mä sain alle vuoden ikäerolla ekan ja tokan lapsen, hyvin sujui. täytyy todeta että huomattavasti helpompaa oli ku nyt kolmannen synnyttyä isolla ikäerolla. paljon riippuu myös tietysti lapsista, jos on vaativa esikoinen ja yhtä vaativa vauva ni hankalaa voi olla. ja paljon pitää opetella...
onhan moottoripyöräily kallis harrastus, ensin sen oston jälkeen rahaa uppoo useampi satanen vakuutuksiin, bensaan ja harrastuksen laajuudesta riippuen myös ehkä osiin.
mut mun mielestä jokaisella pitäis olla jotain omaakin, ja jos on varaa tohon harrastukseen ni miksi ei? tosin silloin sillä...
ekasta kakalla käynti (jos vaan olisin tiennyt microlaxista...)
tokasta ja kolmannesta ei tullu tikkejä joten alapää tuntu ku uudelta joten kait sit jälkisupistukset... ja myös se väsymys ku kaks jälkimmäistä on ollu kaameita tissitakiaisia.
yli puolivuotiaan lapsen kanssa varmaan onnistuu, kun joku muukin pystyy jo hoitamaan ku pelkästään sä. jos se olis alle puolivuotias ni sitte harkitsisin uudelleen. täysimetyksellä olevan vauvan kanssa juhliminen on hankalaa.... me lykättii just tästä syystä häitä, meidän vauva olis ollu...
tähänastisen kokemuksen perusteella 11kk eikäero esikon ja pikkukakkosen välillä oli todella huomattavasti erittäin paljon helpompi ku tää isompi, 2v8kk ikäero kakkosen ja kolmosen välillä.... keskimmäisellä aivan käsittämätön uhma ja samalla jonkunlainen hätä äidistä. esikko oli niin pieni...
todella katastrofaalisissa tilanteissa on käyny mielessä että mikähän se syy lasten tekemiseen aikanaan on ollu, ku sellasissa tilanteissa ei hyvällä tahdollakaan ole voinut lapsia ihaniksi kuvailla. enkä mä pidä itseäni keskivertoa itsekkäämpänä.
mulla on kausia, jolloin kotona olo ahdistaa ja tekis mieli sinkkuilla urakalla, unohtaa että kotona on mies tai että on koskaan lapsia tehnytkään....
onneks mies on ymmärtävä ja antaa mulle tilaa ja vapautta. samoin ku mä sille tietysti. yleensä ottaen mun vapauden kaipuun tyydyttää pari iltaa...