Eli mein 1,5 vuotias nukkuu yöunet n. klo 20-7. Nukahtaa itsekseen hyvin , mutta siinä puolen yön aikaa aloittaa sen heräily-rumban. Alkaa vaan itkeskellä, nousee ehkä istumaan tai seisomaan pinniksessä ja itkee niin kauan kun joku menee laittaan tutin suuhun takaisin ja laittaa hänet takaisin pitkäkseen. Siihen nukahtaa melki heti, mutta sitten sama ehkä 5 minuutin tai 10 minuutin päästä. Välillä hieman pitempi tauko, välillä vain pari minuuttia. Tätä jatkuu aamuyöhön asti. Ja jatkunut on jo pitkään alkuvuoden. Kuukaudessa on ehkä pari yötä ettei herää kuin pari kertaa, mutta pääsääntöisesti tuollasta on meidän yöt. Kyllä meinaa hermo mennä kun 20. kerran käyt laittaas häntä makuulleen.
Mitään hätää ei pitäs olla, ei itke kipuitkua (tiän kyllä melko varmasti jos esim. itkee hampaita tms.) ihan vaan sellasta tylsistymis-itkeskelyn kuulosta. Välillä annamme itkeä, mutta todella harvoin itse menee takaisin makuulleen tai laittaa itse tuttia takaisin. Itku loppuu aina jo siihen kun hän huomaa että meidän sängyssä alkaa liike ja joku on siis tulossa hänen luo. Eli tuntuu ihan vaan huomionhakemiselta. Saattaa myös alkaa sellaisen "tekoyskän" mitä hänellä on tapana pitää jos häntä ei huomata.
Onko muilla tän ikäsillä vastaavaa. Yks mun työkaveri sano ettei oo ihan normaalia, mut en tiä miten ton sais loppumaan. Tai ajan myötä varmasti, mutta kun aletaan ukon kans oleen ihan poikki tohon. Viä kun ootan toista lasta ja voin todella huonosti varsinkin öisin niin en oikeen ees pysty nouseen sängystä (ilman oksentamista) ja muutenkin unet jää tosi vähäisiks kaikilla.
Päivällä hän sit kyllä nukkuu reilut päikkärit ulkona...ehkä sellasen 2,5 tuntia.
Niin ja päivisin kyllä saa huomiota sillä ukko varsinkin on ihan tytön pauloissa ja leikkii hänen kanssa kaiket illat. Myös minä ennemmin istun hänen kanssa lattialla leikeissä kun teen esim.kotitöitä
Mutta oisko siis kellään neuvoja?
Mitään hätää ei pitäs olla, ei itke kipuitkua (tiän kyllä melko varmasti jos esim. itkee hampaita tms.) ihan vaan sellasta tylsistymis-itkeskelyn kuulosta. Välillä annamme itkeä, mutta todella harvoin itse menee takaisin makuulleen tai laittaa itse tuttia takaisin. Itku loppuu aina jo siihen kun hän huomaa että meidän sängyssä alkaa liike ja joku on siis tulossa hänen luo. Eli tuntuu ihan vaan huomionhakemiselta. Saattaa myös alkaa sellaisen "tekoyskän" mitä hänellä on tapana pitää jos häntä ei huomata.
Onko muilla tän ikäsillä vastaavaa. Yks mun työkaveri sano ettei oo ihan normaalia, mut en tiä miten ton sais loppumaan. Tai ajan myötä varmasti, mutta kun aletaan ukon kans oleen ihan poikki tohon. Viä kun ootan toista lasta ja voin todella huonosti varsinkin öisin niin en oikeen ees pysty nouseen sängystä (ilman oksentamista) ja muutenkin unet jää tosi vähäisiks kaikilla.
Päivällä hän sit kyllä nukkuu reilut päikkärit ulkona...ehkä sellasen 2,5 tuntia.
Niin ja päivisin kyllä saa huomiota sillä ukko varsinkin on ihan tytön pauloissa ja leikkii hänen kanssa kaiket illat. Myös minä ennemmin istun hänen kanssa lattialla leikeissä kun teen esim.kotitöitä
Mutta oisko siis kellään neuvoja?