Perheen lapsiluku täysi vai onko sittenkään?

[vierailija]

Viikonloppuna oli kaikenlaisia oireita: hajut tekivät pahaa ja rintoja kivisti. Tule sellainen tunne, että täytyy tehdä raskaustesti. Testi oli negatiivinen ja yllätyksekseni olin siitä vähän pettynyt.

Nyt olen vaan todella hämmentynyt näistä omista ajatuksista. Olen 33-vuotias 5 - ja 3- vuotiaiden lasten äiti. Lasten vauva-ajat oli aika rankkoja ja pääasiassa ollut se ajatus, ettei lapsia enempää tulisi. Puoliso ei ole vauva-ajatusta tyrmännyt, mutta toki "helpottunut" arki houkuttaa pysymään nykyisessä lapsiluvussa.
Tavallaan tuntuu, että perheessä olisi tilaa vielä yhdelle lapselle, mutta vauvavuosi hirvittää jo etukäteen ja en tiedä onko minusta lähtemään siihen vielä.

Kaipaisin vähän keskusteluseuraa asiaan liittyen.

 

[vierailija]

Itse ajattelin samaa. Olen nyt 35v. 5v ja 2v tyttöjen äiti. Kesäkuussa syntyy kolmas.

Tokan kohdalla oli aivan varma, että kyllä nyt on lapset tehty ja tässä sitten keskitytään luomaan kivaa arkea. Kesällä mies sitten alkoi puhua että olisikohan sittenkin vielä kolmannelle paikka.. Tyrmäsin hänet ensin, mutta huomasin sitten yks kaks että mietin asiaa päivittäin eikä se enää tuntunutkaan niin ehdottomalta.
Päätettiin että kolmas saa tulla jos on tullakseen. Niinhän siinä kävi että tärppäs aika nopsaan. Ollaan ajateltu asia niin, että vielä en ole kuullut kenenkään pahoittelevan että lapsia olisi liikaa mutta olen kyllä kuullut useamman katuvan sitten "vanhana" että olisi pitänyt koittaa saada enemmän. Suomi on niin iskostunut kahden lapsen perhe ajatteluun, mutta kyllä se on pitkälti omasta ajattelumallista ja suhtautumisesta kiinni. Itse olen nelilapsisesta perheestä ja näin vanhemmiten koen sen olleen pelkästään voimavara.

Olet vielä nuori vaikka lasten kanssa ei siltä tunnukaan useimmiten. Moni saa esikoisen vasta 35-40vuotiaana. Itse kyllä huomaan, että raskausaika oli aavistuksen väsyttävämpi nyt, mutta johtuu pääosin tuosta 2v uhmaikä/itsenäistymishetkestä.

 

[vierailija]

Itse ajattelin samaa. Olen nyt 35v. 5v ja 2v tyttöjen äiti. Kesäkuussa syntyy kolmas.

Tokan kohdalla oli aivan varma, että kyllä nyt on lapset tehty ja tässä sitten keskitytään luomaan kivaa arkea. Kesällä mies sitten alkoi puhua että olisikohan sittenkin vielä kolmannelle paikka.. Tyrmäsin hänet ensin, mutta huomasin sitten yks kaks että mietin asiaa päivittäin eikä se enää tuntunutkaan niin ehdottomalta.
Päätettiin että kolmas saa tulla jos on tullakseen. Niinhän siinä kävi että tärppäs aika nopsaan. Ollaan ajateltu asia niin, että vielä en ole kuullut kenenkään pahoittelevan että lapsia olisi liikaa mutta olen kyllä kuullut useamman katuvan sitten "vanhana" että olisi pitänyt koittaa saada enemmän. Suomi on niin iskostunut kahden lapsen perhe ajatteluun, mutta kyllä se on pitkälti omasta ajattelumallista ja suhtautumisesta kiinni. Itse olen nelilapsisesta perheestä ja näin vanhemmiten koen sen olleen pelkästään voimavara.

Olet vielä nuori vaikka lasten kanssa ei siltä tunnukaan useimmiten. Moni saa esikoisen vasta 35-40vuotiaana. Itse kyllä huomaan, että raskausaika oli aavistuksen väsyttävämpi nyt, mutta johtuu pääosin tuosta 2v uhmaikä/itsenäistymishetkestä.

Kiitos kokemuksen jakamisesta. Näinhän se varmasti on, ettei saatuja lapsia kadu. Ja mietinkin juuri tuota, että kadunko sitten joskus jos emme edes yritä.

Tässä on taustalla monta asiaa. Lasten saaminen ei ole ollut ihan nopea prosessi kummankaan aiemman kohdalla + arki sujuu tällä hetkellä aika kivasti, niin tietysti muutos jännittää.

 

[vierailija]

Ymmärrän ihan täysin ajatuksesi. Minulla ikää jo paljon enkä ole koskaan raskautunut helposti. Silti mietin pitäisikö vielä yrittää (olen nyt raskaana) tämän jälkeen. Vaikka tiedän että riskitkin alkaa olla sitä luokka ettei kannata edes.

 

[vierailija]

Tätä samaa meistä varmasti enemmistö pohtii etenkin siinä tilanteessa että aiemmat lapset ovat jo sen verran vanhoja että arki on muuttunut sujuvammaksi.
Itsekin mietin että jaksaako sitä "enää" tätä pikku pikku lapsi aikaa. Tosin itselleni toistelen että vasta kaksi vuotta sitten syntyi edellinen ja aika on mennyt vauhdilla, vielä ei olla siinä "helpommassa" ajassa ja toisaalta ehkä sitten 60v miettii että eihän se 5v elämästä olis ollut paljoa.. Näillä ajatuksilla päätettiin lähteä yrittämään vielä kolmatta. Esikoisen jälkeen raskautuminen kesti kauan ja ikäeroa tuli 3,5v. Nyt tärppäsi nopeammin ja ikäeroksi tulee tasan 2v. On se hurjaa kun joskus nuorena päätin että lapset pitää olla tehtynä 30v mennessä. Näin se elämä muuttuu ja siinä kohtaa vasta alettiin ekaa suunnittelemaan

 

[vierailija]

Joo, ei ole toteutus ollut täälläkään ihan niin suoraviivaista, kuin joskus ajatteli.

Mietin tätä asiaa varmasti ihan liikaa ja vähän turhan monelta suunnalta myös. Oli vaan jotenkin niin selvät kuviot ennen, kuin mieli alkoi muuttua ja nyt tämä asia pyörii päässä kokoajan. Ehkä se sitten on sitä vauvakuumetta, jota ei ole kyllä ainakaan tälläisenä koskaan ollut.

 

[Kolmattakehiin]

Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Oltiin ajateltu että kaksi on hyvä, suunniteltu koti yms sen mukaisesti. Niin vaan arki muuttuikin aika helpoksi ja mukavaksi ja todettiin että pitäisikö se kolmas kuitenkin tehdä. Aikamme mietittiin asiaa eri kanteilta. Nyt ollaan kohta vuoden verran yritetty ja ei se tullutkaan niin helposti kuin kaksi edellistä (alle 30v:nä). Täytän tänä vuonna 34. Toivotaan että pian tärppäisi, niin ikäero ei ehtisi venyä kovin pitkäksi. Meidän perhe on hyvä näinkin, mutta yksi olisi vielä tervetullut, jos on tullakseen.

 

[Ariella4]

Meillä aloitettiin lapsenteko niin myöhään, olin melkein 35 ja mies 10 v vanhempi, niin paljon ei ole taukoja voitu pitää, kun päätettiinkin haluta suurperhe vielä kypsällä iällä. Olemme todella onnekkaita, koska meille on tulossa neljäs. Täytän 42 tänä vuonna. Pari keskenmenoa tuli 40 v täytettyäni. Rankkoja kokemuksia todella, joten tämä vauva jää viimeiseksi. Olemme onnellisia, että hänet vielä saamme. RV 39 nyt menossa.