnistyksestä..?

 

mä olen kans miettinyt ihan samaa että kun eka käynnistettiin ja oli se supistus helvetti ja sitten tuli vielä 3 asteen repeämä,niin että jos tää ei lähekkään ittestään syntymään(vaikka ihan lupaavalta vielä vaikuttaa)niin ei kai ne anna yli ainakaan mennä mut sitten taas käynnistämällä vai sektio......toivotaan ettei tarttis ite ainakaan alkaa päättää.ymmärsköhän kukaan???

 

Mä tänään ilmoitin neuvolassa kantani, että mua ei sitten ainakaan lähdetä käynnistelemään, jos tää esikoinen ei meinaa ajallaan tulla. Neuvolan täti sano siihen, että ketään ei pakoteta käynnistykseen jos ei itse halua.

Mieluummin otan sitten sen leikkauksen haavakipuineen, jos vaan mahdollista. Sen verran ilkeitä juttuja olen tuosta käynnistyksestä kuullut. Toivotaan kuitenkin, että siihen tilanteeseen en joudu.

 

mä painin ite ton saman ongelman kanssa just... eka käynnistettiin ja tuloksena oli 41minuutin syöksysynnytys ja 5 tunnin leikkaus meikäläisellä, kun tuli niin hirveet sisäiset repeämät... Nyt tuntuu, ett tää pikkukakkonenkaan ei itekseen osaa ulos! En HALUA käynnistystä, mutt kun se leikkauskin pelottaa, ja varsinkin siitä toipuminen vauvan ja taaperon kanssa... Viikko ois vielä aikaa masuasukilla tulla itekseen, lääkäri ei halua päästää yliaikaiseksi mun verenpaineitten takia, mutt mitä ihmettä mä teen?! Kauhallako kaivan pikkukaverin ulos...

 

Mulla esikoinen ja kuopus käynnistetty, ja sattumalta molemmat sitten syntyivät kiireellisellä sektiolla. Näiden välissä kaksi itekseen alkanutta alatiesynnytystä. Käynnistetyt supistukset ovat olleet aivan helvetin paljon tuskallisempia kuin itsekseen alkaneet. Ja esikon syntymän jälkeen ajattelin, että ihmiselle ei voi mitään kauheempaa tehdäkään kuin sektio... Mutta yllättäen tämä kuopuksen syntymän jälkeinen elämä olikin todella helppoa ja kivutonta, sairaalassakaan ei tarvinnut maata kuin 2 päivää ja vauvaa pystyin hoitamaan heti itse.

Eli jos minulla ei olisi tätä jälkimmäistä erittäin miellyttävää sektio kokemusta, sanoisin että sektio on pahempi kuin käynnistys.

 

Mulla 2 on käynnistetty,2lähteny itestään. Toinen käynnistetyistä meni sit hätäsectioon ja sitä kipua en ikinä toivo enää kohalleni. Eli mielummin käynnistys kuin sectio!

 

Eka syntyi suunnitellulla sektiolla ja toinen käynnistettiin kun lasketusta ajasta alkoi olla 13 pv. Omat hyvät ja huonot puolensa kummassakin tavassa. Jos olisi ihan pakko valita, ottaisin käynnistyksen. Kivut ovat siinä kuitenkin luonnollisempia kuin viikkoja(kin) kestävä jomottava haavakipu. Ja alatiesynnytys oli jotain sellaista mitä ei muualla pysty ikinä kokemaan, omanlaistansa extremeä.. kamalaa mutta jollain tapaa mystisen ihanaakin.. Sektio sen sijaan oli nopea, tuskaton, tavallinen leikkaustoimenpide.. Jälkikivut oli karseet kipupumpusta huolimatta. Tärkeintä on tietenkin saada vauva maailmaan vanhempiensa huomaan, tapa on toissijainen juttu! =)

 

Oliko sulla käynnistyksen jäljiltä tikkejä? Mulla meni 3 viikkoa ennenku pysty istumaan, tikit repeili ja muuta "mukavaa"...

 

\

Oliko sulla käynnistyksen jäljiltä tikkejä? Mulla meni 3 viikkoa ennenku pysty istumaan, tikit repeili ja muuta "mukavaa"...

kyllä mulla välilihassa oli muutama tikki; tuntui että ne ei sula pois ikinä. Kyllähän mä Panadolia vedin 1-3 kpl päivässä varmaan viikon ajan synnytyksen jälkeen ja senkin jälkeen paikkoja vielä jommoili. Kipu oli kuitenkin erilaista kuin sektiohaavakipu mikä teki koko olemisen välillä kurjaksi ja heikoksi. Hb tipahti molemmissa tapauksissa alle 100 joten ohut olo johtui siitäkin..

 

Niitä jälkivaivoja mä pelkään käynnistyksessä, en niinkään sitä kipua.
Mä söin buranaa pari kuukautta (enkä nyt kehtaa edes sanoa mitä määriä...) viimeksi. Viikko synnytyksestä en oikein ollut edes tolpillani, hb oli alle 80. Jälkitarkastuksia oli useita... Aikaa meni ainakin puoli vuotta, että olo oli suht. normaali.

Nyt mä pelkään sitä, että miten sen vanhan haavan käy jos joudun uudestaan vastaavaan. Käynnistetyissä on enemmän riskejä mm imukuppiin.

Ja kyllähän mua toi leikkauskin pelottaa, joten... :headwall:

 

Mut sitten on meitä joilla käynnistys on myös sujunut hyvin Mikään synnytys ei ole samanlainen, joten voi olla et toinen käynnistys (jos nyt edes olis tarvetta) niin olis silti helpompi! Mä en voi verrata käynnistyskipua tavalliseen kun ei ole kokemusta muusta kun käynnistyksestä, mutta en kokenut sitä ihan kamalana... Lopputulos on kuitenkin tärkeämpi kun se kipu mitä siinä kokee... Enkä saanut repeämiä tms. siinä eli ei se ole aina varmaa käynnistyksellä... luultavasti muutama tikki alapäässä ei silti ole niin kauheaa kun iso leikkausarpi mahassa... Mut etköhän osaa tehdä oikean päätöksen ja jos sektio tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, niin se on sitten se...
Sitä mietin vain että etkö saanut kipulääkitystä käynnistyksen aikana? Kipulääkityksen vuoks mulla oli just niin helpon oloinen synnytys vaikka omia vaikeuksia matkassa olikin...

 

\

Sitä mietin vain että etkö saanut kipulääkitystä käynnistyksen aikana? Kipulääkityksen vuoks mulla oli just niin helpon oloinen synnytys vaikka omia vaikeuksia matkassa olikin...

Mä sain epiduraalin avautumisvaiheen kestettyä n. 5 tuntia. Sitten komennettiinkin sängynpohjalle eikä sieltä saanut nousta ylös, selällään oli pakko synnyttääkin vaikka olis painovoimasta ollut huomattavaa apua, ku supistukset oli mitä oli ja voimat loppu. Mä en revenny, vaa väliliha leikattiin, mutta ommeltii vissiin jotenki päin p:tä, koska tikit tosiaan repeili kudosten kera vielä reilu viikko ompelusta. Inhottavinta tuossa käynnistyshommassa oli tosiaan se, että oli niin kiinni kaikissa vehkeissä eikä itse saanut enää päättää mistään mitään, veteen ei päässyt eikä muutenkaan voinut liikkua ku tipan nokassa eli varsin vähän. En osaa verrata supistuksia normaaliin, kun en ole sellaista kokenut, mutta ei kait se voi olla lähelläkään luonnollista ku pumpataan täyteen kaikenlaisia aineita...

 

\

Sitä mietin vain että etkö saanut kipulääkitystä käynnistyksen aikana? Kipulääkityksen vuoks mulla oli just niin helpon oloinen synnytys vaikka omia vaikeuksia matkassa olikin...

Mä en saanut. Ilokaasua sain vähän aikaa. Myöskään en saanut liikkua, käydä suihkussa tai mitään. Kätilö valmisteli leikkausta, lääkäri ei halunnut ottaa mitään kantaa :/ .

Mietin tätä käynnistysjuttua/yleensäkin synnytyksiä taas vaihteeksi eilen. Ajattelin, että suostun kyllä tarpeen vaatiessa käynnistysyritykseen eli jos synnytys olisi muutenkin lähtemässä käyntiin niin saa "avittaa". Ihan nollatilanteesta en ala päivätolkulla pillereitä napsia. Ja mieluiten, jos mahdollista siis on, käynnistys kalvojen puhkaisulla. Se on kuitenkin periaatteessa "luonnollinen tapahtuma".

Samoin haluaisin vähän paremman varmuuden vauvan asennosta. Eiköhän se sieltä oikeassa asennossa hyvin mahdu tulemaan ja synnytyskin etene paremmin. Viimeksi oli virhetarjonta ja senkin takia varmaan jumitti. Samassa tilanteessa kaverillakin on lähdetty heti leikkaamaan (synnytys ei meinannut käynnistyä ja huomattiin, että vauvalla virhetarjonta).

 

Mulla kaksi lasta syntynyt käynistyksellä ja yksi sektiolla. Ja sanon, että en ikinä enää sektiota halua. Eka käynistys oli hieman rankempi kokemus, koska paikat eivät olleet vielä täysin kypsät, mutta silti mukavampi kuin sektio. Toka käynistys oli kivuton ja synnytinkin ilman kivunlievitystä. Käynistyksen plussat oli siinä, että pääsin ja pystyin heti hoitamaan vauvaa. Sektion jälkeen en kyennyt moneen päivään mihinkään ja olin todella kipeä. Kotonakaan ei mikän meinanut sujua, kun kotona vielä ennestään lapsia. Mutta nämäkin asiat jokanen kokee eri tavalla.

 

mulla ei oo kokemusta kuin sektiosta ja musta se oli ihana kokemus!
suunnitellussa sektiossa kun oli ihan tajuissaan ja näki ja kuuli, parantuminen mulla tapahtui nopeasti ja suht kivuttomasti

 

Siis, nyt mä olen jossakin välissä tippunut kärryiltä! Mulla oli käynnistetty synnytys (rv 42+0) Koskaan en sitä ennen, enkä sen jälkeenkään kuullut että olisi jotenkin järkyttävä tapa synnyttää. Paitsi nyt tätä ketjua lukiessani. Hyvä etten ollutkaan sellaista kuullut, koska olisinhan pelännyt synnyttämään menoa aivan hulluna siinä tapauksessa! Mutta ihmettelen, kun jotkut olivat kirjottaneet että mielummin sekstio kun käynnistetty synnytys!
Voisikohan joidenkin kohdalla olla niin, että repeämät ja muut pelottelut joita täällä kerrotte olisi tullut "tavallisessakin" synnytyksessä??Eikä ainoastaan siksi, että synnytys oli käynnistetty?

 

\

Siis, nyt mä olen jossakin välissä tippunut kärryiltä! Mulla oli käynnistetty synnytys (rv 42+0) Koskaan en sitä ennen, enkä sen jälkeenkään kuullut että olisi jotenkin järkyttävä tapa synnyttää. Paitsi nyt tätä ketjua lukiessani. Hyvä etten ollutkaan sellaista kuullut, koska olisinhan pelännyt synnyttämään menoa aivan hulluna siinä tapauksessa! Mutta ihmettelen, kun jotkut olivat kirjottaneet että mielummin sekstio kun käynnistetty synnytys!
Voisikohan joidenkin kohdalla olla niin, että repeämät ja muut pelottelut joita täällä kerrotte olisi tullut "tavallisessakin" synnytyksessä??Eikä ainoastaan siksi, että synnytys oli käynnistetty?

Mulla käynnistetyt ovat päätyneet sektioon, joten repeämistä en osaa sanoa. Mutta ne supistukset ovat olleet jotain niin järkyttävää verrattuna itsekseen alkaneisiin. Tosi äkkiä alkoivat tulla minuutin välein ja tekivät todella kipeää, mitenkään en voinut itseäni hallita. Itsekseen alkaneissa olen voinut liikkua melkein loppuun asti ja viimeinen tunti on ollut todella "kamalaa". Kuopuksen sektio syntymä oli niin helppo ja kivuton kokemus (jos ei lasketa sitä käynniselyä sitä ennen...), että vaihtaisin jopa nämä kaksi alatie synnytystä samanlaiseen kokemukseen. Ei juuri minkäänlaisia kipuja.

 

\

Mulla oli käynnistetty synnytys (rv 42+0) Koskaan en sitä ennen, enkä sen jälkeenkään kuullut että olisi jotenkin järkyttävä tapa synnyttää.

No mä oon käsittäny, että joillakin käynnistetään puhkasemalla kalvot, jotku on saaneet jotakin tabletteja. Miten sulla?

 

\

Siis, nyt mä olen jossakin välissä tippunut kärryiltä! Mulla oli käynnistetty synnytys (rv 42+0) Koskaan en sitä ennen, enkä sen jälkeenkään kuullut että olisi jotenkin järkyttävä tapa synnyttää. Paitsi nyt tätä ketjua lukiessani. Hyvä etten ollutkaan sellaista kuullut, koska olisinhan pelännyt synnyttämään menoa aivan hulluna siinä tapauksessa! Mutta ihmettelen, kun jotkut olivat kirjottaneet että mielummin sekstio kun käynnistetty synnytys!
Voisikohan joidenkin kohdalla olla niin, että repeämät ja muut pelottelut joita täällä kerrotte olisi tullut "tavallisessakin" synnytyksessä??Eikä ainoastaan siksi, että synnytys oli käynnistetty?

No monella on myös hyviä kokemuksia käynnistyksestä ja toiset sitä oikein vaatiin kun olo alkaa käydä tukalaksi tms. että ei pelästyä kannata eikä näitä juttuja sen takia kirjoiteta. Itse olen raskaana ja takana vaikea käynnistetty synnytys jota nyt haluan käydä läpi, miettiä syitä ja seurauksia, kuulla muiden kokemuksia vastaavasta ja mielipiteitä. Asiat mitä olen kirjoittanut on vain ja ainoastaan niitä mitä minulle on tapahtunut, ihan realistisesti, peloitella en halua ketään!

Ja kyllä, käynnistyskin voidaan tehdä monella tavalla, kalvojen puhkaisulla, tableteilla, suoraan tipalla (ainakin nämä). Lisäksi vaikuttaa luonnollisesti se mistä lähdetään, onko kohdunsuu ehkä jo avautunut ja vähän "avitetaan" vai lähdetäänkö nollasta, kiinteästä ja kiinni olevasta.

Ja kyllä sairaalakohtaisesti (tai lääkärikohtaisesti) on eroja. Itselläni on kyse sellaisesta synnytyksestä joka ei vain meinannut käynnistyä/meinasi kokoajan hiipua. Vastaavassa tilanteessa jossain muualla oltaisiin jo leikattu, se todellakin on joskus sekä äidille, että vauvalle parempi ratkaisu.

 

100 kertaa mielummin käynnistys kuin sektio! Mulla tokaa synnytystä käynnisteltiin 2pv ja lopulta synnytys kesti 14h, mutta ihanaa oli!! =)

 

Tässä omat kokemukseni käynnistyksestä ja sektiosta:
Ensin kuitenkin; lopputulos oli mahtava eli terve tyttö syntyi 24.11.2005!

Tyttö on ensimmäinen lapseni. Synnytys ei käynnistynyt itsellään, joten käynnistelyt aloitettiin raskausviikolla 42+3. Aluksi koitettiin tabletteja. Supistuksia tuli, muttei tarpeeksi. Seuraavana päivänä synnytyssaliin; ensin pukaistiin kalvot -> ei tuottanut tarpeeksi tulosta, joten käynnistys aloitettiin tipalla -> kauaa ei kestänyt kunnes tuli todella pitkä supistus ja silloin alkoi lapsen sydänäänet hidastua. Tippa lopetettiin heti, mutta lapsen sydämensykkeen laskut jatkuivat, jälleen pitkä supistus mikä ei meinannut laueta. Siitä sitten kiireelliseen sektioon, joka tehtiin puudutuksessa. Ja lopputuloksena onneksi terve tyttö!! Fyysisesti en voi sanoa kokemustani mahdottomaksi, mieletön pelko ja huoli lapsesta ja hänen voinnistaan olivat mielettömät, koska olin koko ajan itse "tilanteen tasalla"! Onneksi tosiaan loppu hyvin kaikki hyvin!!

Koska lapseni on ensimmäinen, en osaa verrata "käynnistettyjä supistuksia" luonnollisiin. Mutta sektiokivut ovat todella olemattomat!
Joku taisi kirjoitella hätäsektion leikkaushaavan kipuja kamaliksi. En ole asiasta täysin varma, mutta mielestäni suunnitellussa sektiossa ja kiireellisessä sektiossa leikkaushaava tulee "bikinirajan" alapuolelle vaakatasoon (näin siis minulla) ja hätäsektiossa joudutaan tekemään leikkaushaava pystyyn vatsalle. Joten siinä varmasti toipuminen onkin hitaampaa. Mutta siis minun kokemukseni sektiosta on hyvä sinänsä, että kipuja en ole juuri tuntenut. Nyt leikkauksesta on neljä päivää. Tänään kotiuduin ja tänään poistettiin kuusi tikkiä. Vauvaa saan hoitaa ja kantaa normaalisti. Muuten kantaminen on hetken rajoitettua. Kipuja ei siis ole, eikä leikkaushaavaa aristakaan juuri ollenkaan. Eli tämmöiset kokemukset minulla... =)

 

Mulla eka käynnistettiin ja ihan hyvät muistot on siitä. Ei repeemiä tai mitään, vaan toivuin niin et heti olin valmis melkein maratonille No ei nyt ihan... mut en kokenut mitenkään pahana käynnistyssupistuksia ja sainkin aika mukavasti kivunlievitystä koko ajan. Oli hyvä mieli kun se oli jotenkin niin hallittu juttu...Saa nyt nähdä miten käy tämän toisen kohdalla mut mieluummin käynnistys kun sektio! Mulle toi sektio on painajainen siinä missä toisille on synnytys alakautta...

 

Hups, olinkin jo joskus aiemmin käynyt kirjottelemassa omia kokemuksia tänne Annettakoon tuplat anteeksi...?