1,3v ja uhma?

[kääk1]

Moi!
Voiko 1,3 vuotiaalla olla uhmaa? Kiellettäessä ihan älytön parku ja jos tahto ei mene läpi, niin suorastaan makaa lattialla ja itkee? Tyttö on kyllä kiltti, ei tarvi paljoa kieltää, mutta sitten kun kieltää niin voi elämän kevät mikä meteli!
Tuntuu, että kun isänsä kanssa on niin ei temppua ollenkaan. Meinaa hermot mennä kun on välillä niin hankala.
Onko muilla samoja ongelmia?

 

[¨¨]

Meillä samanlaista!
Meillä menee "kohtaus" ohi nopeesti, kun ei kommentoi mitää itkuun/huutoon. Tarkoitan nyt sitä, että jos komennat ja siitä tulee huutoa, niin olen "välinpitämätön" ja nostan esim. Kiipelemästä pois. Itku loppuu nopeesti, kun huomaa, että en reagoi siihen...

 

[Elina1]

Meillä oli samanlaista tuossa iässä, ja nyt puoli vuotta myöhemmin on vieläkin. Yritän usein "sanottaa" pienen harmia, tyyliin "nyt sua varmaan harmittaa kun piti tulla sisälle hiekkalaatikolta jne.", toivon että näin lapsi oppisi myös ilmaisemaan harminsa sanallisesti sitten joskus tulevaisuudessa. Toivossa on hyvä elää...

 

[Aurora Vee]

Jep, varhaisuhmaksi tuota kutsutaan. Se on harjoittelukausi sekä lapselle että vanhemmille ennen sitä VARSINAISTA uhmaa, eli onnittelut ja surunvalittelut: tästä se alkaa. =D

Lehmän hermoja siinä tarvitaan, ja uskomatonta mielikuvitusta vanhemmilta hämäystaktiikoiden keksimisessä. Onneksi taaperon/leikki-ikäisen kanssa tappeleminen helpottuu kunhan lapselle kertyy ikää ja hän sekä puhuu että ymmärtää enemmän vanhemman puhetta. Hämäämisen lisäksi voi ruveta neuvottelemaan.

Vanhempien kannattaa keskustella keskenään mihin rajat vedetään: mikä on sallittua, mikä kiellettyä, mistä voidaan joskus antaa periksi, ja miten lasta kuuluu "rangaista". Sopikaa myös jokin merkki, milloin toisen vanhemman täytyy jatkaa taistelua jotta ensimmäinen yrittäjä pääsee laskemaan kymmeneen...

Ja totutelkaa siihen että julkisellakin paikalla voi johtua ihmetyksen kohteeksi - kohta te saatatte olla yksi heistä väsyneen näköisistä vanhemmista jotka kantavat potkivaa, parkuvaa lasta kaupasta ulos.

 

[Vasta alkua]

2v uhmakohtauksissa, siis niiden tullessa päälle, lapseen ei saa mitään yhteyttä. Syy kiukkuun on usein vähäpätöinen. Alle 1½v meillä ainakin oli vielä suhteellisen helppoa, kun vertaa nyt 2v uhmikseen. Pinna on koetuksella lähes päivittäin.

 

[kääk1]

No joo. Kyllä koettaa hermoja tuo pikkuinen tyttö. Miten se osaakin olla niin rasittava kun sille päälle sattuu! Esikoisemme on poika ja en kyllä muista hänen kanssaan olleen tälläistä. Kai ne tytöt ovat sisukkaampia, ei anna periksi vaikka kuinka kieltäisi.
Sitten kuitenkin kun hän itkee enkä anna periksi piiruakaan ja otan syliin, niin oikein kädestäni ottaa kiinni ja laittaa poskeaan vasten. Tästä kun on selvitty, niin alkaa uusi taisto.
Joku kaverini sanoikin, että tyttöjen kanssa on äidit helisemässä. Juuuu, enpä olisi uskonut että se näin vaativaa on!

 

[kiristelee]

Meillä samanikäinen tyttö, esikoinen ja aivan samanlaista on tällä hetkellä. On vielä keksinyt kiljumisen, niin siinä on kyllä äitillä itsehillinnän paikka...