Aloittaja ei kykene muuhun kuin päivystämään "mammapalstalla".
Pitää paikkansa. Hän oli eilen erittäin levoton tällä palstalla.
Selasin Anna-lehteä. Luin jutun yli 60-vuotiaasta naisesta, joka oli hetken päähänpistosta ostanut lapsuuskaupungista Savonlinnasta taulujen kehystysliikkeen. Nuorena hän oli hakenut opiskelemaan yliopistoon sosiaalipolitiikkaa, mutta pääsy jäi 0,3 pisteen päähän.
Eläkeläisenä olen harrastanut kaikenlaista, ja paljon miettinyt miten elämäni olisi järjestynyt, jos olisin sitkeästi puskenut tieni yliopistoon. Mitä olisin opiskellut ja mille alalle lähtenyt. Maailma oli silloin täysin toinen kuin nykyään.
Yrittäjyyttä en ole koskaan harkinnut, vaikka sitä on suvussani. Kunnan ja valtion pitkä ja kapea leipä oli tuttua ja turvallista.
Selasin myös Helsingin Uutisia. Pääkirjoituksessa lukee, että etätöihin aikoinaan joutuneita patistellaan takaisin lähitöihin. Joskus tuntuu, että minäkin olen vielä työelämässä. Seuraan aikaa, hoidan asioitani täysin ilman lisäapua, ja matkustelen jonkin verran. On vaikea heittäytyä täysin mediapiiloon ja antaa asioiden soljua omalla painollaan.
Sadevesi rapisee ikkunaruutuun. Avaan uutiset, ja keitän aamukahvin.
Tästä alkaa uusi viikko. Kun palstan sedät ja viestini alussa mainitsemani häirikkö saavat minut lopullisesti häädettyä palstalta, keksin paljon uusia kivoja asioita mammapalstailun tilalle. Sain matkalla ihanan päiväkirjan lahjaksi.
Kirjaani kirjoittan vain kauniita ja loppuun asti harkittuja sanoja, eikä sinne kukaan tule sössimään väliin saastaisia töherryksiään.
www.is.fi
