V
vierailija
Vieras
Työttömyys on tämän hallituksen leikkauskautena kasvanut – eikä se ole hallituksen tavoitteiden kannalta pelkästään huono asia. Kun töitä on vähän tarjolla, ay-liikkeen valtaa on helpompi heikentää ja pitää työntekijät nöyrinä.
Pääministeri Petteri Orpon (kok) kabinetti on kertonut tavoittelevansa sataatuhatta uutta työllistä kautensa aikana. Hallituspuolueista kerrotaan, miten suomalaiset pannaan nyt töihin.
Tämähän on luontevaa jatkoa sille, miten valtiovarainministeri jo ensimmäisenä budjettikeväänään huudahti mielenosoittajille ”menkää töihin”.
Varmasti suomalaiset ovat yrittäneetkin näin tehdä. Hallituskauden aikana työttömyys on kuitenkin kasvanut jopa yli koronapandemian aikaisten lukemien, yli yhdeksään prosenttiin.
Taustalla on heikko suhdanne ja sitä syventäneet Euroopan keskuspankin koronnostot, mutta myös hallituksen teettämät leikkaukset.
Erityisesti pienituloisiin kohdistetut leikkaukset ovat heikentäneet kysyntää, koska pienituloiset kuluttavat suuremman osan tuloistaan.
Leikkaukset ovat johtaneet myös suoriin irtisanomisiin julkisella puolella ja kolmannella sektorilla.
Paheneva työttömyystilanne on hallituksen lupausten kannalta nolo asia. Mutta samalla se helpottaa hallituksen halua purkaa työmarkkinoiden valtarakenteita.
Taloustieteilijä Michal Kalecki kirjoitti 1940-luvulla täystyöllisyyden poliittisista esteistä. Hänen mielestään elinkeinoelämä vastustaa lopulta täystyöllisyyttä, sillä siitä syntyy työntekijöille liian hyvä neuvotteluasema. NAIRU-konsepti.
Kun ihmisen ei tarvitse pelätä työttömäksi jäämistä, hänen on helpompaa vaatia parempia työehtoja ja korkeampaa palkkaakin.
Kaleckin havainto auttaa ymmärtämään myös Orpon hallituksen työnantajille kumartavaa politiikkaa.
Kun hallitus kertoo panevansa suomalaiset töihin, se tarkoittaa patistavansa työntekijöitä ja työttömiä olemaan valmiina töihin aiempaa heikommin ehdoin. Se, onko työtä oikeasti tarjolla, on toissijaista.
Valtiovarainministeriö arvioi hallituksen toimien tuovan keskipitkällä aikavälillä lisää laskennallisia työllisiä. Silti oikeat työpaikat ovat eri juttu – ja ne ovat siis vähentyneet.
Jos Orpon koalition tavoitteena on työntekijöiden ja työmarkkinajärjestöjen aseman heikentäminen, työttömyyden kasvu voi olla avuksi sen saavuttamisessa.
Nykyhallituksen parjaaman Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana työllisyys nousi ennätyskorkeaksi ja työttömyyskin painui alle seitsemän prosentin.
Mutta ehkä se olikin väärin työllistetty, koska sosiaaliturvaa ei leikattu eikä palkansaajajärjestöjen asemaa heikennetty – ja työmarkkinoilla kuunneltiin liikaa työntekijää.
TEMin julkaisemattoman muistion mukaan (Arto Satonenko esti julkaisun, vai Petteri Orpo?) Rinteen ja Marinin hallitus nostivat Suomen työllisyyttä 117 000 hengellä ja Marinin hallituksen aikana työllisyysaste nousi mittaushistorian korkeimmaksi, kokoaikaiseksi muutettu vertailukelpoinen työllisyysaste jopa Pohjoismaiden korkeimmaksi, ja Marinin hallitus saavutti asettamansa työllisyystavoitteen.
Etla kertoi myös Marinin hallituksen pelastaneen koronatuilla yli 40 000 työpaikkaa.
Yli 157 000 työpaikan tuottaminen tai pelastus on melkoinen saavutus, kun nykyinen hallitus on laskenut yhden työllisen hinnaksi 42 857 euroa vuodessa.
Orpon ja Purran oikeistohallituksen saldo taas on ainakin 76 000 hengellä laskenut työllisyys (laske hinta 42 857 eurolla/vuosi per kadonnut työllinen) ja miesten työttömyyskin on noussut Euroopan korkeimmaksi.
Pääministeri Petteri Orpon (kok) kabinetti on kertonut tavoittelevansa sataatuhatta uutta työllistä kautensa aikana. Hallituspuolueista kerrotaan, miten suomalaiset pannaan nyt töihin.
Tämähän on luontevaa jatkoa sille, miten valtiovarainministeri jo ensimmäisenä budjettikeväänään huudahti mielenosoittajille ”menkää töihin”.
Varmasti suomalaiset ovat yrittäneetkin näin tehdä. Hallituskauden aikana työttömyys on kuitenkin kasvanut jopa yli koronapandemian aikaisten lukemien, yli yhdeksään prosenttiin.
Taustalla on heikko suhdanne ja sitä syventäneet Euroopan keskuspankin koronnostot, mutta myös hallituksen teettämät leikkaukset.
Erityisesti pienituloisiin kohdistetut leikkaukset ovat heikentäneet kysyntää, koska pienituloiset kuluttavat suuremman osan tuloistaan.
Leikkaukset ovat johtaneet myös suoriin irtisanomisiin julkisella puolella ja kolmannella sektorilla.
Paheneva työttömyystilanne on hallituksen lupausten kannalta nolo asia. Mutta samalla se helpottaa hallituksen halua purkaa työmarkkinoiden valtarakenteita.
Taloustieteilijä Michal Kalecki kirjoitti 1940-luvulla täystyöllisyyden poliittisista esteistä. Hänen mielestään elinkeinoelämä vastustaa lopulta täystyöllisyyttä, sillä siitä syntyy työntekijöille liian hyvä neuvotteluasema. NAIRU-konsepti.
Kun ihmisen ei tarvitse pelätä työttömäksi jäämistä, hänen on helpompaa vaatia parempia työehtoja ja korkeampaa palkkaakin.
Kaleckin havainto auttaa ymmärtämään myös Orpon hallituksen työnantajille kumartavaa politiikkaa.
Kun hallitus kertoo panevansa suomalaiset töihin, se tarkoittaa patistavansa työntekijöitä ja työttömiä olemaan valmiina töihin aiempaa heikommin ehdoin. Se, onko työtä oikeasti tarjolla, on toissijaista.
Valtiovarainministeriö arvioi hallituksen toimien tuovan keskipitkällä aikavälillä lisää laskennallisia työllisiä. Silti oikeat työpaikat ovat eri juttu – ja ne ovat siis vähentyneet.
Jos Orpon koalition tavoitteena on työntekijöiden ja työmarkkinajärjestöjen aseman heikentäminen, työttömyyden kasvu voi olla avuksi sen saavuttamisessa.
Nykyhallituksen parjaaman Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana työllisyys nousi ennätyskorkeaksi ja työttömyyskin painui alle seitsemän prosentin.
Mutta ehkä se olikin väärin työllistetty, koska sosiaaliturvaa ei leikattu eikä palkansaajajärjestöjen asemaa heikennetty – ja työmarkkinoilla kuunneltiin liikaa työntekijää.
TEMin julkaisemattoman muistion mukaan (Arto Satonenko esti julkaisun, vai Petteri Orpo?) Rinteen ja Marinin hallitus nostivat Suomen työllisyyttä 117 000 hengellä ja Marinin hallituksen aikana työllisyysaste nousi mittaushistorian korkeimmaksi, kokoaikaiseksi muutettu vertailukelpoinen työllisyysaste jopa Pohjoismaiden korkeimmaksi, ja Marinin hallitus saavutti asettamansa työllisyystavoitteen.
Etla kertoi myös Marinin hallituksen pelastaneen koronatuilla yli 40 000 työpaikkaa.
Yli 157 000 työpaikan tuottaminen tai pelastus on melkoinen saavutus, kun nykyinen hallitus on laskenut yhden työllisen hinnaksi 42 857 euroa vuodessa.
Orpon ja Purran oikeistohallituksen saldo taas on ainakin 76 000 hengellä laskenut työllisyys (laske hinta 42 857 eurolla/vuosi per kadonnut työllinen) ja miesten työttömyyskin on noussut Euroopan korkeimmaksi.
