ihanaa
Nyt sitten toki saa viikonlopun stressata mutta onpahan yksi vaihe päästy eteenpäin. Lääkäri soittaa maanantaina mikä on alkion tilanne ja siirto on samana päivänä, jos toivottavasti on hengissä
Lapsettomuushoidoissa olevat
- Viestiketjun aloittaja Mimerkki
- Ensimmäinen viesti
Nyt sitten toki saa viikonlopun stressata mutta onpahan yksi vaihe päästy eteenpäin. Lääkäri soittaa maanantaina mikä on alkion tilanne ja siirto on samana päivänä, jos toivottavasti on hengissä
Mites muuten, sain ohjeeksi piikittää Gonal-F 300IU kerta päivään ja apteekista sain 300 ja 900 IU kyniä, joten 300 kynässä on yhden päivän annos ja 900 on kolmen päivän annos. Jostain muistan lukeneeni, että oliko näissä kynissä hiukan extraa?
Mä ainakin kirjoittelin syyskuussa siitä että löysin Menopur-kynistä n. 50IU ekstraa. Jos Gonal F:kin on sellainen naksuttelukynä ja toimii muutenkin samoin kuin Menopur niin ne naksut loppuu kun lääke loppuu. Eli silloin voi vaan kokeilla että naksuuko kynä vielä virallisen tyhjenemisen jälkeen.
Kävin ultrassa tänään ja siellähän ne samat neljä follia kiirettä pitämättä kasvaa... Olivat kooltaan nyt 11-14mm. Ei se punktio nyt sitten osukaan maanantaille eikä tiistaille vaan ma tulee vielä uusi ultra jossa päätetään punktiopäivä. Todennäköisimmin se voisi olla keskiviikko. No, eipä auta kuin pistää tuo järjestymään.
V
vierailija
Vieras
Heipä hei, mitäs tänne kuuluu? Oon viimeksi kirjoitellut joskus vuosi sitten ja varma en oo oliko edes sama ketju mutta luin muutaman uusimman sivun ja kovasti tsemppiä kaikille!
Oon itse ollut lapsettomuushoidoissa 30 vuotiaasta saakka, nyt 37 ja omia soluja ei ole koskaan saatu, joskus alkuun kypsy se yksi. Lahjasoluilla yksi lapsi siis saatu 4v sitten, nyt uutta yritetty pari vuotta ja surkeella fiiliksellä tottakai. Nyt olisi 4 alkiota pakastettuna taysissä ja ensiviikolla päästään taas siirtelemään. Siirtoa edeltävänä päivänä mitataan progesteronit vaikka lääkkeestä ne tuleekin, pari keskenmenoa tässä alla.
-Iik
Oon itse ollut lapsettomuushoidoissa 30 vuotiaasta saakka, nyt 37 ja omia soluja ei ole koskaan saatu, joskus alkuun kypsy se yksi. Lahjasoluilla yksi lapsi siis saatu 4v sitten, nyt uutta yritetty pari vuotta ja surkeella fiiliksellä tottakai. Nyt olisi 4 alkiota pakastettuna taysissä ja ensiviikolla päästään taas siirtelemään. Siirtoa edeltävänä päivänä mitataan progesteronit vaikka lääkkeestä ne tuleekin, pari keskenmenoa tässä alla.
-Iik
Että ahdistaa 
Koko ajan odotan ja pelkään maanantaita. Toisaalta niin kauan voi toivoa kun ei tiedä onko alkio hengissä, toisaalta odotus on raastavaa. Olen varmaan sekoamassa kun juttelen koko ajan mielessäni alkiolle ja tsemppaan sitä 
Koko ajan odotan ja pelkään maanantaita. Toisaalta niin kauan voi toivoa kun ei tiedä onko alkio hengissä, toisaalta odotus on raastavaa. Olen varmaan sekoamassa kun juttelen koko ajan mielessäni alkiolle ja tsemppaan sitä samaistun todella, mullahan oli vastaavanlainen viikonloppu lokakuun alussa. ihan hirveää kyllä. minäkin täällä tsemppaan sun alkiota ilman muuta
Tervetuloa takaisin
Millä nimimerkillä kirjoitit silloin? Mä taisin itse eksyä tänne joulun aikoihin vuosi sitten.@Annika88 mä niin fiilaan tuota, mun paras vinkki on laksea tunteja (
). Silloin huomaa että aika menee kyllä eteenpäin ja voi keskittyä enemmän aikaan kuin asiaan x mitä odottaa. 
Allekirjottelin ihan tolla Iik ja olin kirjautumatta, nyt tein ihan uuden tilinkin kun ei tuo yli 4 vuotta vanha toiminu. Ja tosiaankin vielä kerran tsemppiä nyt erityisesti @Annika88, mä jännittelin viikko sitten ihan samaa asiaa ja varuiks meni jo tuo estrogeenilääke että päästään vauhdilla siirtelee jos saadaan alkioita joten
Kiitos
En itse saanut estrogeenia 
Progesteroni menee kyllä aamuin illoin.TLDR: Kaikki on muuttunut.
Mun hoitoihin tuli yllättävä käänne (tai ainakin klinikka yllättyi), kun eksä mun hoitoja vierestä seurattuaan päätti että voisi kuitenkin tulla vanhemmuuskumppanihengessä mukaan hoitoihin. Asutaan siis naapureina ja ollaan läheisiä, ja eksälle on ollut vaikea ajatus, että teen itsellisenä lapsen "jonkun muun miehen" kanssa. Hän alkoi harkita tätä jo alkukesästä kun kerroin, että mulla siirrytään nyt hoitoihin, jotka on mun kannalta ihan samanlaisia kuin ne, joissa oltaisiin oltu yhdessäkin jos oltaisiin jatkettu hoitopolkua silloin 2020. Hänellä on siis vaikea spermavika. Luulin kuitenkin itse tuolloin kesällä vielä, että tunnetulle luovuttajalle on jotain laatukriteerejä juuri sen sperman osalta, ja että tunnettu luovuttaja -status on ainoa mahdollinen tapa olla vanhemmuuskumppaneina lapsettomuushoidoissa.
Kun eksä alkoi miettiä tätä alkusyksystä vakavammin, googlettelin kuitenkin ja mulle selvisi että olen ollut väärässä, ja että vanhemmuuskumppanuksille tehdään ICSI-hoitojakin. Eksä edelleen oli harkitsevalla kannalla ja jatkoi tutkimuspolkua siitä mihin se oli 2020 jäänyt ilman että me kerrottiin klinikalle mitään tästä harkinnasta. Lähinnä pelkäsin että meiltä vaadittaisiin jotain 6kk harkinta-aikaa jonka aikana mitään hoitoja ei tehtäisi millekään kokoonpanolle. Eksä kävi kromosominäytteissä samalla kun haki mut lokakuun alun punktiosta, ja niiden tulokset tulikin sitten vasta viiden viikon päästä jolloin mun välikierto alkoi olla jo loppupuolella. Kromosomit oli normaalit ja sitten ennen lopullista päätöstä tarvitsikin enää antaa uusi spermanäyte. No siinähän olikin sitten siittiöitä 0...
Eksä sopi biologin ja lääkärin kanssa että antaa kontrollinäytteen ja että se pakastetaan jos siinä on siittiöitä. Hänellä oli myös lievä eturauhastulehdus tuossa kohtaa ja odotti siksi muutaman päivän ennen kuin alkoi soitella aikaa siihen uuteen spermanäytteeseen. Mulla alkoi välikierto olla jo todella lopuillaan... Sitten kun viimein soitti klinikalle niin siellähän sanottiin että tässä kohtaa pitää olla infektionäytteet vastattuna ja että seuraava pakastusmahdollisuus on vasta 20.11. Mulla oli jo stimulaatio alkanut eikä vieläkään oltu hiiskuttu klinikalle että me harkitaan tällaista. Tai no eksä oli sanonut lääkärille mun nimeä mainitsematta että harkitsee vanhemmuuskumppanuutta. Tuntui typerältä antaa itsestään epävakaa ja haihatteleva kuva mahdollisesti ihan turhaan, kun ensimmäistäkään siittiötä ei ole vielä löytynyt. Lopulta sitten kuitenkin ekassa folliultrassa sanoin että eksä ois tällaista harkitsemassa jos siittiöitä löytyy. Lääkäri oli ihan että hui hai, älä nyt tollaseen lähde. Koska niitä siittiöitä ei vielä ollut niin jätin siinä kohtaa keskustelun siihen.
No mutta viime torstaina eksältä saatiin kuin saatiinkin pakastettua muutama siittiö. Hän kertoi siitä mulle aamupäivällä, ja jätin heti soittopyynnön lääkärille joka oli edelleen vähän että just joo, mietitään tätä kun ootte jutelleet terapeutin kanssa. Saatiin terapeutin etäaika samalle alkuiltapäivälle ja hänen näytettyään vihreää valoa vaihdettiin mun perjantainen folliultra 45min käynniksi jossa allekirjoitettiin uudet hoitosuostumukset ja sovittiin muutenkin miten edetään.
Oon ollut aivan jossain oudossa psyykkisessä tilassa keskiviikosta lähtien. Silloin kun tuli lunta tupaan ekassa folliultrassa ja tiesin jo, että saatan seuraavana päivänä joutua soittelemaan klinikalle ja vaatimaan tätä vanhemmuuskumppanuusjuttua, en vaan tajunnut miten jaksaisin sellaista kun olen niin masentunut niistä folleista. To siittiöuutisen jälkeen menin kuitenkin vielä oudompaan tilaan ja vaan suoritin kaiken jännityksestä vapisten. Eksä sanoi sitten vasta to-iltana mulle jääneensä käsitykseen että niitä siittiöitä olisi saatu pakastettua KAKSI, (englanninkielinen biologi oli käyttänyt sanaa couple kuvatessaan siittiöiden määrää) joten menin pe sinne lääkärikäynnillekin kauhusta vapisten kun luulin, että lääkäri nauraa meidät ulos. Lääkäri ei kyllä suostunut kertomaan siittiöiden määrää mutta kun kysyin että onko niitä kaksi niin ymmärsin kuitenkin että oli niitä nyt jokunen enemmän. Eksä ei siis näe sitä raporttia omamehiläisestä, biologikin oli hänelle kertonut että sitä ei tule sinne. Joka tapauksessa ne pakkassiittiöt on vaan varalla ja ensisijaisesti yritetään punktiopäivänä saada tuorenäyte jossa olisi siittiöitä. Hätätilanteessa käytetään niitä luovuttajan siittiöitä.
Eilen oli jo jännitykspäivien jälkeen jo seesteisemmät tunnelmat mutta kropan yliviritystilalla kestää vielä purkautua. Omien follien miettiminen on jäänyt sivuosaan, mutta kyllähän tässä yleistunnelma on sellainen että en uskalla toivoa minkäänlaista onnistumista. Toisaalta olen valmis yrittämään tämän jälkeen vielä uudestaankin. Vanhemmuuskumppanuuden tuoma parempi turvaverkko painaa tässä paljon, samoin ylipäätään se että tässä projektissa on toinen, mulle läheinen ihminen mukana. Lisäksi meidän virallinen status on siis nyt pari, jonka lapsettomuus johtuu sairaudesta vs aiemmin olen ollut itsellinen sairaudeton nainen eli kela-korvauksista on saanut vain haaveilla.
Toivottavasti tästä raportista on jatkossa hyötyä jos joku muukin jostain ihme syystä miettii vanhemmuuskumppanuutta kesken kaiken lennosta oltuaan sitä ennen itsellisenä, tai vanhemmuuskumppaniksi spermavikaista henkilöä. Onnistuu!
Mun hoitoihin tuli yllättävä käänne (tai ainakin klinikka yllättyi), kun eksä mun hoitoja vierestä seurattuaan päätti että voisi kuitenkin tulla vanhemmuuskumppanihengessä mukaan hoitoihin. Asutaan siis naapureina ja ollaan läheisiä, ja eksälle on ollut vaikea ajatus, että teen itsellisenä lapsen "jonkun muun miehen" kanssa. Hän alkoi harkita tätä jo alkukesästä kun kerroin, että mulla siirrytään nyt hoitoihin, jotka on mun kannalta ihan samanlaisia kuin ne, joissa oltaisiin oltu yhdessäkin jos oltaisiin jatkettu hoitopolkua silloin 2020. Hänellä on siis vaikea spermavika. Luulin kuitenkin itse tuolloin kesällä vielä, että tunnetulle luovuttajalle on jotain laatukriteerejä juuri sen sperman osalta, ja että tunnettu luovuttaja -status on ainoa mahdollinen tapa olla vanhemmuuskumppaneina lapsettomuushoidoissa.
Kun eksä alkoi miettiä tätä alkusyksystä vakavammin, googlettelin kuitenkin ja mulle selvisi että olen ollut väärässä, ja että vanhemmuuskumppanuksille tehdään ICSI-hoitojakin. Eksä edelleen oli harkitsevalla kannalla ja jatkoi tutkimuspolkua siitä mihin se oli 2020 jäänyt ilman että me kerrottiin klinikalle mitään tästä harkinnasta. Lähinnä pelkäsin että meiltä vaadittaisiin jotain 6kk harkinta-aikaa jonka aikana mitään hoitoja ei tehtäisi millekään kokoonpanolle. Eksä kävi kromosominäytteissä samalla kun haki mut lokakuun alun punktiosta, ja niiden tulokset tulikin sitten vasta viiden viikon päästä jolloin mun välikierto alkoi olla jo loppupuolella. Kromosomit oli normaalit ja sitten ennen lopullista päätöstä tarvitsikin enää antaa uusi spermanäyte. No siinähän olikin sitten siittiöitä 0...
Eksä sopi biologin ja lääkärin kanssa että antaa kontrollinäytteen ja että se pakastetaan jos siinä on siittiöitä. Hänellä oli myös lievä eturauhastulehdus tuossa kohtaa ja odotti siksi muutaman päivän ennen kuin alkoi soitella aikaa siihen uuteen spermanäytteeseen. Mulla alkoi välikierto olla jo todella lopuillaan... Sitten kun viimein soitti klinikalle niin siellähän sanottiin että tässä kohtaa pitää olla infektionäytteet vastattuna ja että seuraava pakastusmahdollisuus on vasta 20.11. Mulla oli jo stimulaatio alkanut eikä vieläkään oltu hiiskuttu klinikalle että me harkitaan tällaista. Tai no eksä oli sanonut lääkärille mun nimeä mainitsematta että harkitsee vanhemmuuskumppanuutta. Tuntui typerältä antaa itsestään epävakaa ja haihatteleva kuva mahdollisesti ihan turhaan, kun ensimmäistäkään siittiötä ei ole vielä löytynyt. Lopulta sitten kuitenkin ekassa folliultrassa sanoin että eksä ois tällaista harkitsemassa jos siittiöitä löytyy. Lääkäri oli ihan että hui hai, älä nyt tollaseen lähde. Koska niitä siittiöitä ei vielä ollut niin jätin siinä kohtaa keskustelun siihen.
No mutta viime torstaina eksältä saatiin kuin saatiinkin pakastettua muutama siittiö. Hän kertoi siitä mulle aamupäivällä, ja jätin heti soittopyynnön lääkärille joka oli edelleen vähän että just joo, mietitään tätä kun ootte jutelleet terapeutin kanssa. Saatiin terapeutin etäaika samalle alkuiltapäivälle ja hänen näytettyään vihreää valoa vaihdettiin mun perjantainen folliultra 45min käynniksi jossa allekirjoitettiin uudet hoitosuostumukset ja sovittiin muutenkin miten edetään.
Oon ollut aivan jossain oudossa psyykkisessä tilassa keskiviikosta lähtien. Silloin kun tuli lunta tupaan ekassa folliultrassa ja tiesin jo, että saatan seuraavana päivänä joutua soittelemaan klinikalle ja vaatimaan tätä vanhemmuuskumppanuusjuttua, en vaan tajunnut miten jaksaisin sellaista kun olen niin masentunut niistä folleista. To siittiöuutisen jälkeen menin kuitenkin vielä oudompaan tilaan ja vaan suoritin kaiken jännityksestä vapisten. Eksä sanoi sitten vasta to-iltana mulle jääneensä käsitykseen että niitä siittiöitä olisi saatu pakastettua KAKSI, (englanninkielinen biologi oli käyttänyt sanaa couple kuvatessaan siittiöiden määrää) joten menin pe sinne lääkärikäynnillekin kauhusta vapisten kun luulin, että lääkäri nauraa meidät ulos. Lääkäri ei kyllä suostunut kertomaan siittiöiden määrää mutta kun kysyin että onko niitä kaksi niin ymmärsin kuitenkin että oli niitä nyt jokunen enemmän. Eksä ei siis näe sitä raporttia omamehiläisestä, biologikin oli hänelle kertonut että sitä ei tule sinne. Joka tapauksessa ne pakkassiittiöt on vaan varalla ja ensisijaisesti yritetään punktiopäivänä saada tuorenäyte jossa olisi siittiöitä. Hätätilanteessa käytetään niitä luovuttajan siittiöitä.
Eilen oli jo jännitykspäivien jälkeen jo seesteisemmät tunnelmat mutta kropan yliviritystilalla kestää vielä purkautua. Omien follien miettiminen on jäänyt sivuosaan, mutta kyllähän tässä yleistunnelma on sellainen että en uskalla toivoa minkäänlaista onnistumista. Toisaalta olen valmis yrittämään tämän jälkeen vielä uudestaankin. Vanhemmuuskumppanuuden tuoma parempi turvaverkko painaa tässä paljon, samoin ylipäätään se että tässä projektissa on toinen, mulle läheinen ihminen mukana. Lisäksi meidän virallinen status on siis nyt pari, jonka lapsettomuus johtuu sairaudesta vs aiemmin olen ollut itsellinen sairaudeton nainen eli kela-korvauksista on saanut vain haaveilla.
Toivottavasti tästä raportista on jatkossa hyötyä jos joku muukin jostain ihme syystä miettii vanhemmuuskumppanuutta kesken kaiken lennosta oltuaan sitä ennen itsellisenä, tai vanhemmuuskumppaniksi spermavikaista henkilöä. Onnistuu!
Oho @näännä, vautsi mikä käänne!!! Toivottavasti saadaan tarpeeksi uimareita ja hyvä kun on plan B! Onnistuisiko kumppanuus lahjasiittiöillä jos eksän siittiöitä ei riitä..? Aikamoinen tarina ja huomaan heti miten alan (taustoja tietämättä) haaveilla siitä että palaatte yhteen 
Tällaisen viikonlopun jälkeen kun olen ollut yksin tahtotaaperon ja elukoiden kanssa ja vielä ite flunssassa (+rv18) niin sanon kyllä että niin kauan kun on kyse fiksuista, luotettavista ihmisistä niin the more the merrier! Apua ei voi olla liikaa, oon aivan rikki ja puhuminen sattuu kipeän kurkun takia, olisipa täällä joku muu lukemassa, juttelemassa ja leikkimässä
Hiton rankkaa olla yksin. Karhurouvaselle ja muille hatunnosto.
Tällaisen viikonlopun jälkeen kun olen ollut yksin tahtotaaperon ja elukoiden kanssa ja vielä ite flunssassa (+rv18) niin sanon kyllä että niin kauan kun on kyse fiksuista, luotettavista ihmisistä niin the more the merrier! Apua ei voi olla liikaa, oon aivan rikki ja puhuminen sattuu kipeän kurkun takia, olisipa täällä joku muu lukemassa, juttelemassa ja leikkimässä
Hiton rankkaa olla yksin. Karhurouvaselle ja muille hatunnosto.Kiitos ihanasta vastauksesta ja voimia flunssan selättämiseen, ja toivottavasti ehdit jossain vaiheessa levätä <3Oho @näännä, vautsi mikä käänne!!! Toivottavasti saadaan tarpeeksi uimareita ja hyvä kun on plan B! Onnistuisiko kumppanuus lahjasiittiöillä jos eksän siittiöitä ei riitä..? Aikamoinen tarina ja huomaan heti miten alan (taustoja tietämättä) haaveilla siitä että palaatte yhteen
Tällaisen viikonlopun jälkeen kun olen ollut yksin tahtotaaperon ja elukoiden kanssa ja vielä ite flunssassa (+rv18) niin sanon kyllä että niin kauan kun on kyse fiksuista, luotettavista ihmisistä niin the more the merrier! Apua ei voi olla liikaa, oon aivan rikki ja puhuminen sattuu kipeän kurkun takia, olisipa täällä joku muu lukemassa, juttelemassa ja leikkimässä Hiton rankkaa olla yksin. Karhurouvaselle ja muille hatunnosto.
Niin ja joo, se sopimus joka allekirjoitettiin pe Felicitaksella velvoittaa eksää olemaan myös mahdollisten lahjasiittiölasten isä. Siis sopimuksen voi kyllä toki perua koska vaan mutta jos tällä nykyisellä kierroksella joudutaan käyttämään osaan tai kaikkiin munasoluihin lahjasiittiöitä niin niiden isäksi eksä "joutuu". Tää vanhemmuuskumppanijuttu onkin aika monimutkainen. Meidän piti valita onko eksä tunnettu luovuttaja vai isä, ja jälkimmäisessä vaihtoehdossa meitä koskee samat periaatteet kuin hoidoissa olevia pareja. Tunnettu luovuttaja -vaihtoehto on kalliimpi koska ne tavalliset HIV- ja hepatiittinäytteet ei riitä, vaan pitää olla jotkut yli tonnin PCR-näytteet, ja niitä pitää toistaa todella tiheästi hoitojen jatkuessa. Tästä johtuen meille suositeltiin tuota toista vaihtoehtoa ja siihen sitten päädyttiinkin.Oho @näännä, vautsi mikä käänne!!! Toivottavasti saadaan tarpeeksi uimareita ja hyvä kun on plan B! Onnistuisiko kumppanuus lahjasiittiöillä jos eksän siittiöitä ei riitä..? Aikamoinen tarina ja huomaan heti miten alan (taustoja tietämättä) haaveilla siitä että palaatte yhteen
Tällaisen viikonlopun jälkeen kun olen ollut yksin tahtotaaperon ja elukoiden kanssa ja vielä ite flunssassa (+rv18) niin sanon kyllä että niin kauan kun on kyse fiksuista, luotettavista ihmisistä niin the more the merrier! Apua ei voi olla liikaa, oon aivan rikki ja puhuminen sattuu kipeän kurkun takia, olisipa täällä joku muu lukemassa, juttelemassa ja leikkimässä Hiton rankkaa olla yksin. Karhurouvaselle ja muille hatunnosto.
Kirjoitin pitkän tekstin mutta se katosi
Eikun uudestaan.Oi että paljon onnea sulle ja teille, onpa mahtava juttu että onnistui ja vielä tuollai lennosta <3 Toivon todella että onnistutte hoidoissa, hienoa kuitenkin että ne tuntemattoman luovuttajan siittiöt on siellä varalla ja että se sopii exällekin isyyskuvioiden ym suhteen
Onpa teillä nyt jännitettävää!Semmosta vielä ajattelin sanoa (jos vaikka joku muu näitä miettii), asiaan perehtyneenä, että tuo kumppanuusvanhemmuusjuttu tosiaan on eri asia kuin se tunnettu luovuttaja, tunnettu luovuttaja on ”vain luovuttaja” ja täyttää hoitosuostumus/luovutuspapereihin että haluaako tunnustaa isyyden vai ei, ja jos isyyttä ei tunnusteta niin syntyvä lapsi on ihan kuin kenen tahansa ei-tunnetun siittiöiden luovuttajan sukusoluista alkunsa saanut itsellisen äidin lapsi, jolla on rekistereissä vain yksi vanhempi. Tunnetun-luovuttajaan pätee kuulemma ”suht samat” kriteerit (esim ikä) kuin kehen tahansa luovuttajaan.
Itse aikanaan tätä olen selvitellyt ja kun nimenomaan en halua kumppanuusvanhemmuutta niin vaihtoehto olisi ollut tuo ei-isyyttä-tunnustava tunnettu luovuttaja, mutta TAYS ei tunnetuista luovuttajista innostunut, Felicitaksen psykologin ja itseni mielestä se olis ollu nimenomaan lapsen kannalta mahtava juttu, isä olisi ollut tiedossa ja tavattavissa vaikkakin äitiys olisi ollut ihan itsellinen.
Noista PCR-näytteistä vielä niin ne on tosiaan Felicitaksella tosi kalliita mutta HUSilla noin 350-400 € ja toisaalta jos käytetään pakastettua spermaa (aika taisi olla kolme kuukautta) niin PCR-näytteitä ei tarvita vaan riittää normaalit näytteet (otetaan ennen pakastamista ja 3 kk pakastamisen jälkeen). Ja siis PCR-näytteet otetaan jokaisen tuorespermasatsin käytön yhteydessä, eli käytännössä aina punktio yhteydessä jos käytetään tuoretta spermaa eikä pakastettua. Tämmöstä vaan tuli mieleen
Viimeksi muokattu:
Kiitos selvennyksestä ja oman kokemuksesi jakamisesta, ja onpa tuo tays ollut ärsyttävän nihkeä, kun tosiaan toihan olisi ollut erinomainen ratkaisu teidän kohdalla!
Joo, pitää tarvittaessa miettiä tuota eksän statusta vielä paremmalla ajalla uudelleen. Isä-vaihtoehdon huono puoli meille on ainoastaan se että meillä ei sinällään ole suurta halukkuutta julistaa häntä lahjasiittiöillä tehdyn lapsen isäksi. Jos siis käy niin että punktiopäivänä ei saada siittiöitä sisältävää tuorenäytettä ja pakkasnäytteen siittiöt ei selviydy sulatuksesta, ja joudutaan siksi käyttämään lahjasiittiöitä. Siis voidaan kyllä tehdä niin mutta luontevimmalta molemmista tuntuisi siinä tilanteessa että minä olisin lapsen äiti ja eksän rooli muotoutuisi sellaiseksi kuin mikä luontevalta tuntuu. Ja tosiaan jos ne PCR-näytteet on husilla noinkin halpoja niin onhan se kohtalaisen pieni osuus yhden ICSI-kierroksen kokonaiskustannuksista. Toisaalta tämä kierros näyttänee, kuinka iso riski se akuutisti lahjasiittiöiden varaan joutuminen on. Olettaen että joku suostuu jossain vaiheessa kertomaan että paljon niitä siittiöitä niissä näytteissä siis on. En tajua miksi sen pakkasnäytteen tarkemmat speksit on tuollainen valtionsalaisuus ettei sitä kerrota meille.
Viimeksi muokattu:
Mä oon miettiny tuota samaa että tays antaa paljon vähemmän tietoa esim munasolujen määrästä ja siitä että monta on missäkin vaiheessa menehtynyt kuin ovumia jossa oltiin tämän suhteen paljon avoimempia. Toisaalta luovuttajasta tulee enemmän tietoa kun on myös se ikä mukana (selviää kyllä vasta jos raskaus onnistuu).
On kyllä tosiaan erikoista ettei teille kerrota teiän omien solujen tietoja, onhan toi nyt varsin oleellinen tieto että tarvitseeko sitä nyt olla ihan hermona että onko niitä nyt tosiaan KAKSI vai mitä ihmettä, tuommoinen ”couple” kin kun on tässä yhteydessä varsin epämääräinen ilmaisu kun normaalinäytteissä kuitenkin siittiöitä on kymmeniä ja satoja miljoonia että onko niitä nyt sitten teilläkin kuitenkin vähän enemmän kuin vain kirjaimellisesti muutama
Alkio on elossa mutta kasvaa hitaasti eli ei ole vielä siirtynyt blastokystiksi morulasta. Lääkäri sanoi että se on suht yleistä eikä tarvitse huolestua. Seuraavat ja jatkavat viljelyä huomiseen ja lääkäri soittaa huomenna. Voi se vieläkin pysähtyä mutta kuulemma on hyvä merkki että on voimissaan tässä vaiheessa. Jos vain toivottavasti kehittyy blastoksi niin pakastavat huomenna ja siirretään myöhemmin. Itseä vain mietityttää laatu, kun kehittyy hitaasti, mutta lääkäri ei ollut siitä huolissaan.
Mulla on piikitykset alkaneet, niin olikin yllättävän helppoa. Psyykkasin itteeni ennen ekaa pistosta ja yllätyin kuin vähän se tuntui. Keskiviikkona aloitan jarrun ja viikon päästä sitten ultra ja punktiopäivän päätös.
Hienoa @tasaraha että asiat etenee ja pistely sujuu!
Mulla oli äsken viimeinen folliultra, ja punktiopäiväksi varmistui ylihuominen. Se sopii mulle hieman paremmin kuin muut loppuviikon päivät, joten olen tyytyväinen. Follitkin oli lisääntyneet. Oikealle oli materialisoitunut lähes tyhjästä 17mm follikkeli. Siellä on aiemmin ollut siis vain yksi follikkeli, joka on ollut koko porukan isoin, nyt 19mm, ja kaikki muut follit oikealla on olleet pieniä. Kysyin lääkäriltä onko mitään mahkuja että tuo myöhäisherännäinen oikeasti sisältäisi munasolun ja hän sanoi että eipä tuota voi tietää. Lisäksi oikealta katsottiin nyt kirjaamisen arvoisiksi 12 ja 11mm follikkelit. Vasemmalla oli samat kolme kuin aiemminkin, 18 ja 2x15mm. 15mm:t oli tosi lähekkäin ja litisti toisensa oudon muotoisiksi, joten niiden virallisesta mitatusta koosta huolimatta hieman toivon että niissäkin voisi olla kypsät munikset.
Olen siis tutkinut viime stimulaation follikkelitietoja ja päätynyt siihen, että ne 3 (joista yksi raaka) munasolua jotka silloin saatiin tuli todennäköisesti isoimmista follikkeleista, jotka olivat olleet nähtävissä ensimmäisestä folliultrasta asti. Jos tämä pitää paikkansa ja kaikki menisi samoin kuin viimeksikin, saldo voisi varmaan hyvin olla samat 2 kypsää munasolua kuin viimeksikin. No, keskiviikkonahan sen näkee.
Mulla oli äsken viimeinen folliultra, ja punktiopäiväksi varmistui ylihuominen. Se sopii mulle hieman paremmin kuin muut loppuviikon päivät, joten olen tyytyväinen. Follitkin oli lisääntyneet. Oikealle oli materialisoitunut lähes tyhjästä 17mm follikkeli. Siellä on aiemmin ollut siis vain yksi follikkeli, joka on ollut koko porukan isoin, nyt 19mm, ja kaikki muut follit oikealla on olleet pieniä. Kysyin lääkäriltä onko mitään mahkuja että tuo myöhäisherännäinen oikeasti sisältäisi munasolun ja hän sanoi että eipä tuota voi tietää. Lisäksi oikealta katsottiin nyt kirjaamisen arvoisiksi 12 ja 11mm follikkelit. Vasemmalla oli samat kolme kuin aiemminkin, 18 ja 2x15mm. 15mm:t oli tosi lähekkäin ja litisti toisensa oudon muotoisiksi, joten niiden virallisesta mitatusta koosta huolimatta hieman toivon että niissäkin voisi olla kypsät munikset.
Olen siis tutkinut viime stimulaation follikkelitietoja ja päätynyt siihen, että ne 3 (joista yksi raaka) munasolua jotka silloin saatiin tuli todennäköisesti isoimmista follikkeleista, jotka olivat olleet nähtävissä ensimmäisestä folliultrasta asti. Jos tämä pitää paikkansa ja kaikki menisi samoin kuin viimeksikin, saldo voisi varmaan hyvin olla samat 2 kypsää munasolua kuin viimeksikin. No, keskiviikkonahan sen näkee.