1,6-v, ei sanoja, muita?

Eli 1,6 vuotis neuvolassa käyty toissapäivänä ja kyseli siellä lääkäri, että "puhuuko". Havahduin seuraamaan poikaani ja totesin nyt, että ei sanaakaan. Suuressa itkussa ja hädässä tulee; äitiiiii tai äijääää.. Ei hän mykkä ainakaan ole. Mutta ei muuta. Hän ei matki sanoja, jokeltelee vain käsittämättömiä; googeligoogeligoogeli. Lääkäri kysyi "omasta kielestä", mutta ei sellaistakaan ole. Noh, kontrollikäynti kahden kuukauden päästä neuvolaan, jossa terveydenhoitaja päättää, lähetetäänkö puheterapeutille. Hohhoijjaa ja ohhoijaa, äitiä mietityttää vaan.
Miten teillä muilla äideillä/iseillä/huoltajilla puhumattomia taaperoita?

Lisäksi vielä, kun herrani ei osannut rakentaa palikkatornia, kirjoitettiin pikapikaa lähete toimintaterapeutille ja taas äitiä mietityttää.

Mutta meidän herra on vasta oppinut kävelemään, joten tuokin seikka pitänee mielestäni huomioida, että kävelyn harjoittelussa käytetään ihan eri aivoalueitakin, kuin tornin rakentussa ja puhumisessa, voiko niitä kaikkia oppiakkaan yhtä aikaa? Ja pitääkö kaikkien 1,6 vuotiaiden olla niin hiton valmiita?

Ei anneta enää lapsille aikaa kehittyä yksilöinä, vaan aina jos joku ei osaa tehdä juuri jonkin annetun käyrän ja normin mukaan, niin aletaan heti etsiä sitä VIKAA.

 

Oma lapsi on 1v4kk joten perässä tullaan...

Nämä kehityksen keskiarvot ja käyrät ahdistaa minua paljonkin. Oma lapsi kun ei kehity niiden tahtiin ja koko ajan olen sitten pohtimassa juuri niitä VIKOJA joita tuossa pojassa nyt mahdollisesti ilmenee. Neuvolan tarkoitus ja idea on hyvä ja kannatettava mutta aiheuttaa tällaista ahdistusta myös. Suurimmaksi osaksi turhaan, luulen.

Ja jos niitä vikoja ja sairauksia sitten löytyykin, silti se on oma rakas lapsi.
Olen kuullut sanottavan että pieni lapsi, pienet murheet ja iso lapsi, isot murheet. Murkkuikää odotellessa...

Ja ei tuo meidän 1v4kk vielä puhu, paitsi ilmoittaa pissa/kakka riippuen kumpi tuotos vaipassa vaivaa

 

Ei meilläkään osattu mitään palikkatornia tehdä, eikä about kymmenen tuttavan 1½v ole myöskään osannut. Onko jonkun 1½v muka osannut tehdä sen tornin? :ashamed:
Ja silti saatiin neuvolakorttiin kirjoitus, että kehittynyt ikätasonsa mukaisesti.

Kuulostaa nyt että teidän neukkatäti on se jossa on vikaa :hug:

 

en muuten osaa auttaa mut voin vaikka vannoa jos meillä pitää tuossa 1 1/2 neuvolassa rakentaa palikkatorni niin ei varmasti sitä tee ja ihan sen takia jos se pitää tehdä pyydettäessä jos osaisikin.. tälläkin hetkellä poika osaa 10 sanaa ja kolme niistä suostuu sanomaan pyydettäessä, välillä ei niitäkään..

 

Kyllähän ne alkaa puhua, kun keksivät ensin sanottavaa Tuttavapiirissä on mennyt niin, että nimenomaan pojat puhuvat vähän ja tytöt sitten paljon ja paljon aikaisemmin.
Oma lapsi ei puhunut puoltoistavuotisneuvolassa mitään, vaikka jo joitakin sanoja hänellä oli. Myöskään palikkatornia ei rakentanut, mutta otti palikan käteensä, näpräsi isänsä paidannappia yms. mistä lääkäri kyllä pystyi päättelemään, että näpit toimivat. Lääkäri myös totesi, ettei ne tornit useimpia kiinnosta niin jännittävässä tilanteessa. Kyselemällä sitten selvitti, mitä tekee kotona, syökö esimerkiksi itse ja keskittyykö leikkeihin. Meillä oli sekä fiksu lääkäri, että terkkari.
Minusta nuo kontrollikäynnit kannattaa ottaa positiivisesti vastaan, ikävämpää olisi, jos lapsella olisikin jokin häiriö kehityksessä, eikä sitä mitenkään noteerattaisi. Noista kontrolleista kun ei ole tervelle lapselle mitään haittaa (vanhempia voi vähän rasittaa =) ) kun taas välinpitämättömyydestä voi seurata isojakin ongelmia.
Eiköhän se teidänkin poika keksi jotakin juttua, kunhan oppii liikkumaan ''ajattelematta''. Ei oikeasti voi kehittyä joka osa-alueella tasaisesti yhtä aikaa. Riemuitse siis siitä, mitä lapsesi osaa, äläkä hermostu lääkäreistä ja terkkareista, jotka elää jonkin taulukon mukaan. Harmi, että tämmöisiä teille sattunut matkan varrelle...

 

Mä oon samaa mieltä kuin Tigrita eli ei sitä kannata niin vakavasti ottaa, jos jotain "löydöksiä" tulee, vaan tosiaan ajatella niin päin että hyvä kun pitävät huolta. Ja jos on oikeasti jotain esim. sairauksista johtuvaa kehitysviivästymää, niin parempihan se, että tulee mahdollisimman aikaisemmin esille kuin se, että esim. kouluiässä vasta ihmetellään miksi joku juttu ei toimi.

Eri neuvoloissa on niin eri käytännöt, että itse en enää juurikaan neuvolan neuvoja noteeraa, käyn siellä vain siksi, että niin kuuluu tehdä...

 

Ei meilläkään poika puhu ja ikää 1v7kk. Ymmärtää kyllä kaiken ja osaa näyttää kirjasta kysyttäessä kuvia. Eli itse en ole huolestunut ja 1.5v neuvolassa ei kummemmin noteerattu asiaa vaikka sanoin,että sanoja ei ole. Palikkatornia ei myöskään tehnyt eikä siitä sen enempää. Minä en kanssa ymmärrä tuota,että tietyssä iässä pitäisi osata tietyt asiat. Jokainen kehittyy omassa tahdissa =) Meillä ei esikoisellakaan ollut kuin muutama selvä sana vajaa 2-vuotiaana ja ihan sujuvasti puhuu nyt kun on vajaa 9v Kun taas keskimmäisellä oli sanavarastoa jo 1v.

 

Meidän poika osasi kyllä tehdä sen tornin puoltoistaneuvolassa mutta kauheen sujuvaa puhetta ei oo vieläkään 1v7kk. Tulee joitakin yksittäisiä sanoja ja nekin on semmosia mistä vain äiti, isä ja mummu saa selvän . Kovasti kyllä yrittää puhua mutta aivan ei vielä onnistu.

 

Meillä sama juttu. Poika on kohta 1 v 8 kk ja sanaakaan ei puhu, omaa kieltänsä kyllä höpöttää koko ajan kaiket päivät =) Ja onhan toi "googeligoogeligoogeli" just sitä omaa kieltä! Meillä joskus saattaa sanoa jonkun sanan ihan vahingossa, kun matkii mitä puhutaan, mutta annas olla, kun yrität sitä sanaa maanitella sanomaan uudelleen, saat odottaa

Neuvolassa ei oltu ollenkaan huolissaan, kun itse tästä asiasta mainitsin, sanoivat vaan, että katsotaan sitten 2 v. neuvolassa asiaa uudelleen. Toki jos itseä mietityttää, voin sinne ottaa aiemmin yhteyttä. Puhetta ymmärtää kyllä sujuvasti, joten ei kuulemma huolta. Meilläkin poju oppi kävelemään vasta 1 v 4 kk:n tienoilla ja palikkatornia ei pyydetty rakentemaan, ei kyllä tosin olisi osannutkaan

Olen sitä mieltä, että kyllä nää lapset oppivat, kun aika on kypsä. Tietenkin on myös hyvä, että tilanteita seurataan, mutta ei vanhempia saisi huolestuttaa, kun mitään vakavaa tuskin on tekeillä ja ennen kuin asiaa on yhtään tarkemmin tutkittu. Otat nyt vaan rennosti, käytte siellä terapeutilla, niin saat mielenrauhan :hug:

 

Ei meilläkään 1,5v neuvolassa oltu ollenkaan huolissaan vaikkei puhunu, tehny tornia jne. Nyt on 1v8kk ja sanoja alkanu tulla suoltamalla tässä viimeviikkoina. Sillon 1,5v terkka sano vaan että kyl se puhe ehtii tulla ja koska muuten kommunikoi+ymmärtää hyvin niin ok. Tää nassikka muutenkin on liikunnallisesti taitava joten puhe+ nää rakentelut on selvästi jääneet jalkoihin.

 

RoRi, hirmu pieneltä lapselta vaaditaan niin ihmeellisen paljon .
Meillä poika on nyt kohta 1v8kk ja on osannu sanoja jo vaikka kuinka kauan, osa ihan selkeitäkin. Mutta eipä vaan puhele. Puuhaa ja touhaa niin paljon että ei ees tunnu toista kiinnostavan puheleminen. Meillä 1,5v neuvolassa lääkäri sanoi, että tuossa kahden vuoden kieppeillä alkavat yleensä puhelemaan enemmän. Ja että yleistä on, että sanoja osataan mutta niitä sanotaan tosi harvakseltaan.
Pitivät tärkeempänä sen, että lapsi ymmärtää mitä hälle sanotaan.

Höh..ihan turhaa stressiä tulee tommosista reissuista ja sanomisista.

 

Etisin justiin tällaista ketjua ja tietty se löytyi heti Meillä tyttö 1v5kk ei sano mitään, korkeintaan "äiti" joskus epämääräisessä tilanteessa ja yleensä sekin on "äijä". Tötötötöä tulee, ja mamamamamamaa ja sen sellaista. Nyt oli kuulemma sanonut mummulassa "pupu", kun siellä oli hoitokani. Tänään kun katselimme pupuja kirjasta, ei vahingossakaan tullut mitään sen suuntaistakaan sanaa, pelkkää "ööö":tä ja "nö":tä ja osoittelua ja mölinää.

Kaksivuotiaankaan ei tarvitse olla mitenkään epänormaali, jos ei puhu. Eli ap:lle on vähän hössötetty nyt neuvolassa :| . On päasia, että lapsi ymmärtää, mitä sille puhutaan ja kommunikoi ja leikkii muutoin normaalisti. Mun mielestä palikkatornikin testataan vasta 2v, en oo varma... Näin muistelen neuvolantätiäitini sanoneen joskus. Puheen kehityksen jutun muistan kyllä selkeästi, että näin on, miten kirjoitin tuossa yllä.

 

Meitin kuopus on juur kohta 1v11kk eikä sano kuin mopo. Lempi lelunsa... Esikko alkoi puhumaan vasta selkeitä sanoja muistaakseni 3v iässä. Eli en huolestu, nyt on semmonen papupata, ettei tosikaan. Jokainen ajallaan.
Meinasin, että tuo olis voinut olla meidän uus neuvolalääkäri, joka laittaa todella pienestä lapsen eteenpäin millekin terapeutille... Meillä varmaan kanssa puheterapiaa edessä 2v neuvolasta eteenpäin. Isompi vaan ei vielä reilu 4v sinne päässy, vaikka lähete oli ollut vuoden voimassa...
Palikkatornin meillä teki, vaikka ei kotona sitä oltu treenattu, sattu vaan kasaan niitä päällekäin =) Nyt tekee jo hienoja torneja itse.

Mä yritän olla ressaamatta noista kehityskäyristä, hyvin tuo esikko on kaikesta huolimatta oppinut puheen ja nyt reenaa ärrää ja ikää on nyt 5v.

 

Meille sanottiin just neuvolassa, että kaksvuotisneuvolassa riittää kun osaa yhden sanan sanoa! Se siis on tavallaan normaalin alaraja.

 

meilläpäin ei ole 2v neuvolaa ellei ole jsut jotain ettei puhu. mun poika ei puhunut 1½v neuvolassa jten mennää siks 2v puhekontrolliin. 1½v pitäis vissii olla 4sanaa ja 2v jo enempi, mut yksilöllisiä kaikki. en ole lainkaan huolissani itse.

 

Mulla on poika ikää 2v 4kk ja nyt vasta opettelee puhumaan sanoja, pikkuveli (1v 4kk) opettelee samalla. 2 vuotis neuvolassa sanoivat, että jos en 2,5 vuotiaana sano mitään ymmärrettävää, mennään tarkempiin tutkimuksiin.

 

Onpas RoRilla ollut tarkka lekuri! Itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos ei kaksi vuotiaana puhu mtn, otetaan kontrollineuvola 2,5v. ikäisenä ja sen jälkeen mietitään puheterapiaa tai tutkimuksia tms. Ja tärkeintähän on, että lapsi ymmärtää puhetta ja osaa kommunikoida ja tulla ymmärretyksi jollain tavoin, esim. osoittelemalla, viemällä paikkaan, jossa toivottu asia on tms.

Oma muksu on vasta kohta vuoden eli omakohtaista kokemusta ei aiheesta ole muuta kuin työn kautta (olen erityislastentarhanopettaja ), mutta yleisesti ottaen täytyy sanoa, että välillä sitä turhaan miettii lapsen taitoja tai taidottomuutta, kun loppupelissä: mitä väliä, mitä lapsi osaa tai ei osaa? Pääasia, että hän on olemassa ja rakas kaikkinensa! Jos tulee jotain pulmia, joihin lapsi tarvitsee apua, niin sitten autetaan lasta, mutta muistetaan koko ajan, että hän on rakas ja tärkeä juuri sellaisenaan! Jotenkin oma ammatti tekee vielä sen, että "tieto lisää tuskaa" eli tarkkailee lapsen kehitystä ja miettii, että mitäs se muuten tarkoittikaan, jos ei tee sitä tai tätä... Loppupelissä aivan turhaa! Lapsi oppii, kun oppii ja kehittyy omaan tahtiinsa, mitä sitä miettimään. Voi kun osattaisiin vain nauttia lapsistamme, eikö vaan? Ei anneta huolestuneiden asiantuntijoiden pilata millään muotoa meidän iloa omasta lapsesta sellaisenaan. Otetaan kaikki apu ja tutkimukset vastaan, jos niistä on lapselle hyötyä, mutta YRITETÄÄN suhtautua jotenkin kevyesti. Minä ainakin yritän opetella sellaista.

Vielä lopuksi itse aiheesta eli puheen kehityksestä. Joskushan kyse voi olla kuulon alenemasta, joskus suun motoriikasta, joskus varhainen merkki lukivaikeudesta, mutta joskus on myös niin, että jotkut lapset "panttaa" eli eivät puhu niin mitään ja kun se sanainen arkku sitten aukeaa tuossa n. kahden vuoden kohdilla, niin yksittäisten sanojen sijaan, lapsi puhuu suoraan lauseita. Eli puhe on ollut valmiina, mutta jostain syystä ei ole tullut esiin. Olen todellakin todistanut moista, että lapsen puheesta ollaan oltu huolissaan ja kun puhe on sitten alkanut, se on ollut suoraan todellakin lauseita!

Saattoi nyt mennä tämä purkaus osittain ohi aiheen ja omia mietteitä purkaen, mutta pääpointti on, jotta sinun ei ap mielestäni tarvitse olla vielä millään muotoa huolissasi!

 

Olipa tullut paljon vastauksia. Kyllä, lääkärimme oli aika tarkka. Ja juuri tuommoisesta aina vähän hermostuu, vaikka lapsi on rakas, tärkeä ja hieno juuri semmoisineen. Ja vaikka hänestä iloitsee semmoisena, kuin hän on, mutta silti äidin mieli aina kääntyy sinne, että entäs jos niitä löydöksiä tarkemmissa tutkimuksissa sitten löytyykin. Minkälaista se elämä sitten on.
No juu.
Ei mennyt tuosta kirjoituksestani montaa viikkoa, kun poitsu sanoi selvällä suomenkiellä; VETTÄ. Saatiin se kirjoittaa vauvakirjaan ensi sanaksi.
Nyt 1v7kk sanoja on jo: vettä, kiitti, o-ou. Eli kyllä ne oppii, ennemmin tai myöhemmin. Palikat ei kiinnosta kuin heittelymeiningissä vieläkään ja kyllä hän niistäkin varmaan kiinnostuu myöhemmin. Toimintaterapiaan mennään, jos heiluminen jatkuu vielä lähempänä 3v. Eli stressaus seis. Kaikki hyvin. Kiitos vastauksista.

 

Oman lapsen kohtaloon ja tilanteeseen en osaa vielä ottaa kantaa (tyttö 1v1kk), mutta voin kertoa tai pikemminkin myöntää. Itse aikoinaan ennen 2v neuvolaa en puhunut muutakuin juurikin ihan omaa siansaksaa jota ei sitten kukaan ymmärtänyt koskaan. Tällöin jo oma äitini myös oli kovasti huolestunut, että mikähän mussa on kun en puhu.
No tasan 2v neuvolassa sitten aloin ihan yllättäen puhumaan ja sen jälkeen äiti onkin toivonut, että joskus hiljaa olisin

Mutta siis toki äiti lapsestaan huolissaan aina on, miksi ei olisi. Mutta tässä nyt vain oli yksi esimerkki. Tsemppiä teille!