1,4vuotiaalla UHMAIKÄ?

[vieras]

Onko muita joiden lapsella on alkanut uhmaikä näin aikaisin? Aika selvältä tapaukselta tuntuu sillä tytöstä on tullut todella uhmakas (aina ollut aika itsepäinen, ihan syntymästä asti siis!) jos käskee istumaan nousee seisomaan ja kattoo uhmakkaasti ja huutaa, yrittää purra, lyödä, huutaa ja itkee ja hakkaa päätä lattiaan kun ei saa omaa tahtoaan läpi ym ym...
mitään tuollaista käyttäytymistä ei ole muilla nähnyt joten ei johdu siitä.

Ihan mielenkiinnosta kyselen jos jollain on ollut tälläistä näin aikasin, onko sitten kuitenkin pahentunut 2 vuotiaana?

 

[...]

meillä alkoi 1v5kk ikäisenä ja pahentunu vaan koko ajan ja tyttö jo 4v :snotty:

 

[ap]

meillä alkoi 1v5kk ikäisenä ja pahentunu vaan koko ajan ja tyttö jo 4v

voi ei!!! voimia jaksamiseen! Just tota mä kans pelkään kun toi tyttö on kyllä niin kovapäinen! miten sen sais kasvatettua kiliksi ja tottelevaiseksi... :snotty:

 

[vieras]

Meillä alkoi myös tuossa iässä, 1,5v. neuvolassa sen totesi lääkärikin...

 

[vieras]

Meidän pojalla, 1v4kk, on samanlaisia oireita..jos ei jotain saa,suuttuu ja silloin tavarat lentää kädestä tai heittäytyy lattialle jne. Meillä myös esikoinen on aika tempperamenttinen, mutta en muista, että olis näin nuorena ollut samanlaista käytöstä,joten nähtäväksi jää,kuinka tulta ja tappuraa pojasta tulee..

 

[vieras]

Juu, tuttua. Tytöllä alkoi just noin, pojalla aika tarkkaan vasta 2v, mut se tulikin sit oikein rytinällä

 

[vieras]

Voi ei. Mistä tuonikäinen osasisi uhmata? Eihän hän ole oppinut edes juuri mitään Voi hyvät ihmiset lapsi vaan oppii, ei uhmaa

 

[karvakorvakettu]

Sitä se on. Pahenee siinä 2-2,5 vuotiaana. Neljä-viisi vuotiaana tulee uudet keinot ja taas pitää venyttää pinnaa.

 

[vieras]

Kuulostaa tutulta... meillä ikää juuri tuo 1v4kk ja pippuria tuntuu olevan tytössä enemmän kuin pippuripihvissä. =)
On kyllä pienestä pitäen ollut paljon tempperamenttisempi kuin isoveljensä mut nyt tullut selvästi joku vaihe että pitää kokeilla mitä äiti antaa tehdä ja mitä ei. Meillä tämä tosin alkoi imetyksen päätyttyä (jolloin tytöllä oli ikää 1v3kk) joten kai tämä on nyt jotain että tutustutaan paremmin niihin ympärillä oleviin asioihin ja on tajuttu ettei olekaan äidisä kiinni. Hassusti muyotoiltu mut josko vaikka tajusitte mitä ajoin takaa.

 

[vieras]

Voi ei. Mistä tuonikäinen osasisi uhmata? Eihän hän ole oppinut edes juuri mitään Voi hyvät ihmiset lapsi vaan oppii, ei uhmaa

Oppimiseen se uhmakin liittyy. Onko sulla tuon ikäsiä lapsia?

 

[vieras]

Meidän 1½v neiti on oikein draamakuningatar. Onko se uhmaa tai mitä sitten, mutta jos jokin ei onnistu tai ei huvita syödä jne niin heittätytyy maahan parkumaan. Jos koittaa ottaa syliin ja rauhoitella niin lyö ja puree. Kyllä nuo pienet jo osaa pitää puoliaan ja ilmaista tahtoaan

 

[vieras]

Voi ei. Mistä tuonikäinen osasisi uhmata? Eihän hän ole oppinut edes juuri mitään Voi hyvät ihmiset lapsi vaan oppii, ei uhmaa

Voi kuule,tämän ikäinen osaa jo vaikka mitä,ymmärtää puhettakin jo täysin ja todellakin osaa uhmata,suuttua,mennä karkuun jne.Tule vaikka meille katsomaan!

 

[tä?!]

meillä alkoi 1v5kk ikäisenä ja pahentunu vaan koko ajan ja tyttö jo 4v

voi ei!!! voimia jaksamiseen! Just tota mä kans pelkään kun toi tyttö on kyllä niin kovapäinen! miten sen sais kasvatettua kiliksi ja tottelevaiseksi... :snotty:

Meinaatko, ettei lapsesi ole kiltti? hänellä on vaan oma tahto, mutta
ei kai se kiltteyttä poista kuitenkaan.
Mielestäni uhma on todella tärkeä ikä. Itsellä 1v.7kk lapsi ja uhkaa on myös
ollut muutamia kuukausia. Aina vaan enemmän häntä asiat suututtaa, jos ei onnistu niinkuin on ajatellut tai jos ei saa mitä haluaa jne.
Mutta silti lapseni on kyllä kiltti, vaikkei aina niin tottelevainen olekaan...

 

[vieras]

Voi ei. Mistä tuonikäinen osasisi uhmata? Eihän hän ole oppinut edes juuri mitään Voi hyvät ihmiset lapsi vaan oppii, ei uhmaa

Oppimiseen se uhmakin liittyy. Onko sulla tuon ikäsiä lapsia?

Vain 4 Mä en viitsisi edes ajatella, että 1 vuotiaalla on uhmaikä! Sellaiset ihmiset jotka nin ajattelee, saakin sitten taistella uhmaikäisen kanssa 20 vuotta
1,4 vuotiaan ei todellakaan tarvi vielä osata käskystä istua tai seistä. yms.

 

[vieras]

Voi ei. Mistä tuonikäinen osasisi uhmata? Eihän hän ole oppinut edes juuri mitään Voi hyvät ihmiset lapsi vaan oppii, ei uhmaa

Voi kuule,tämän ikäinen osaa jo vaikka mitä,ymmärtää puhettakin jo täysin ja todellakin osaa uhmata,suuttua,mennä karkuun jne.Tule vaikka meille katsomaan!

Oletko koskaan kokeillut panna karkureissut ym. leikiksi? Tai reagoida asiaan ennenkuin kiukkukohtaus alkaa?
Olen miettinyt sitä, että kun ajatellaan, että lapsella on UHMAIKÄ, niin sitten vaan riidellään sen lapsen kanssa, unohdetaan, että aikuinen on aikuinen ja hänen pitäisi olla tilanteen herra!
Ei se auta 1,4 vuotiaan lapsen kanssa, että ei vaan anneta periksi, asiat pitää selvittää ja opettaa pienelle lapselle.

 

[Kotilehmä]

Kaikki lapset kokeilevat rajojaan ja tekevät jotain mitä ei saisi. Mulla on tuon ikäinen tyttö, eikä se minusta ole mitään uhmaa jos lapsi on minun kanssa eri mieltä laitetaanko vaikka vaatteet päälle. Ei kukaan minun lapsista ainakaan ole pukemista rakastanut, kaikki tietyssä iässä nakusillaan hyppisivät jos saisivat itse valita.
Lapsi kasvaa ja opettelee itse päättämään elämästään ja niiden päätösten suuntaaminen on aina mukana lapsen kasvatuksesta, että ilmeisesti sitten ikuista uhmaa jos sen niin haluaa ajatella. Minusta on helpompi ajatella että tämä on vaan elämää ja lapsen kuuluukin olla sellainen ja käydä ne vaiheet läpi että äidin kanssa on sukset välillä ristissä

 

[ap]

Jos teidän lapsillanne ei sitä uhmaa tuossa iässä ole niin sitä on varmasti vaikea kuvitella. Todellakin siis ei ole mitään leikkiä tai sitä ettei "osaisi totella" saati sitten ettei osaisi mitään niin kuin joku voivotteli.
Mitä se sitten on kun tyttö istuu syöttötuolissa niin että voisi tippua, äiti sanoo että istu alas (ja TODELLAKIN ymmärtää, osaa puhuakin ja vastata) tyttö huutaa ei ja noisee seisomaan kamalan uhmakas ilme päällä. Tai kun alkaa riehumaan puuron kanssa ja äiti ottaa lautasen pois, alkaa huutamaan vihaisena ja yrittää purra.
Oma äitinikin joka on kasvattanut 6 lasta sanoi että tuo on todella selkeästi varhaista uhmaikää, ei mitään muuta.

Olen tietenkin kans sitä mieltä että tärkeä vaihe lapsen elämässä ja yritän tukea lasta valinnoissa ja rajojen kanssa ja sen kanssa että oppisi minkälainen käyttäytyminen ei käy ja mikä on sallittua ja rohkaistua.

KYSYMYKSENIHÄN SIIS KUULUI NIILLE JOILLA ON OLLUT SAMANLAISTA; KYSYIN ONKO SE PAHENTUNUT VAI MENNYT AIKAISEMMIN OHI.

ei siis niile jotka luulevat tuntevasnsa tilanteemme ja lapseni paremmin kuin minä!!

 

[ap]

Kaikki lapset kokeilevat rajojaan ja tekevät jotain mitä ei saisi. Mulla on tuon ikäinen tyttö, eikä se minusta ole mitään uhmaa jos lapsi on minun kanssa eri mieltä laitetaanko vaikka vaatteet päälle. Ei kukaan minun lapsista ainakaan ole pukemista rakastanut, kaikki tietyssä iässä nakusillaan hyppisivät jos saisivat itse valita.
Lapsi kasvaa ja opettelee itse päättämään elämästään ja niiden päätösten suuntaaminen on aina mukana lapsen kasvatuksesta, että ilmeisesti sitten ikuista uhmaa jos sen niin haluaa ajatella. Minusta on helpompi ajatella että tämä on vaan elämää ja lapsen kuuluukin olla sellainen ja käydä ne vaiheet läpi että äidin kanssa on sukset välillä ristissä

ei todellakaan ollut jyse mistään pukemisen vastustamisesta tms jota lapsi on tietenkin tehnyt aina. Kyse on käytöksen muutoksesta joka alkoi pari viikkoa sitten ja on kyllä saanut sekä äitin, isän että isovanhemmat ihmettelemään silmät päästään. Tule vaikka kattomaan-

 

[ap]

Voi ei. Mistä tuonikäinen osasisi uhmata? Eihän hän ole oppinut edes juuri mitään Voi hyvät ihmiset lapsi vaan oppii, ei uhmaa

Voi kuule,tämän ikäinen osaa jo vaikka mitä,ymmärtää puhettakin jo täysin ja todellakin osaa uhmata,suuttua,mennä karkuun jne.Tule vaikka meille katsomaan!

Oletko koskaan kokeillut panna karkureissut ym. leikiksi? Tai reagoida asiaan ennenkuin kiukkukohtaus alkaa?
Olen miettinyt sitä, että kun ajatellaan, että lapsella on UHMAIKÄ, niin sitten vaan riidellään sen lapsen kanssa, unohdetaan, että aikuinen on aikuinen ja hänen pitäisi olla tilanteen herra!
Ei se auta 1,4 vuotiaan lapsen kanssa, että ei vaan anneta periksi, asiat pitää selvittää ja opettaa pienelle lapselle.

ën todellakaan riitele laspeni kanssa vaan asetan selkeät rajat, esim puurolautasta ei saa heittää suutuspäissään seinään ja muita ei saa lyödä vihoissaan. Opetan kyllä lastani todellakin, mutta erotan sen että hän käyttäytyy erilailla ja on uhmakas. JA erotan kiitos kyllä leikin vihaisuudesta.

 

[NoFace]

Täällä kans samanlaista käytöstä, tosin poika vasta 1v2kk.
Meillä tosin on enemmänkin oman tahdon kasvamista, kokeilua ja kiukkua kun jokin ei onnistu tai jotakin ei saa tehdä. Tuntuu että päivät menee nykyään vaan kiukutellessa ja itkiessä, vaikka mitä kivaa ja uutta koittaa keksiä.
En jotenkin ajatellut että tää tämmönen alkais vielä, mut semmosta se on ja kyllä se joskus helpottaa

 

[karvakorvakettu]

En nyt ota kantaa onko uhmaikää olemassa vai onko se harjoittelua tai omaa tahtoa... mutta liittyen ap:n kysymyksiin: meidän tahtomies on astetta sinnikkäämpi. Uhma helpottaa välillä ja lapsi on välillä oikeinkin harkitsevainen kaveri, mutta en nyt uskalla luvata, että uhma menisi nopeammin, kun se aiemmin alkaa. Musta tuntuu, että sitä vaan on joissain lapsissa enemmän

Tee itsellesi toimintasuunnitelma, mitä teet minkäkinlaisessa tilanteessa. Pysyt rauhallisempana ja johdonmukaisempana.