1,5v.lapsi huusi kylässä koko ajan (herkkä metelille?)

[Nolotilanne]

Siis koko ajan. Tilanne oli tämä: Olemme olleet reissun päällä (kaukana mummolassa) jo useita päiviä ja nähneet sukulaisia ym. Lapseni on ainoa ja näkee kotona ollessamme muita lapsia n. 1-2 krt viikossa perhekerhossa ja muskarissa. Reissussa lapsi siis näkee muita ihmisiä (myös lapsia) todella paljon normaaliin arkeen verrattuna. Nyt viikonloppuna leikki serkkujensa kanssa oikein mukavasti ja silminnähden nautti toisten seurasta. Mutta jos joku lapsista alkoi kitistä, lapseni laittoi kädet korvilleen. Meteli inhotti.

No serkkujen lähdettyä lapsi nukkui päikkärit, ulkoilimme ja söimme. Illansuussa lähdimme käymään ystäväni luona, jossa on kolme lasta. 3vee kaksoset ja alle 1v.lapsi. Säpinää siis riittää. Lapseni käyttäytyi alkuun ihan ok, vähän katseli "että ketäs nämä olikaan". Itse menin lepertelemään perheen pienokaiselle ja lapseni jäi noin metrin päähän. Kohta omanikin tuli siihen viereeni. Sitten tämä perheen pieni ihminen kiinnostui lapsestani ja liikkui (ei kävele) halaamaan lastani. Kohta alkoi huuli lapsellani vähän väpättämään, mutta ei vielä huutoa. Ympärillä meteli oli melkoinen, kun sekä itse että ystäväni olemme kovaäänisiä +lasten äänet. Lapseni tuli lähelleni, laittoi kädet korvilleen ja alkoi itkemään tai no huutamaan. Ja sitä jatkui ja jatkui. Mikään ei auttanut. Välillä melkein, mutta vähän jos oli meteliä, niin itkien laittoi kädet korvilleen. Tunnin sitä kesti ja loppui vasta sitten kun oli puettu ulkovaatteet ja teimme lähtöä. Eipä huvittanut viipyä kauan. Matkalla takaisín mummolaan ja majapaikkaamme huomasin lapseni olevan aika väsynyt. Nyt lapsi nukkuu rauhallista yöunta. Nukkunut muutenkin ihan hyvin reissussa ollessamme, ehkä vähän lyhyempiä unia kuin kotona. Kotona hiljaista, täällä ei.

Mietinkin mikä tämän aiheutti, koska ei koskaan aiemmin ole ollut tällaista. Tosin perhekerhoon vasta totuttelemme ja huomaan lapseni alkuun vähän oudoksuvan väenpaljoutta. Pysyttelee lähellä ym.

Herkät korvat? Mustasukkaisuus vauvasta? Ei ole tottunut toisten lasten fyysiseen koskemiseen? Väsymys? Stressi kaikesta viime päivien tapahtumista? Vai kaikki yhteensä?

Oli vain niin outo ja harmillinen tilanne, pidän kuitenkin lastani sosiaalisena ja todella iloisena lapsena. Eikä ole mitenkään erityisen itkuherkkä, paitsi äidistä eroon joutuessaan, ellei jää isänsä hoitoon. Reissussakin ollut oikein sosiaalinen. Onko muilla vastaavia kokemuksia ääniherkistä lapsista tai muuten vastaavista tilanteista? Olisi kiva jos joku vastaisi, tuosta jäi jotenkin kelju maku.

 

[kateriina]

Meillä myös nuorimmainen 1v 11kk ollut aina tällainen ääniherkkis. Vanhemmat lapset ovat 10v ja 12v ja aika rauhallisia, joten meillä ei hirveesti kotona meuhketta ole, ja jos joskus esim. isä alkaa näiden vanhempien lasten kanssa kovaäänisemmin telmimään niin tää nuorin on ihan paniikissa. Miehen siskolla on neljä lasta ja ovat aika kovaäänistä sakkia ja muistan kun he tulivat meille kylään kun meidän nuorin oli jotain puolivuotias, niin siinä vaiheessa kun olivat lähdössä ja oltiin kaikki eteisessä, niin meteli yltyi aika mahtavaksi. Poikani oli mun sylissä ja yhtäkkiä alkoi kovasti itkeä ja ihan vapisi ja sai ihan kuin jonkun kohtauksen, kiireesti piti kiikuttaa kauemmas.

Muutenkin tämä pikku mies on aika herkkä ja rauhallinen. Esim. jos komentamaan joutuu niin ei tarvii kuin pikkusen ääntä korottaa niin heti alkaa huuli vapista ja uskoo. Se on toisaalta melkein huvittavaa kun toisille lapsille ei meinaa mikään huutokaan tehota.

Mutta luulen et mitä enemmän on muiden lasten (ikäistensä) kanssa tekemisesissä jatkossa niin tottuu kovempiinkiin ääniin. Persooniahan nää meidän pikkuisetkin on. Ja varmaan niinkuin mainitsit niin väsymys ja stressi vielä lisää tätä herkkyyttä. Ei sun mun mielestä tarvii nolostella, lasten kanssa ei aina tosiaan mee niinkuin on suunnitellut . Ollaan ylpeitä näistä pikkuisistamme jotka on "herkkiksiä", ei kaikkien tarvii sellaisia melskaajia ollakaan :hug:

 

[nolotilanne]

Kiitos Kateriine lohdutuksen sanoistasi. Oli vain eilen itsellekin niin outo tilanne, en ollut aiemmin nähnyt lastani ihan tällaisena. No ehkä luonne periytyy siinä määrin, että en itsekään viihdy metelissä. Mietinkin tulevaa hoitopaikkaa lapselleni, että olisiko se pph parempi vaihtoehto, kun varmaan päiväkodissa meteli voi olla melkoinen...

 

[eva]

Kyllähän se meteli on aikuisellekin rasittavaa. Mutta jos lapsi tuntuu erityisen ääniherkältä, asiasta voi kysyä neuvolasta, heidän pitäisi osata ohjata eteenpäin tutkimuksiin.

Meillä tuntuu että tämä 1,5v on taas omalla tavallaan sellainen herkkä ikä. Aina kun mennään uuteen paikkaan, lapsi roikkuu kaulassani kuin hengenhädässä ja itkien osoittaa ovea. Sitten pitää löytää joku rauhallinen nurkka, missä voidaan kaikessa rauhassa totutella ajatukseen että tänne nyt tultiin. Kutsuille mennessä olisi parasta olla paikalla ensimmäisenä, sillä mitä enemmän ihmisiä, sitä vaikeampi lasta on saada rauhoittumaan. Vähitellen lisääntyvä väkimäärä ei haittaa ollenkaan niin paljon.

Kaikki uusi ja outo on nyt myös pelottavaa. Jos ei ole tottunut vauvoihin, sellainenkin voi tuntua pelottavalta, varsinkin jos kyse on jo liikkumaan oppineesta vauvasta. Harva meistä aikuisistakaan siitä pitää, kun joku outo tyyppi käy lupaa kysymättä käsiksi, vaikka ihan ystävällisin aikein olisikin liikkeellä.

 

[kateriina]

Kun oma poika aloitti ryhmäperhepäivähoidossa muutama kuukausi sitten, niin hoitajan kanssa juttelinkin siitä että ei tykkää kovista äänistä.Ihan hyvin on kuitenkin mennyt, ryhmis on kuitenkin vielä aika "hiljainen" paikka verrattuna just vaikka päiväkotiin jossa desibelit tosiaan voivat olla joskus melkoisia.

Ei oo kyllä tullut mieleenkään kiikuttaa lasta tämän takia tutkimuksiin...niinkuin jo edellä totesin niin persoonallisuuksiahan me ollaan ja totta sekin että varmaan "geeneissä" kulkee se että mitä kukin sietää, en itsekään pidä metelistä ja esim. syödessä haluan aina laittaa radion kiinni, kun se ärsyttää mun ruokanautintoa