V
vierailija
Vieras
Sanna Ukkolan kolumni.
Erika Vikman on yhdistelmä seksuaalisuutta ja voimaa. Tällaisia naisia Suomen ankeuttajat yrittävät nuijia maanrakoon. Jos olet kaunis tai seksikäs, sinun kuuluu olla pullantuoksuinen, vienosti hymyilevä ja – ennen kaikkea kontrollissa, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
En kyllä silti panis.
Kamala akka.
Uusi Tuksu.
Olen juuri tviitannut tykkääväni Erika Vikmanista, ja valtava lauma miehiä ja naisia hyökyy kertomaan minulle, kuinka kammottava Vikman on ja kuinka surkea pohjanoteeraus hänen Ich Komme -kappaleensa oli.
Vikman sai UMK-voittonsa jälkeen valtavasti kehuja, mutta nettiin valui hänestä myös niin paljon törkyä, että Iltalehti jopa soitti psykologille kysyäkseen, mistä ilmiössä on kyse.
Psykologi päivitteli ja paheksui törkykirjoittelua, mutta ei tarjonnut kattavaa selitystä.
No, minäpä tarjoan.
Suomi on edelleen peräkylän junttila, joka ei siedä vahvoja, näyttäviä naisia.
Erika Vikman on yhdistelmä, jollaista suomalaiset ankeuttajat eivät yksinkertaisesti pysty kestämään: hän tihkuu raakaa, seksuaalista energiaa ja on äärimmäisen itsevarma.
Vikman ei pyri miellyttämään ketään eikä alistu vaatimukseen olla "sopivan" seksikäs sovituissa rajoissa. Sallittu seksikkyys tähtää perheenäitiyteen ja pienen lapsen paijaamiseen. Seksiä huvin vuoksi? Hyi olkoon!
Tämä on se kuva, jota “edistykselliset” naistenlehdet, puhuvat päät ja yhteiskunnan viisaat naisille tuputtavat. Sanna Marin sai ihan saman kohtelun. Yhteisön holhoava paine yrittää polkea kaikki näyttävät naiset lyttyyn, jos heillä on valtaa tai voimaa.
Suomessa naisia ei hunnuteta fyysisesti vaan henkisesti.
Vikmanin estottomuus ja avoin nautinto omasta kehostaan ovat suorastaan rienaavia maassa, jossa häpeä ja vaatimattomuus ovat hyveitä ja jossa jokainen pukeutuu samanlaiseen tummansiniseen talvitakkiin.
Miltä näiden ruikuttajien mielestä lavatähden pitäisi näyttää? Harmaalta, Marimekkoon pukeutuneelta kotiäidiltä, jolla on kynitty tukka ja crocsit jalassa, ilmeisesti.
Erika laulaa naisen orgasmista ja laukeamisesta yhdessä kumppanin kanssa. Hän pukeutuu mustaan lateksiasuun, ratsastaa valtavan fallossymbolin (mikrofonin) päällä eikä pyytele anteeksi olemustaan.
Täysin häpeilemätön, räjähtävän rietas ja siekailemattoman syntinen seksin jumalatar. Miten kehtaa!
Erika Vikman ei hymyile sovinnaisesti naistenlehden kannessa eikä kerro uuvuttavaa litaniaa elämänsä miehistä. Hän ei ole someystävällisesti suodatettu versio naisesta, joka poseeraa söpösti Instagramin kuvissa markkinoimassa purnukoita.
Suomi on täynnä incel-miehiä, jotka eivät voi sietää Vikmania, koska heillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta häneen. Mutta yhtä lailla moni nainen raivostuu, koska he kadehtivat Vikmania – ja heidän miehensä katsovat hänen lateksikurvejaan vähän liian pitkään.
Kun nainen ottaa seksuaalisen tilan haltuunsa, se on yhteiskunnan silmissä uhka. Siinä on jotain niin radikaalia, että se herättää sekä pelkoa että raivoa. Se horjuttaa vakiintuneita rakenteita, joissa nainen on kontrollin ja katseen kohde.
Tällaisten naisten myötä äärimmäisen raju kontrasti omaan, mitäänsanomattomaan jakomäkitodellisuuteen lyö liian lujasti kasvoille.
“Mikä tuo ruma ämmä luulee olevansa” tarkoittaa suomeksi: Miksi minulla ei ole mitään reittiä tuollaiseen tyttöystävään/elämään.
Kun ruikutat somessa julkisuudessa olevista upeista naisista, onnistut myrkyttämään pelkästään itseäsi. Käytä se aika vaikka rakentamalla itsellesi niitä taitoja, joita toisessa kadehdit.
Ankeuttava, tasapäistävä väninä on päinvastaista sille, mitä Erika Vikman tekee. Toinen tähtää kurjuuteen, toinen yltää suuruuteen. Toinen näyttää mallia, toinen viestittää kaikille, että muilla pitää olla yhtä kurjaa kuin minulla.
Yhteiskunta on pyrkinyt kahlehtimaan naisen seksuaalista energiaa vuosituhansien ajan. Seksuaalisuudesta nauttiva nainen on ollut vuoroin syntinen, kevytkenkäinen tai epäilyttävä – ja siksi häntä on voinut vapaasti arvostella, vähätellä, marginalisoida.
Naisten masturbointia on pidetty hysteriaa aiheuttavana sairautena, jota lääkärit pyrkivät hoitamaan mitä brutaaleimmilla keinoilla. Yksi hoitokeinoista oli klitoridektomia eli klitoriksen poistaminen kirurgisesti, joskus naisia upotettiin jääkylpyihin hillitsemään seksuaalista halukkuutta, osalle naisista määrättiin käsiin sidottavia rajoitusvälineitä yöksi, jotta he eivät koskettelisi itseään unessa.
Noitavainot ovat ehkä kammottavin esimerkki tästä. Noidiksi leimattiin usein naisia, jotka elivät ilman miehen auktoriteettia: leskiä, parantajia, kätilöitä. Jos nainen eli ilman aviomiestä, oli liian viehättävä, liian puhelias tai jopa liian vanha, hänestä voitiin tehdä noita.
Naisen räjähtävä, seksuaalinen energia on ollut uhka läpi historian – ja niin se on vieläkin, 2025-luvun Suomessa.
Ja juuri tässä piilee vihareaktion ydin: Erika Vikman rikkoo sääntöjä, jotka ovat vuosituhansien ajan sanelleet, kuinka naisen tulisi kantaa itseään.
Mitä järkeä on ylipäänsä taistella naisten seksuaalisuutta vastaan? Ilman sitä luonnonvoimaa täällä olisi vain kasa planetaarista tuhkaa.
Erika Vikman voitti UMK:n ja raivostutti monet. Roosa Bröijer
Kun nainen uskaltaa tehdä itsestään haluavan ja nautintoa kokevan olennon, järjestelmä menee tilttiin. Se yrittää palauttaa naisen paikoilleen häpäisyllä, huorittelulla ja vähättelyllä.
Mutta maailma muuttuu; henki on jo päässyt pullosta. Ja vaikka vanhat valtarakenteet rimpuilevat vastaan, jokainen Erika Vikmanin kaltainen nainen puskee niitä vähän kauemmas menneisyyteen.
Erika Vikman on yhdistelmä seksuaalisuutta ja voimaa. Tällaisia naisia Suomen ankeuttajat yrittävät nuijia maanrakoon. Jos olet kaunis tai seksikäs, sinun kuuluu olla pullantuoksuinen, vienosti hymyilevä ja – ennen kaikkea kontrollissa, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
En kyllä silti panis.
Kamala akka.
Uusi Tuksu.
Olen juuri tviitannut tykkääväni Erika Vikmanista, ja valtava lauma miehiä ja naisia hyökyy kertomaan minulle, kuinka kammottava Vikman on ja kuinka surkea pohjanoteeraus hänen Ich Komme -kappaleensa oli.
Vikman sai UMK-voittonsa jälkeen valtavasti kehuja, mutta nettiin valui hänestä myös niin paljon törkyä, että Iltalehti jopa soitti psykologille kysyäkseen, mistä ilmiössä on kyse.
Psykologi päivitteli ja paheksui törkykirjoittelua, mutta ei tarjonnut kattavaa selitystä.
No, minäpä tarjoan.
Suomi on edelleen peräkylän junttila, joka ei siedä vahvoja, näyttäviä naisia.
Erika Vikman on yhdistelmä, jollaista suomalaiset ankeuttajat eivät yksinkertaisesti pysty kestämään: hän tihkuu raakaa, seksuaalista energiaa ja on äärimmäisen itsevarma.
Vikman ei pyri miellyttämään ketään eikä alistu vaatimukseen olla "sopivan" seksikäs sovituissa rajoissa. Sallittu seksikkyys tähtää perheenäitiyteen ja pienen lapsen paijaamiseen. Seksiä huvin vuoksi? Hyi olkoon!
Tämä on se kuva, jota “edistykselliset” naistenlehdet, puhuvat päät ja yhteiskunnan viisaat naisille tuputtavat. Sanna Marin sai ihan saman kohtelun. Yhteisön holhoava paine yrittää polkea kaikki näyttävät naiset lyttyyn, jos heillä on valtaa tai voimaa.
Suomessa naisia ei hunnuteta fyysisesti vaan henkisesti.
Vikmanin estottomuus ja avoin nautinto omasta kehostaan ovat suorastaan rienaavia maassa, jossa häpeä ja vaatimattomuus ovat hyveitä ja jossa jokainen pukeutuu samanlaiseen tummansiniseen talvitakkiin.
Miltä näiden ruikuttajien mielestä lavatähden pitäisi näyttää? Harmaalta, Marimekkoon pukeutuneelta kotiäidiltä, jolla on kynitty tukka ja crocsit jalassa, ilmeisesti.
Erika laulaa naisen orgasmista ja laukeamisesta yhdessä kumppanin kanssa. Hän pukeutuu mustaan lateksiasuun, ratsastaa valtavan fallossymbolin (mikrofonin) päällä eikä pyytele anteeksi olemustaan.
Täysin häpeilemätön, räjähtävän rietas ja siekailemattoman syntinen seksin jumalatar. Miten kehtaa!
Erika Vikman ei hymyile sovinnaisesti naistenlehden kannessa eikä kerro uuvuttavaa litaniaa elämänsä miehistä. Hän ei ole someystävällisesti suodatettu versio naisesta, joka poseeraa söpösti Instagramin kuvissa markkinoimassa purnukoita.
Suomi on täynnä incel-miehiä, jotka eivät voi sietää Vikmania, koska heillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta häneen. Mutta yhtä lailla moni nainen raivostuu, koska he kadehtivat Vikmania – ja heidän miehensä katsovat hänen lateksikurvejaan vähän liian pitkään.
Kun nainen ottaa seksuaalisen tilan haltuunsa, se on yhteiskunnan silmissä uhka. Siinä on jotain niin radikaalia, että se herättää sekä pelkoa että raivoa. Se horjuttaa vakiintuneita rakenteita, joissa nainen on kontrollin ja katseen kohde.
Tällaisten naisten myötä äärimmäisen raju kontrasti omaan, mitäänsanomattomaan jakomäkitodellisuuteen lyö liian lujasti kasvoille.
“Mikä tuo ruma ämmä luulee olevansa” tarkoittaa suomeksi: Miksi minulla ei ole mitään reittiä tuollaiseen tyttöystävään/elämään.
Kun ruikutat somessa julkisuudessa olevista upeista naisista, onnistut myrkyttämään pelkästään itseäsi. Käytä se aika vaikka rakentamalla itsellesi niitä taitoja, joita toisessa kadehdit.
Ankeuttava, tasapäistävä väninä on päinvastaista sille, mitä Erika Vikman tekee. Toinen tähtää kurjuuteen, toinen yltää suuruuteen. Toinen näyttää mallia, toinen viestittää kaikille, että muilla pitää olla yhtä kurjaa kuin minulla.
Yhteiskunta on pyrkinyt kahlehtimaan naisen seksuaalista energiaa vuosituhansien ajan. Seksuaalisuudesta nauttiva nainen on ollut vuoroin syntinen, kevytkenkäinen tai epäilyttävä – ja siksi häntä on voinut vapaasti arvostella, vähätellä, marginalisoida.
Naisten masturbointia on pidetty hysteriaa aiheuttavana sairautena, jota lääkärit pyrkivät hoitamaan mitä brutaaleimmilla keinoilla. Yksi hoitokeinoista oli klitoridektomia eli klitoriksen poistaminen kirurgisesti, joskus naisia upotettiin jääkylpyihin hillitsemään seksuaalista halukkuutta, osalle naisista määrättiin käsiin sidottavia rajoitusvälineitä yöksi, jotta he eivät koskettelisi itseään unessa.
Noitavainot ovat ehkä kammottavin esimerkki tästä. Noidiksi leimattiin usein naisia, jotka elivät ilman miehen auktoriteettia: leskiä, parantajia, kätilöitä. Jos nainen eli ilman aviomiestä, oli liian viehättävä, liian puhelias tai jopa liian vanha, hänestä voitiin tehdä noita.
Naisen räjähtävä, seksuaalinen energia on ollut uhka läpi historian – ja niin se on vieläkin, 2025-luvun Suomessa.
Ja juuri tässä piilee vihareaktion ydin: Erika Vikman rikkoo sääntöjä, jotka ovat vuosituhansien ajan sanelleet, kuinka naisen tulisi kantaa itseään.
Mitä järkeä on ylipäänsä taistella naisten seksuaalisuutta vastaan? Ilman sitä luonnonvoimaa täällä olisi vain kasa planetaarista tuhkaa.
Erika Vikman voitti UMK:n ja raivostutti monet. Roosa Bröijer
Kun nainen uskaltaa tehdä itsestään haluavan ja nautintoa kokevan olennon, järjestelmä menee tilttiin. Se yrittää palauttaa naisen paikoilleen häpäisyllä, huorittelulla ja vähättelyllä.
Mutta maailma muuttuu; henki on jo päässyt pullosta. Ja vaikka vanhat valtarakenteet rimpuilevat vastaan, jokainen Erika Vikmanin kaltainen nainen puskee niitä vähän kauemmas menneisyyteen.
/img-s3.ilcdn.fi/7d1848ab3cdc0d825435721f4eeffc241a06c7a9e1f0e0759728f4eb2ace446a.jpg)
