1,5v yöunet

["humps"]

Onko joku ikäkausijuttu, että yöunet takkuavat? Tähän asti lapselle on riittänyt sänkyyn vieminen, ensin imetyksineen ja sitten ilman, uni on tullut hetkessä ja mä olen hipsinyt pois paikalta. Sen jälkeen lapsi on nukkunut sikeästi häiriintymättä juuri mistään.

Nyt mä en pääse pois huoneesta sitten millään, lapsi havahtuu suunnilleen pelkästä hengitysrytmini muuttumisesta ja ryhtyy parkumaan isoon ääneen. Hän saattaa ottaa oikein raivarit ja heittäytyä sängyssään ties mihin suuntaan, tänäänkin löi päänsä seinään. Jos otan syliin ja laitan takaisin pitkälleen, hän heittäytyy taaksepäin kaarelle, niin että pelkään selän ja niskan puolesta.

Olen sitten koettanut rauhoittaa lasta vain äänellä, tänään se sujuikin kohtuullisesti tosin lapsi sinnitteli pystyssä niin kauan, että nukahti sänkyynsä istuvilleen. Lysähtäessään maate hän tietysti taas heräsi, mutta tyytyi huutamaan ehkä 20 sekuntia vatsallaan maaten ja nukahti. Pääsin huoneesta pois ihme kyllä herättämättä häntä.

Mitä mun olisi viisainta tehdä? Jatkaa äänellä rauhoittelua ja antaa ajan kulua? Yritän lopettaa rauhoittelun ennen kuin lapsi ehtii nukahtaa, jotta tämä ns. nukahtaisi kuitenkin itse, siinä toivossa, että saan pidennettyä aikaa pikku hiljaa ja lapsi oppii takaisin itsenäiseen nukahtamiseen.

Jos en sano/tee mitään, lapsi tulee luokse. Ja huutaa. Yrittää syliin. Kai se lopulta nukahtaisi, kun vaan äänettä nostaisi sen aina takaisin petiin, poistuisi paikalta ja antaisi kiljua, mutta huudon sävy kertoo, ettei se olisi ihan fiksuin veto. Onko tämä joku tyypillinen läheisyyden tms. tarvitsemiskausi?

 

[Tsemppiä!]

On toi varmaan tohon ikään liittyvä juttu. Meillä meinaan kans oli ongelmia tuossa iässä. Saatiin aika ristiriitaisia neuvoja: anna lapsen huutaa, älä puhu mitään ole läsnä. -Silitä lasta kun viet sänkyyn siihen asti kun nukahtaa (no siinä saakin sitten silitellä ja kun lopettaa niin lapsi herää ja huuto raivari alkaa).. toiset sanoo, että nukuta lapsi syliin ja kanna siitä sänkyyn ja toiset taas anoo että älä ikinä nukuta muualle kun omaan sänkyyn. Mä aloin lopulta tekeen niin, että otin lapsen meidän sänkyyn väliin ja nukutin siihen rauhassa. Siitä sitten nostettiin omaan sänkyyn. Sitä ei kestänyt kun pari viikkoa kun päätin koittaa nukuttamista omaan sänkyyn ja hyvin toimi. Se oli joku semmonen kuukauden kestävä ihme kausi ja meni sitten ohi ja palattiin normaaliin. En pysty sua kyllä neuvoon mitä juuri teidän kannattais tehdä, kun lapset on niin yksilöitä, mutta en missään tapauksessa suosittele sitä raakaa unikoulua, että aneetaan lapsen huutaa itsensä uneen varsinkaan jos siihen liittyy tuota heittäytymistä. Mä yrittäisin hellin keinoin.. Jostain joskus luin, että pahin virhemitä vanhemmat voi tehdä on ottaa lapsi väliin ja nostaa siitä omaan sänkyyn, mutta ilmeisesti meillä kesti se kikkailu niin vähän aikaa, että mitään "vahinkoa" ei tapahtunut.. Kannattaa kysyä neuvolasta apua!

 

[fortunate]

Kuulostaa niiiiiiin tutulta ja hermoja raastavalta.

Kai tää on vaan joku vaihe, joka menee (toivottavasti) pian ohi.

 

["humps"]

En mä sitä tosiaan huudattaa halua. Jos huuto kuulostaisi pelkältä protestoinnilta/manipuloinnilta, suhtautuisin siihen toisin. Mutta se on joko hätäistä tai raivokasta, enkä mä keksi, mitä tarkoitusta palvelisi lapsen hätäännyttäminen entisestään. Toisekseen täällä asuu myös aikaisin työhön lähtevä isä ja 3,5v esikoinen, joilta on yö pilalla, jos huutokonsertti pääsee kunnolla alkuun. Se jatkuu sitten pätkittäin läpi yön, jos se pääsee oikein isoksi äitymään.

Selän silittäminen ja käden pitäminen selän päällä nukuttavat lapsen sekunneissa, mutta yhtä nopeaan hän sitten tosiaan herääkin, kun ottaa käden pois. Aiemmin hyväksi turvaksi käynyt unilelu ei kelpaa, mutta mä jo mietin, saisiko lasta huijattua selän päälle laitettavalla lämpimällä kaurapussilla. Mutta toiveajatteluahan se on.

Lapset saavat nukkua meidänkin sängyssä, mutta sieltä poistuminen on nyt yhtä hankalaa kuin lastenhuoneestakin. Patja vähän heilahtaa ja taas uni loppuu, se on käsittämättömän kevyttä. Onneksi myöhemmin yöllä se syvenee normaaliksi.

Tuota voisi kokeilla, että laittaisi nukutusrutiinin katkolle jollain tapaa, että sama tilanne ei eina laukaisisi parkua. Hammaspesun kanssa se toimikin, esikoisella aikanaan. Ihan alkuun pesut olivat ok, jossain vuoden paikkeilla hammaspesusta tuli mörkö ja sitä myötä monena perättäisenä päivänä tappelu. Jätin koko hammaspesut pois kahdeksi viikoksi ja syötin sitten ahkerasti xylitolia, sitten hommattiin yhdessä pari kivaa tahnaa ja harjaa ja mentiin pelleilemään niillä. Lapsi ei enää muistanut koko protestivaihetta ja homma sujuu.

 

["humps"]

Nostellaas, jos joku olisi juttutuulella ihan muuten vaan

 

["Annika"]

1,5v jälkeen on monesti sellainen uusi vierastusvaihe/kiehnäysvaihe. Se menee kyllä ohi.
Meillä ollut käytössä sellainen taktiikka, että aluksi istutaan/makoillaan ihan sängyn vieressä ja sitten ilta illalta jäädään pikkuusen kauemmaksi ja lopulta ulos huoneesta. Tämä on toiminut tähän asti hyvin ja vielä kk sitten lapset jäi mielellään sänkyihinsä eikä huoneeseen tarvinnut jäädä.
Kuukausi sitten kohta 2v kuopis oppi kiipeämään pois pinnasängystä ja siirrettiin se tavalliseen sänkyyn, sen myötä täytyi taas jäädä huoneeseen jottei kapsi karkais sängystä. Nyt on hivuttauduttu pikkujoljaa kauemmas ja ollaan jo lähellä huoneen ovea mutta hällä on myös se ongelma että uni on tosi pinnallista, ja huoneessa pitää olla liikkumatta n 20mim sen jälkeen kun lapsi on nukajtanu, jottei taas heräisi. Kohta hivuttaudun pois huoneesta niin tilanne ehkä helpottaa.. Tällä välin auttaa se että voi surffata kännykällä netissä samalla kun istuu huoneessa..

 

[minnee]

[QUOTE="humps";27474929]Selän silittäminen ja käden pitäminen selän päällä nukuttavat lapsen sekunneissa, mutta yhtä nopeaan hän sitten tosiaan herääkin, kun ottaa käden pois. Aiemmin hyväksi turvaksi käynyt unilelu ei kelpaa, mutta mä jo mietin, saisiko lasta huijattua selän päälle laitettavalla lämpimällä kaurapussilla. Mutta toiveajatteluahan se on.

Lapset saavat nukkua meidänkin sängyssä, mutta sieltä poistuminen on nyt yhtä hankalaa kuin lastenhuoneestakin. Patja vähän heilahtaa ja taas uni loppuu, se on käsittämättömän kevyttä. Onneksi myöhemmin yöllä se syvenee normaaliksi[/QUOTE]

Auttaisko, jos jatkaisit silittelyä niin kauan, että lapsi on vaipunut riittävän syvään uneen?

Noin puolitoistavuotias alkaa olla sen ikäinen, että se on tajunnut uudella tavalla, miten iso maailma on ja saattaa sen takia olla takertuvampi. Ja nukahtamiseen liittyvä ero äidistä/isästä voi tuntua vaikealta. Jospa se siitä kuitenkin.

 

["humps"]

Tänä iltana mä silittelin ensin ja lauloin sitten varmaan viisitoista laulua sille, tänään ei ole ainakaan vielä kuulunut peräänhuuteluja. 'koputtaa päätään*

 

[neap]

Meillä on tuo ihan sama ongelma. Tytöt on 4v ja 1v8kk.
Illat on ihan yhtä sirkusta siitä asti kun ovat sänkyihinsä menneet. Vaikka iltarutiinit on olleet samat jo kauan, on viime aikoina tullut tällaista.

Tänään huusivat molemmat melkein 3 tuntia, ihan ihme riehumista. Isompi jouduttiin laittaan jäähylle, kun heitteli tavaroita ja potki seiniä. Pienempi sitten tekee kaikkea kiusaa, joko isosiskolleen tai vanhemmille. Räpsyttelee valoja, levittelee tavaroita, kiipeilee isosiskon sänkyyn yms.