1,5-vuotiaan unikoulu

[Gilda.]

Poikamme nukkui lähes koko vauvaiän huonosti. Hän valvoi monta kuukautta joka yö parisen tuntia ja nukahti iltaisin ja usein öisinkin vain rinnalle. Kun lopetin imetyksen ja yösyötöt pojan ollessa 8 kuukautta, pidimme unikoulua tassutellen. Itkua riitti lähes viikon ajan joka yö tunnista kahteen.

Sitten poika alkoi nukkua paremmin, mutta iltanukahtaminen oli edelleen vaikeata. Siihen saattoi mennä tuntikin. Poika vaan huusi seisoaltaan sängyssään ja heitteli tutteja. Toisinaan hän yhä heräsi yöllä ja valvoi parikin tuntia.

Silloin (noin 11 kk:n iässä) pidimme rankemman unikoulun. Emme menneet tassuttelemaan tai juttelemaan ollenkaan. Kuusi iltaa poika huusi, ensin tunnin ja sitten joka ilta lyhyemmän ajan. Nukahtaminen iltaisin alkoi sujua todella hyvin, eikä poika enää herännyt öisin.

Kun poika oli 1 v. 3 kk, hän aloitti päiväkodin. Hän alkoi herätä aamuisin noin 5.30, eikä nukahtanut, ellei häntä ottanut viereen. Sitten herääminen siirtyä aiemmaksi aamuyöhön, noin klo kahteen ja vähitellen alkuyöhön. Pian poika ei enää edes suostunut nukahtamaan omaan sänkyynsä. Hän alkoi huutaa täysillä jo "hyvän yön laulun" aikana. Nyt hän on jo noin kuukauden ajan nukkunut koko yön ja myös päiväunet viikonloppuisin vanhempien sängyssä.

Muutaman kerran olen laittanut pojan omaan sänkyynsä. Hän huutaa täysillä äiti, äiti ja seisoo, eikä häntä edes saa makuulleen. Olen jättänyt hänet sänkyyn reiluksi puoleksi tunniksi, mutta huuto vain jatkuu. Ja on paljon pahempaa kuin silloin 11 kk:n iässä. Silloin se sentään laimeni ja välillä taukosi, nyt huuto vain voimistuu.

Miten unikoulu tulisi toteuttaa 1,5-vuotiaalle? Kokemuksia?

Olemme miettineet kokonaan uuden sängyn hankkimista pinnasängyn tilalle. En tiedä, auttaisiko. Nyt tilanne on kuitenkin vaikea. Poika heiluu unissaan, eikä sänkyyn kunnolla mahdu yhtaikaa sekä isä, äiti että poika. Isä siis nukkuu toisessa huoneessa useimmiten.

 

[Gilda.]

up

 

[Gilda.]

Eikö kukaan ole joutunut unikouluttamaan 1,5-vuotiasta?

 

[voisiko olla?]

Itse varmaan ottaisin yhteyttä jo johonkin avun saamiseen. Mietin vain tässä, että mihin... Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on lastenlääkäriasemilla myös uni asioihin perehtyneitä. Kyllä meinaan kuulostaa aika rankalata touhulta.

Toisaalta, voihan olla, että teillä on just sellainen vaihe aina menossa, vaikka olette juuri saaneet unikoulutettua. Muistan nimittäin tuttavapariskunnalla olevalla lapsella (joka nukkui kuin enkeli muuten) juuri tuossa 1,5 paikkeilla aivan järkyttävän univaiheen. Lapsi huusi ja huusi sängyssään nukkumaan mentäessä. Mikään ei auttanut. Ei se, että olisi jäänyt viereen/samaan huoneeseen, olla lempeä, tiukka jne jne. Tilannetta jatkui heillä noin pari kuukautta ennen kuin alkoi helpottamaan. Ja edelleen he eivät tiedä muuta, kuin laitaa vaihetta jonkun "kauden" piikkiin. Niin, heillä tilanne korjaantui muistaakseni niin, että lapsi nukutettiin vanhempien viereen vanhempien sänkyyn, josta nukkuvana kuljetettiin omaan sänkyyn. Aamuyöstä taas otettiin takaisin vanhempien viereen, jotta saatiin nukuttua kunnon pitkät yöunet koko perhe.
Toivottavasti oli jotain apua. Olisiko teillä sittenkin sama ohi menevä vaihe?

 

[edelliseen lisää vielä]

nyt kun luin vielä uudestaan kirjoituksesti, kuulostaa juuri samalta tilitykseltä, kuin nämä tuttava pariskunta raportoivat aikoinaan tilanteestaan. Lapsi huusi ja huusi äitiä ja isiä.... Ja kovaa! Ja itki... ja huusi ja ja ja

 

[ninnu2]

Edellistä peesaten neuvoisin ottamaan yhteyttä vaikkapa neuvolaan. Tosin tuntuu joskus, että todellisissa ongelmissa siellä ei osata useinkaan auttaa, mutta rutiinit hoituvat kyllä. Painoa voi niin hyvin seurata kotioloissakin isommalta lapselta, samoin pituutta. Muissa asioissa kaipaisi varmasti enemmän neuvolan tukea. Mutta myös ensi- ja turvakotien liitolta saa apua unikouluasioissa. Kuulostaa niin surkealta tuo huudatusunikoulu, toivottavasti löytyy apua teille.

 

[Gilda.]

Neuvolasta en ole saanut mitään muita unikouluohjeita, kuin yhden valokopioidun lehtisen. Neuvolan 1,5-vuotistarkastuksen yhteydessä lääkärikin oli niin kiireinen, ettei ehtinyt putsata poikamme korvia, kun niihin ei vaikun takia nähnyt, vaan kysyi onko meillä vakuutus ja neuvoi menemään yksityiselle lääkärille. (Siellä lääkäri otti käyttöönsä pienemmän lampun ja näki korviin heti.)

Olemme kokeilleet myös sitä, että kannamme pojan nukkuvana omaan sänkyynsä, mutta hän herää joko kannettaessa tai sitten viimeistään 1 - 2 tunnin kuluttua huutaen äitii, äitii....

 

[MaMa13.]

Soita ensi- ja turvakotien liiton baby blues-puhelimeen, sieltä saa unikouluohjeita asiantuntijoilta!!!

 

[Huutoa..!]

Meillä myös 1,5- vuotias, joka aiemmin nukahtanut TOSI hyvin omaan sänkyynsä. Nyt n. viikon verran nukkumaanmeno yhtä huutoa. Ja tuntuu tosiaan ettei auta mikään, ei viereen jäänti, ei tiukkana oleminen, ei mikään.. Jotenkin sitä vaan todella huolestuu että onko jonkin vialla, kun tuntuu että se oma sänky vaikuttaa tosi pelottavalta paikalta; aiemmin kun sanoi, että "menetkö nukkumaan", lapsi teputti itse omaan huoneeseensa ja kiipesi sänkyyn, nyt lähtee karkuun ja menee jo siinä vaiheessa "paniikkiin" kun puhutaan nukkumaan menemisestä. Itku on myös tosi raastavaa, sellaista paniikinomaista huutoa, kuin olisi tosi hätä. Nyt vaan pelottaa että luisutaanko taas sellaiseen tilanteeseen, ettei lapsi osaa itsekseen enää nukahtaakaan, jos taas joutuu olemaan vieressä ja paijaamaan uneen.

 

[UK]

Meillä poika oli vauvana "huono nukkuja". Todella herkkäuninen, heräili ja itkeskeli monta, monta kertaa yössä. Nukkui siis pinnasängyssä meidän huoneessa. Kaikenlaista tasuuttelua sun muuta kokeiltiin, tuloksetta, tai sitten onnistumista kesti vain lyhyen aikaa.
10kk:n iässä siirsimme hänet nukkumaan omaan huoneeseen ja siitä yöt rauhoittuivat. Vihdoinkin saimme nukkua jopa kokonaisia öitä!
Tätä ihanaa unen aikaa jatkui viime joulukuulle, jolloin poika oli 1v 4kk. Yhtenä iltana vaan alkoi juuri tuollainen samanlainen pinnasänky-kapina kuin teillä, AP. Poika nousi seisomaan ja huutamaan ja itkemään. Itku oli ihan hillitöntä, ei auttanut tassuttelut eikä muut tyynnyttelyt tai äidin läsnäolo. Niinpä muutaman illan huudatuksen jälkeen otimme poitsun meidän viereen nukkumaan. (Minä, perhepedin vastustaja...) Ja siinä poika nukkui tyytyväisenä. Tätä jatkui kolmisen viikkoa, sitten hankimme hänelle jatkettavan lastensängyn meidän sänkymme viereen, ihan kiinni. Pari viikkoa meni totutellessa uuteen sänkyyn, ensin poika suostui nukkumaan siinä vain päiväunet. Mutta sitten alkoi oma sänky kelvata öisinkin.

Näin meillä mennään edelleen. Poika nukkuu meidän sängyn vieressä omassa sängyssään. Useina aamuina (klo 5 tienoilla) kiipeää meidän viereen, mutta mitäpä tuosta =)
Luulen, että pinnasänky "ahdisti" meidän poikaa. Siitähän ei pääse minnekään, vaan on "vankina", vaikka tekisi mieli lähteä tepsuttelemaan =)

 

[Meillä myös huudetaan]

Kuulostaapa tutulta.. Meidän poika on nyt 11kk ja tällä hetkellä jo oma huone illalla saa aikaan järkyttävän paniikinomaisen itkun, sängystä nyt puhumattakaan. Tähän asti oli jo pitkään nukahtanut ihan nätisti omaan sänkyyn.

Kun lapsen jossain vaiheessa saa vihdoin nukahtamaan nukkuu kyllä nätisti aamuun asti ja ei aamulla oma sänky/ oma huone millään tapaa "pelota". Heräilee yleensä iloisena ja tyytyväisenä ja saattaa joskus pitkänkin aikaa höpötellä ja touhuilla omassa pinnasängyssään.

Mutta nuo illat!! Ihan jo itse kauhulla odottaa iltaa... Iltarutiinit on yritetty pitää jo ihan pienestä samanlaisina. Puuro, iltatoimet, maitoa pullosta sylissä istuen (rauhoittuu siinä ja kun alkaa olla nukahtamaisillaan viedään omaan huoneeseen) mutta mutta nykyään kun pääsee huoneen ovelle huuto alkaa (vaikka olisi kuinka väsynyt kaveri kyseessä) ja kuinkas sellaista huutavaa lasta sänkyyn laitat, vai pitäisikö vain laittaa? Mut samantien on pystyssä ja huutaa niin lujaa et jos asuttais kerrostalossa niin varmaan tulis häätö. On muuten kokeiltu sitäkin et annetaan ihan kunnolla nukahtaa ja sit omaan säkyyn mut yleensä herää viimeistään siinä vaiheessa kun laitetaan sänkyyn tai toinen vaihtoehto et herää muutaman hetken (0,5-1h) nukuttuaan ja sitten kyllä kestää ennen kuin nukahtaa uudelleen..

En tiedä jotain pitäis keksiä alkaa pinna olla niin kireällä...

Unikoulujutuissa (joihin itse olen törmännyt) sanotaan että jos alkaa huutaa rauhoita lapsi ja uudelleen pitkälleen ja itse pois huoneesta. Jos taas alkaa itkeä sama uudelleen jne. Mut kuin toimitaan silloin jos lasta ei saa rauhoittumaan muuten kuin tuomalla hänet pois koko huoneesta (rauhoittuu yleensä ihan saman tien) mut heti jos yrität viedä takaisin sama huuto alkaa välittömästi. Ja se et äiti/isä jäis huoneeseen ei auta yhtään mitään lasta ei yksinkertaisesti saa rauhoittumaan omaan sänkyyn tai edes omaan huoneeseen.

Vanhempien sänkyyn nukuttamisesta ei tule mitään. Samantien ollaan liikenteessä ja yritetään ryömiä pää edeltä sängynlaidan yli... Eikä muuten sekään auta et pinnis ois vanhempien huoneessa..

Kyllähän tässä tiedän että tämähän on vaan "vaihe" joka kestää aikansa, mut kyllä toivois et ois joku keino...

Niin ja se piti vielä sanoa et mitään unileluja lapsi ei "käytä". On sellaisiakin yritetty, mutta kaikki tuollaiset vaan lentää laidan yli pehmolelut tms. ei vaan kiinnosta...

 

[Huutoa..!]

Todennäköisesti tosiaan joku vaihe tämä on.. eilinenkin ilta meni niin, että lopulta pidin poikaa sängyssä "kiinni" ettei kampea ylös ja vähän heiluttelin, oli jo tosi väsynyt ja siihen lopulta nukahti. Mutta pari kertaa piti vielä palata huoneeseen takaisin, kun havahtui siihen kun poistuin paikalta. Ja meilläkin sitten lapsi nukkuu aamuun asti ihan hyvin ilman heräilyjä *koputtaa puuta* ja aamulla touhuilee sängyssään itsekseen. Valokin on nyt jätetty päälle, kun ajattelin josko pelkää pimeässä huoneessa olla, mutta eipä näytä sekään nyt auttavan. En vain itse halua lähteä siihen hommaan, että nukutan viereen tmv., koska sitten lapsi taas tottuu siihen ja kohta aletaan uudestaan totuttaa omaan huoneeseen ja sänkyyn..

 

[ÄITI vaan]

Säälittää teiän lapset. Puolitoistavuotiaana pitäisi yksin nukahtaa ja nukkua kiltisti yö läpi,vanhempia herättämättä. Ja huudattaa nyt pientä puolituntiakin menemättä lohduttamaan. Mitä lapsi oppii?? Hädässä et apua saa. Älkää tehkö lapsia jos ei muutamaa vuotta jaksa niitä hoitaa.

 

[ÄITI vaan]

Säälittää teiän lapset. Puolitoistavuotiaana pitäisi yksin nukahtaa ja nukkua kiltisti yö läpi,vanhempia herättämättä. Ja huudattaa nyt pientä puolituntiakin menemättä lohduttamaan. Mitä lapsi oppii?? Hädässä et apua saa. Älkää tehkö lapsia jos ei muutamaa vuotta jaksa niitä hoitaa.

 

[mami5]

Lapseni nukkuneet vastasyntyneestä omassa huoneessaan, syömään ovat toki heränneet ja sairastuttuaan ollaan valvottu molemmat vanhemmat pientä lohdutellen...vauvan/taaperon hätäitku on aivan eri asia kuin kiukkuitku ÄITI vaan.
Lapsia olen saanut viisi ja minun "muutama vuosi" on ollut 17 vuotta täysipainoista äidin elämää, johon kuuluu hoitamisen lisäksi myös lasten kasvattaminen.

 

[siis.. kääk!]

Säälittää teiän lapset. Puolitoistavuotiaana pitäisi yksin nukahtaa ja nukkua kiltisti yö läpi,vanhempia herättämättä. Ja huudattaa nyt pientä puolituntiakin menemättä lohduttamaan. Mitä lapsi oppii?? Hädässä et apua saa. Älkää tehkö lapsia jos ei muutamaa vuotta jaksa niitä hoitaa.

Hmm.. eipä käydä nyt taas haastamaan riitaa.. jospa lukisit uudelleen ketjun ja miettisit sitten kaksi kertaa mitä kirjoitat!

 

[Gilda.]

Useimpien 1,5-vuotiaat taitavat nukahtaa nätisti omaan sänkyynsä ja nukkua läpi yön, kun niin harvan on tarvinnut enää tuossa iässä turvautua unikouluun.

"Meillä myös huudetaan", voimia teillekin!

 

[Yökyöpeli]

Hei, Meillä tyttö nyt 15kk. Yöt ovat olleet viimeiset 8kk hankalia...Meillä tällä hetkellä tällainen tilanne. Tyttö menee kivasti nukkumaan n. klo 21. Nukuttaminen omaan sänkyyn on helppoa ja neiti nukahtaa 5 minuutissa. Yöllä, noin 03.00 tyttö herää ja itkee lohduttomasti äitiä. Äidin ilmestyminen sängyn viereen saa aikaan vieläkin kovemman itkun, hän haluaa syliin. No, syliin tyttö nukahtaa lähes heti, mutta herää ja alkaa huutaa heti kun lasken sänkyyn. Olen parhaimmillani tassutellut 2h sängyn vieressä, mutta tyttö vaan raivoaa ihan hysteerisenä. Niinpä tilanteemme on nyt tämä, nostamme tytön 03.00 viereemme nukkumaan. Nyt on kuitenkin alkanut "uusi vaihe", tyttö ei 03.00 nukahdakkaan väliimme vaan haluaa leikkiä. Olen ihan neuvoton? Mitähän kannattaisi tehdä, onko kenelläkään unikouluvinkkejä tosiaan näinkin vanhalle yökukkujalle?

 

[Kuusi_x]

Meillä on 11kk poika joka on huutanut melkein joka ikinen ilta siitä lähtien kun täytti 4kk. Ruutiinit on ja pehmolelut. Jompikumpi meistä istuu ja lukee sängyn vieressä kunnes poika nukahtaa. Yleensä poika leikkii 5-10 minuuttia ja kuuntelee iltalorun, jonka jälkeen alkaa kätinä. Nykyään iltahuuto on muuttunut iltakätinäksi, mutta joskus pitää vähän huutaakkin. Nukuttamiseen menee yleensä 30-60min.

Alle 7kk nukutettiin syliin ja monesti kantelin huutavaapoikaa puolikin tuntia ennen kuin nukahti. Ihan pienenä kapalo auttoi, mutta se alkoi pikkuhiljaa ravostuttaa vain enemmän.

ollaan yritetty aikaistaa nukkumaanmenoa jolloin poika ei suostu sänkyyn ollenkaan. Myöhäistää jolloin taas poika on yliväsynyt ja hieroo silmiään ja raivoaa kun väsyttää.

Ainoa keino olisi varmaan unikoulu jossa vanhemmat poistuu huoneesta, mutta meillä ei siihen vielä aleta... ehkä jos huuto jatkuu vielä 1,5 ikäisenä niin sitten.

Itsekkin ajattelin ennen, että poika pelkää sänkyä tai jotain muuta vastaavaa... mutta eihän se nukahda meidän viereenkään huutamatta. Ainoa keino nukuttaa poika huutamatta on viihdyttää sitä niin kauan että silmät painuu väkisten kiinni. Tätäkin siis epätoivoissamme testattiin ja siinähän kävi loppujen lopuksi niin, että viihdyttämiseksi piti keksiä koko ajan jotain uutta. Tajuttiin ajoissa lopettaa tämä.

Sänky ei pelota poikaa, ei ole mitään vaivaa, päivällä nukahtaa helposti sänkyyn tai kärryihin, ei nukahda sen helpommin isän/äidin viereen. Poika on erittäin itsepäinen, tempperamenttinen, mutta kiltti ja ollaankin puhuttu että meillä olisi maailman helpoin lapsi ilman iltakiukkua. Olen itse sellainen, että jos väsyttää ja joku pieni asia menee pieleen niin hermot menee ihan täysin. Kyse voisi olla tempperamentin ja väsymyksen yhdistelmästä... pojasta huomaa, että väsymys illalla on erilaista kuin päiväunien aikaan (silmiä kutittaa, iltavilli..ym. ).

Toivottovasti joku jaksoi lukea loppuun. Eiköhän ne viimeistään 18v nukahda huutamatta... voimia kaikille.

 

[Elina1]

Mitään neuvoja en osaa antaa, mutta meillä on samanlaisia ongelmia. Lohduttavaa on lukea, että ei olla ainoat! Joskus tuntuu, että kaikkien muitten lapset vaan laitetaan sänkyyn ja nukahtaa sinne. Mutta tosiaan, miten "unikoulutetaan" lasta joka alkaa hyppiä ja kiljua ja heitellä unileluja ja räpsyttää valoja heti, jos isä/äiti poistuu huoneesta?

 

[jgkgj]

Meillä on vajaa 1½vuotias poika, joka aikaisemmin on nukkunut hyvin. Nyt sitten on alkanut tulla suun täydeltä hampaita ja ilmeisesti joku uhmaikä/kehitysvaihe on menossa ja nukkuminen on hankalaa. Yöllä herätään monta kertaa ja itketään viereen ja nukkumaan meno on vaikeaa eikä millään haluta rauhoittua. Ilmeisesti poika näkee unta tai jotain...

Nukkumaan meno on ratkaistu sillä tavalla että meillä koko perhe menee nukkumaan yhtä aikaa (muksu nukkuu siis samassa huoneessa meidän kanssa). Varsinkin isän kuorsausääni tuntuu rauhoittavan. Lisäksi lisättiin pojan sänkyyn unilelun lisäksi pehmoleluja + soittorasian jotka poika valitsee itse ennen nukkumaan menoa. Niitä poika sitten hoitaa ja paijaa yöllä herätessään ja yleensä nukahtaa uudestaan . Tärkeää pojalle on että aina herätessään kätten ulottuvilla on jotain pehmeää ja turvallista. Lisäksi kun yöitkulle ei ole tullut loppua, niin sitten ollaan annettu tutti (auttaa kipeisiin hampaisiin) tai on otettu viereen. Tuttia ja viereen ottamista ei olla otettu tavaksi vaan se on sitten viimeinen konsti

 

[Lina*]

Esikoisella oli samanlaisia ongelmia välillä 2-2½. Sitä ennen rauhoittui illalla hyvin tutilla. Tuttivierotus taisi hankaloittaa nukahtamista.

No, kun alkoi kiipeämään pinnasänystä pois tuossa iässä, hankimme ison sängyn. Siis se on sen kokoinen, että aikuinenkin mahtuu nukkumaan. Aluksi pienentelin sitä peittorullalla ja tyynyillä. Kaikenlaisia rauhoituskikkoja kokeilimme, mutta pahimmassa vaiheessa ei auttanut mikään muu kuin se, että toinen meistä makasi pojan vieressä niín kauan, että hän nukahti. Ja kun yöllä sitten heräsi ja yritti viereen, niin sama uudestaan.

Siitä sitten vähitellen harjoittelimme assosiaation purkamista: Ensin siirryimme istumaan pojan viereen, sitten istumaan kauemmaksi sängyn reunalle, sitten tuoliin sängyn vierelle, sitten tuolia hilattiin kohti ovea jne.. Vaikein vaihe oli tuo ensimmäinen. Kun pääsi tuoliin, ei sen siirtäminen ollut hankalaa. Pitkän aikaa poika tuli yöllä yrittämään meidän sänkyyn, mutta sekin jäi vähitellen pois, kun aina veimme takaisin omaansa joka kerran ja istuimme tuoliin odottamaan rauhoittumista.

Nyt hän on lähes kolme vuotta eikä ongelmia enää ole. Jää iltasadun ja silittelyn jälkeen omaan huoneeseensa hereille ja touhuaa sängyssä kunnes nukahtaa.

Luulen, että tuossa iässä (1½-2 vuotta) lapsi ensimmäisen kerran kunnolla tajuaa, että sängystä voi tulla pois itse ja se ahdistaa. Toisaalta lapsella ei vielä ole keinoja säilyttää mielikuvaa aikuisesta ja siksi olo yksinäisessä huoneessa on turvaton. Tutti meillä oli se turva, josta luopuminen oli liian kova pala.

Meillä uniongelmien yhteyteen liittyi myös se, että minä odotin kaksosia ja olin hyvin stressaantunut enkä esim. loppuraskaudesta voinut enää nostaa poikaa. Sitten kun vauvat syntyivät, oli meillä vähän aikaa kolme yökukkukusta, jee jee.. Nykyisin esikoinen ei reagoi millään tavoin, vaikka vauvat aamuyöllä kiljuvat maitoa seinän takana.

Tulipa paljon tekstiä, ehkä tästä on jollekin jotakin apua. Voimia kaikille, tilanne on stressaava. Mutta lohdutuksen sana: Meillä homma jotenkin lopulta lutviutui itsekseen ja nyt on taas tosi helppoa.

ps. Pitkät päiväunet saattavat myös hankaloittaa iltanukahtamista. Monet kotona olevat lapset heivaavat päiväunet 2-3 vuoden välissä, vaikka niin ei virallisten oppien mukaan saisi tehdä.. Lapset kun eivät lue opaskirjoja

 

[Lina*]

Ja tarkennuksena vielä.. välillä 2-2½ vuotta.