Kertokaa kokemuksianne; vaikka vauva olisi ollut toivottukin, miten koit muutoksen entiseen elämään? Oliko sinulla "kohtalotovereita", ystäviä tai tuttuja samaan aikaan raskaana? Ottiko muutos koville vai veikö vauva-ajan ihanuus ihan mennessään eikä "luopumisen tuskaa" joutunut kokemaan?
