Sekä provosoiva kiusaaja että poliittinen häirikkö molemmat nauttivat keskusteluihin osallistumisesta. Stenrosin mukaan nautinto tulee leikkimielisyydestä – mikä ei siis välttämättä ole aina mukava asia.
Stenrosin mukaan leikkimielisyys on läsnä aina, kun jotain tehdään tekemisen itsensä, eikä siitä saadun tavoitteen takia. Sen vaihtoehtona on ”päämäärärationaalinen” toiminta, jossa olennaista on tavoite.
Rajanveto ei ole mustavalkoinen. Verkkokeskusteluissakin trollaaja voi vaihdella yhdenlaisesta motivaatiosta toiseen – välillä hän haluaa keinolla millä hyvänsä osoittaa olevansa oikeassa, välillä taas hän yrittää parhaansa mukaan provosoida toisia keskustelijoita menettämään malttinsa.
”Välillä trollaaja haluaa osoittaa, että toinen on väärässä ja tuoda esille oman mielipiteensä. Välillä hänelle on tärkeintä, että hänellä itsellään on hauskaa ja että hän saa aikaan emotionaalisen reaktion toisessa keskustelijassa. Yleensä suuttumisen.”
Etuoikeutettu kusipää voi esimerkiksi kokea, että hänellä on oikeus keskustelun leikissä kohdella muita keskustelijoita samaan tapaan kuin kissa kohtelee hiirtä.
Tällaisen asenteen muuttaminen on hyvin vaikeaa.
”Heitä ei voi esimerkiksi nolata osoittamalla, että hei – sinä käyttäydyt niin kuin olisit jotenkin etuoikeutettu meihin muihin verrattuna. He nimenomaan kokevat olevansa etuoikeutettuja.”
Leikin luokitteluissa muiden kanssa leikkimistä pidetään usein kehittyneimpänä leikin muotona. Se ei kuitenkaan välttämättä ole sitä.
”Se, että leikkii toisen olion kanssa ei tarkoita, että kyseessä olisi sosiaalinen leikki. Kun kissa leikkii hiirellä, hiiri ei ole kissan leikkikaveri, vaan kissa kohtelee hiirtä objektina. Tämän tyyppistä käyttäytymistä löytyy myös ihmisistä, etenkin kun ei tarvitse nähdä toista ihmistä ja olla samassa sosiaalisessa tilanteessa. Silloin voi suhtautua heihin ikään kuin he olisivat esineitä.”
Verkossa tämä näyttäisi olevan juuri nyt helpompaa kuin missään muualla.
