1...2....3...hermot menee äitiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja grrrrr
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

grrrrr

Vieras
Minunäiti on meillä viettämässä pääsiäistä ja mulla menee niiiiiiiiiiin hermot. Mitenkähän ihmeessä sen sais passitettua kotiinsa. Koitin jo vihjailla et voisitmennä jo kotiin huilimaan, mut ei se mihkään lähe.

Olenhan mä kiitollinen kun se välillä käy auttelemassa, mut kun se yökylään jää, niin mun sietokyky ylittyy. En saa tehdä enää mitään omassa kodissani. Hän tekee ruuat, hän hoitaa lapset, hän silittää pyykit, hän pesee pyykit, hän parsii sukat, korjaa housut, petaa petit,imuroi,hakkaa matot,pyyhkii pölyt,pesee vessan,tiskaa. tekee IHAN KAIKKI!!!!

mulle tulee riittämätön olo ja hän varmaan pitää mua patalaiskana. mut just tämmösinä pyhinä kun haluais vaan olla rauhassa tekemättä mitään.
mut se ärsyttää eniten, et hän niin häärää noitten lasten kanssa. leikkii,syöttää,laittaa ruuat. ja eilen meni överiksi.

nuorimmainen on 7kk. äiti kävi sitten suihkussa ja huuteli sieltä et vois samalla pestä vauvan. noh, annoin pienen sit hälle ja kohta äiti tuli naureskelleen,että "voi miten ihana ja hassu vauva oli kun niin paino päätään äitin rintaa vasten ja imaisi tissisä,sit huomaskin ettei ollutkana oikea tissi ja oli hauskat ilmeet heh heh. sitten koitti vielä toisen kerran" SIIS MITÄ?! :o hän anto sit mun vauvan nuolasta tissiään :O iljettävää.

mulla pimahtaa pää ihan pian.
 
En oikein tajua. Ensin sanot, että äiti tekee kaiken. Sitten sanot, että just tämmösinä päivinä haluais olla vaan rauhassa tekemättä mitään. Äitisi antaa siihen nyt tilaisuuden, senkun relaat. Luet, surffaat. Jne. Sanot ääneen, että minäpä en nyt tee mitään, vaan nautin kerrankin laiskuudesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja öä:
En oikein tajua. Ensin sanot, että äiti tekee kaiken. Sitten sanot, että just tämmösinä päivinä haluais olla vaan rauhassa tekemättä mitään. Äitisi antaa siihen nyt tilaisuuden, senkun relaat. Luet, surffaat. Jne. Sanot ääneen, että minäpä en nyt tee mitään, vaan nautin kerrankin laiskuudesta.

mut kun mä en halua että se menee penkomaan meidän pyykkikoria ja kaappeja ja ihan joka paikan siinä lomassa. enkä haluais kuitenkaan sen mieltä pahottaa,vaan koitan varovasti vihjata ettei tarvii tehä mitään. haluan ite hoitaa kotini ja perheeni,en kaipaa hänen jatkuvaan tunkemistaan.
ja tosiaan jos sanon että minä laitan ne pyykit ihan kohta,älä sinä mene sinne, niin ei auta vaan hän varmasti menee ja tekee.
 
Mfeillä oli anopin kanssa ennen noin. Mutta sitten mä vaan päätin, että minäpä relaan ja annan anopin häärätä - vaikka se minua häiritsikin. Lähdin pois: elokuviin, lenkille, kahville jne. Mitä se haittaa, jos oma äiti perkaa teidän pyykkejä... Itseä häiritsi ennen, kun anoppi pyykkää mun alkkarit, mutta nyt sitten anopin tullessa, pesen ne äkkiä itse ja lopun aikaa vain levähtelen. TEhköön kaiken!
 
Vuosi sitten sain puhelun sairaalasta että äitini oli niin huonossa kunnossa että olisi parempi lähteä sairaalaan, matkaa oli 340 km:ä. Pakkasin tavarat ja lähdimme ajamaan. Kun pääsimme perille, en ollut tuntea äitiäni, happimaski kasvoillaan oli mennyt vanhan ja pienen näköiseksi. Äidillä oli keuhkoissa hyvälaatuinen kasvain mutta oli saanut jostain keuhkokuumeen ja verenmyrkytyksen. Toivoa ei annettu edes seuraavaan päivään. Yövyin sairaalassa äitini vieressä ja yön hän selvisi. Valvoimme hänen vuoteen vierellä seuraavan viikon ja äiti alkoi toipumaan. Lähdimme kotia seuraavana lauantaina. Sisarukset vuorollaan valvoivat yötä päivää seuraavan viikon hänen vierellään. Viikko meni toipumisen merkeissä ja menimme viikon päästä lauantaina päiväseltään käymään äitini luona, hänet oli siirretty toiseen sairaalaan toipumaan. Äitini istui ja jutteli 10 tuntia kanssamme ja suunnitteli kotia pääsyä. HYvillä mielin ajelimme kotia ja lupasimme tulla seuraavana torstaina taas. Maanantaina minulle soitettiin että olisi parasta lähteä ajamaan sairaalaan, äiti oli mennyt tajuttomaksi. Olimme 100 km:n päässä menossa kun siskoni soitti että äitini oli nukkunut pois. Hautajaiset olivat äitienpäivää edeltävänä lauantaina. Joskus tuntui että jotkut asiat äidissä ärsyttivät. Nyt haluaisn vain että hän olisi täällä meidän kanssamme.
 
Muuten vaikuttaa täydelliseltä mummolta, mutta tuo tisujuttu meni mielestäni yli.

Ei hän sun kanssa kilpaile. Ota rennosti ja nauti. Mummi vain nauttii, kun saa häärätä ja muistella sinun lastesi kautta vanhoja. Onhan hänen helmponpi olla ahkera, kun on levännyt kotonaan. Anna nauttia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Vuosi sitten sain puhelun sairaalasta että äitini oli niin huonossa kunnossa että olisi parempi lähteä sairaalaan, matkaa oli 340 km:ä. Pakkasin tavarat ja lähdimme ajamaan. Kun pääsimme perille, en ollut tuntea äitiäni, happimaski kasvoillaan oli mennyt vanhan ja pienen näköiseksi. Äidillä oli keuhkoissa hyvälaatuinen kasvain mutta oli saanut jostain keuhkokuumeen ja verenmyrkytyksen. Toivoa ei annettu edes seuraavaan päivään. Yövyin sairaalassa äitini vieressä ja yön hän selvisi. Valvoimme hänen vuoteen vierellä seuraavan viikon ja äiti alkoi toipumaan. Lähdimme kotia seuraavana lauantaina. Sisarukset vuorollaan valvoivat yötä päivää seuraavan viikon hänen vierellään. Viikko meni toipumisen merkeissä ja menimme viikon päästä lauantaina päiväseltään käymään äitini luona, hänet oli siirretty toiseen sairaalaan toipumaan. Äitini istui ja jutteli 10 tuntia kanssamme ja suunnitteli kotia pääsyä. HYvillä mielin ajelimme kotia ja lupasimme tulla seuraavana torstaina taas. Maanantaina minulle soitettiin että olisi parasta lähteä ajamaan sairaalaan, äiti oli mennyt tajuttomaksi. Olimme 100 km:n päässä menossa kun siskoni soitti että äitini oli nukkunut pois. Hautajaiset olivat äitienpäivää edeltävänä lauantaina. Joskus tuntui että jotkut asiat äidissä ärsyttivät. Nyt haluaisn vain että hän olisi täällä meidän kanssamme.

Voi :(
 
Lähetä se äitisi tänne! Meill ketään ei haittaa jos pyykit silitettäis, kerrankin! Tervetuloa meille. Täällä riittää työsarkaa vaikkas kahdelle äidille. Saisin ite tehä just sitä mitä haluaisinkin näin pyhinä... eli nukkua, ulkoilla, lukea, olla lasten kans.
 
Mä heitin eilen äitini ulos meiltä. Tuli "yllätyskäynnille" ja totaalisen jurrissa taas, alkkis kun on. Heti alkoi se sama nälviminen minkä vuoksi aikoinaan välitkin katkaisin. Ja pummiminen, olisko antaa kaljaa/paukkua (no, ei ole kun ei alkoholia juurikaan käytetä ), olisko sulla tupakkaa(no eipä tuo tiennyt että oon taas pitänyt tupakointitaukoa lähes 2 vuotta). Ja kun mitään ei irronnut niin ollaan "helvetin porukkaa kun ei vierasvaraakaan ole". Ja viimeinen tippa yli äyräiden pursuavassa maljassani oli kun alkoi jälleen kerran huutaa että onko nyt kiva kun saatiin tuo kuopus kun rahahanat auenneet taas. Silloin nappasin akkaa käsivarresta ja raahasin ovelle, tyrkkäsin rappukäytävään ja sanoin perään että älä tule enää koskaan.

Eipä tässä varmaan mene aikaakaan kun taas ympäripäissään kolkuttelee ovella, perkeleen akka!
 

Yhteistyössä