mikä neuvoksi

olen tapaillut yhtä miestä kolmen kuukauden ajan, mulla on 3 vuotias tyttö ja hän asuu toisella paikkakunnalla (välimatka 30 min). ongelmana on että hänelle on kaverit tärkeämpiä kuin minä. ikinä ei sovita mitään varmaksi, mutta kavereiden kanssa on valmis lähteen mihin vaan. nytkin vietettiiin sunnuntai iltaa vihdoin ja viimein rauhassa kaksistaan, niin kaveri soitti ja pyysi apua netin kanssa, niin hän vaan totesi että ei tässä mitään tärkeetä, että tulen kohta. ja kaverilla ei ollu mikään hätä... ja viime lauantaina meijän piti mennä mun ja tytön kans syömään ja puol toista tuntia ennen soittti että pitää mennä kaverin kans autoo korjaa. nähdään tällä hetkellä noin kaksi kolme kertaa viikossa. tänään on luvannu mennä kavereitten kans pelaan sulkkista ja huomenna saunailta. entäs minä? ollaan tällä viikolla nähty vain kerta. hän sanoo että on tosissaan mun suhteen ja tykkää, mutta ei siltä tunnu.

mikä neuvoksi?

mitä mieltä ootte.

tykkään hänestä, tyttö tykkää, ottaa hyvin huomioon tytön...ja meillä on hauskaa yhdess, kiltti ei pettäis...
 
miehet on tosi uskollisia ystävilleen.Munkin mies sanoo aina mulle et hänelle on kaverit yhtä tärkeitä kuin minä... kyl tyttöystävän pitäis olla eri tavalla tärkeä kuin ne kaverit, niin ettei niitä tarttis edes verrata toisiinsa.
Voithan sä sanoa et kaipaisit enempi huomiota mut ei kannata yrittää kieltää olemasta ystäviensä kanssa tai edes vihjata et viettää liikaa aikaa kavereidensa kanssa, mun mies saa ainakin kauheen kohtauksen jos sanon et vois olla useammin kotonakin...ja alkaa paasaamaan "et sä voi kieltää mua olemasta kavereiden kanssa" jne jne.
 
voihan sekin olla et tajuais jos sanot mitä toivot ja sit jos ei mikään muutu niin eroat.. kyl hän sua yrittää takas muuttamal tapojaan tms jos tosissaan sun kans on.. tuo ei vaan oikein tunnu siltä et sä kovin tärkeä sille oisit.. Eli jos se ei yrittäiskää sua takas ni ei se su arvone sit oliskaa :) voimia sulle! ja kertoile mite sit kävikään jne :hug:
 
puhuttiinki ja luulin että asiat selvisi, mutta ei ne sit muuttunutkaan. viime yön oon miettinyt mitä tekisin. tytön kanssa viihtyy tosi hyvin ja he tykkäävät toisistaan, hänen piti olla viikonloppu meillä mutta tulikin lauantaina vasta neljän jälkeen ja lähti sunnuntaina kahdeltatoista, oli taas menoja. luulin että vietetään viikonloppu yhdessä. sittenkin hän oli koko ajan huonolla tuulella. ei puhunu oikeen mitään ja otti muutaman kaljan siinä meillä... aamulla tiuski ku ei saanu nukuttua ku tyttö valvotti... alkaa oleen mitta täys... hän suunnittelee uutta vuotta ja kaikkee mut ei mun kans, ryyppämään... ku minä aion viettää tytön kanssa, mennään ilotulitusta katsomaan ja syömään ja ollaan "perheen kesken".hän ei vissiin halua olla sitä meijän kanssa. oon aivan neuvoton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oinas tyttö:
puhuttiinki ja luulin että asiat selvisi, mutta ei ne sit muuttunutkaan. viime yön oon miettinyt mitä tekisin. tytön kanssa viihtyy tosi hyvin ja he tykkäävät toisistaan, hänen piti olla viikonloppu meillä mutta tulikin lauantaina vasta neljän jälkeen ja lähti sunnuntaina kahdeltatoista, oli taas menoja. luulin että vietetään viikonloppu yhdessä. sittenkin hän oli koko ajan huonolla tuulella. ei puhunu oikeen mitään ja otti muutaman kaljan siinä meillä... aamulla tiuski ku ei saanu nukuttua ku tyttö valvotti... alkaa oleen mitta täys... hän suunnittelee uutta vuotta ja kaikkee mut ei mun kans, ryyppämään... ku minä aion viettää tytön kanssa, mennään ilotulitusta katsomaan ja syömään ja ollaan "perheen kesken".hän ei vissiin halua olla sitä meijän kanssa. oon aivan neuvoton.
Ei hyvältä näytä. Unohda tollanen "mies" jo lapsesi tähdenkin. Et pysty toista muuttamaan, jos hänellä on tärkeämpää kuin sinä ja lapsesi. Ja näyttää olevan kaverit ja ryyppääminen. Jo siitäkin huomaa, ettei ole kypsä asumaan kanssasi, koska hermostuu siitä, kun ei saa nukkua aamulla. huh,huh....etsi joku kypsempi mies, joka hyväksyy myös lapsesi elämäänsä. :hug:
 
vaan, tiedän et se ei oo niin yksinkertaista, mut silti. Vaik tulis kuinka hyvin tyttös kans toimeen, niin on aika raukkamaista vetää tuo nukkumisongelma esiin.

Mäkin styylasin aiemmin hepun kans joka vinkui jo kasilta illal nukkumaan, ja loukkaantui, kun en itse voinut mennä viereen, kun tyttäreni (silloin vuoden vanha) vielä valvoi..

Et jos sä haluut riesakses toisen lapsen, etkä vastuullista aikuista, niin sit voit jatkaa viel hänen kans..
 
mies sitten jätti minut... oon itkenyt koko viikonlopun. oli kuulemma liian tavallista, eikä meillä kuulemma ollut intohimoa. (no hän ei ikinä edes yrittänyt mitään, odotti että mä teen aloitteen) tykkää musta ja tytöstä vielä, mutta jokin kuulemma mättää. ei tiedä itsekään, niin päätimme sitten pistää pisteen...
 
Inksu81
Ei pahalla, mutta kuullostaa aika keskenkasvuselta tapaukselta...
Omassa parisuhteessa oli aikalailla samanlaista alkuaikoina (vuosia sitten)... meillä ei kylläkään ollut lapsista tietoakaan vielä silloin... Mies sai valita... minä tai kaverit... Minä jäin :) Tosin kavereiden kanssa tiet meni ristiin ihan eri syistä sitten lopulta...
Nyt ollaan naimisissa ja kolmatta lasta odotellaan... Tarkoitan kai vaan sitä, että ei sitä kannata yhen äijän perään märehtiä... miehiä riittää, niitä selkärankaisiakin =)
 
se joulu ja uuusi vuosi sit aika ikävis merkeissä, meni kaikki suunnitelmat uusiksi. Pakko myöntää että ikävä on todella suuri, kun tottu että siinä oli aina välillä joku ja joku viestitteli ja soitteli. nyt on tylsän rauhallista.... no kaipa se tästä iloksi muuttuu. se on jännä vaikka kuinka itse mietti sitä eroa niin kun se sit lopulta tuli niin taas oli ihan romuna.
 

Yhteistyössä