Keksustelua suomalaisista vähävaraisista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mielenkiinnosta kyselen, että miten määritellään suomalainen vähävarainen? Mitä on tai ei ole, jotta voidaan luokitella vähävaraiseksi? Varmasti pystyy myös itse valinnoillaan vaikuttamaan tiettyihin asioihin, onko ruokaa, pystyykö maksamaan puhelin ja nettilaskut, polttamaan tupakkaa...vai pystyykö?

Asiallista keksustelua haluaisin aiheesta ja mieltäni kiinnostaa, missä menee raja "hyvin toimeentulevalla" ja vähävaraisella?

En tuomitse ketään, enkä myöskään tämän ketjun aloittajana toivo muiden tekevän sitä. Tämä kysymys on herättänyt mielenkiintoni. Kertokaa kokemuksianne.
 
Itse uskon että Suomessa ei ole todella köyhiä, mutta vaalintoja täällä sen verran kuitenkin paljon että jokainen voi vaikuttaa talouteen edes jonkin verran. Ahh... nyt väsyttää ja nukkumaan -_-
 
Kun kuulee sanan "köyhä", tulee siitä heti mieleen alkoholisti, laiska, lusmu ja saamaton joka haluaa elää vain työssäkäyvien veronmaksajien kustannuksella vaatien itselleen täyden palvelun ja antamatta tälle yhteiskunnalle takaisin mitään. Nämä "loiseläjät" kuormittavat meidän hyvinvointijärjestelmäämme olemalla maksamatta veroja ja käyttämällä hyväksi esimerkiksi hoitopalveluja. Kaikenlisäksi nämä inhottavat-, saamattomat ihmiset "tekeytyvät" vielä sairaaksi ettei tarvitsisi tehdä edes sitä vähää mitä ehkä pystyisi. Kuulostaako tutulta ajattelumallilta? Näin ajattelu menee pääpiirteittäin suomalaisessa yhteiskunnassa. Edellämainittu on yksi keskeisimmistä ajattelumalleista kansan keskuudessa sekä virkamiesten byrokraattisessa koneistossa. Useammat väittävät asiasta sen enempää tietämättä että köyhyys on itseaiheutettua. Perusteluna käytetään yleensä "meillä on toimiva hyvinvointijärjestelmä". Etenkin tämän lauseen takana seisovat vakuutuslääketieteen asiantuntijat, jotka pystyvät parantamaan sairauden kuin sairauden yhdellä paperiarkilla. Se on ihmeellinen kyky. Mutta miksi meillä on sitten edelleen vähävaraisia jotka kärsivät sairauksista, mutta ovat pudonneet järjestelmän ulkopuolelle? Juuri siksi, että Suomalainen byrokratia ja ajatusmalli vaatii niin. Minä väitän, että 99% näistä "saamattomista loiseläjistä" haluaisi kuntoutua, mutta taistelu byrokratiaa vastaan on liian raskasta sairauksien ohella. Järjestelmämme myös kannustaa vastuuttomuuteen. He jotka ovat joutuneet vuosiksi byrokratian rattaisiin tietävät mitä pompottelu on, mutta mikään instanssi ei ota vastuuta-, eikä edes halua osallistua kuntouttamiseen. Miksi Suomen hyvinvointijärjestelmää sanotaan toimivaksi, kun se ei toimi? Miksi me ylläpidetään järjestelmää jossa kierrätetään samaa rahaa useaan otteeseen ja siitä ei hyödy kuin virkamiehet? Miksi me ylläpidetään järjestelmää joka mahdollistaa kohtuuttoman pitkät odotusajat päätöksiin ja suunnitelmasta toteuttamiseen niin että terveys kärsii lisää ja tulee lisäsairauksia tai sairaudet pahenevat?

Itselläni on jo kahdeksan vuotta taistelua byrokraattisessa koneistossa takana, eikä loppua näy.
 
Koko EU-alueella on uusien kriteerien mukaan jopa 120 miljoonaa köyhää.

1. Vuokrarästit ja maksuhäiriöt

Euroopan tilastokeskuksen Eurostatin mukaan joka kymmenes EU-kansalainen ei kykene maksamaan laskujaan ajoissa. Luku on sama Suomessa, mutta Kreikassa maksuhäiriöitä on lähes joka neljännellä.

2. Kodin lämmitys

Kylmässä kodissa asuminen tunnustetaan köyhyyden merkiksi. Suomessa ongelma koskettaa vain kahta prosenttia väestöstä.

3. Kyky selviytyä yllättävistä kustannuksista

Kodinkoneiden hajoaminen tai yllättävät sairaalalaskut suistavat yllättävän monen talouden raiteiltaan. EU:ssa yli kolmasosalla on vaikeuksia selvitä yllättävistä kustannuksista ja Suomessakin 30 prosentilla.

4. Annos lihaa, kalaa tai vastaavaa proteiinia joka toinen päivä

Suomalaiset eivät rahanpuutteessakaan laista syömisestä, sillä vain kolmella prosentilla köyhyys yhdistyy myös aliravitsemukseen. Europan unionin jäsenmaissa yhdeksän prosenttia joutuu tulemaan toimeen ilman joka toinen päivä nautittavaa proteiiniannosta.

5. Viikko lomaa poissa kotoa


Vaikka ruokaa riittääkin, lomastaan joutuu moni tinkimään. Lähes viidesosalla suomalaisista ei ole varaa lähteä pois kotoa lomailemaan viikoksi. Romaniassa kotiinsa sidottuja on yli kolme neljäsosaa.

6. Auto

Vaikka autoa ei tilastojen mukaan ole pakko omistaa päästäkseen pois köyhyydestä, laskee EU mahdollisuuden auton ostoon kohtalaisten tulojen merkiksi. Suomalaisista kahdeksalla prosentilla ja EU-kansalaisista yhdeksällä prosentilla ei ole varaa autoon.

7. Pesukone

Pesukoneeseen rahat riittävät jopa 98 prosentilla EU-kansalaisista.

8. Väri-tv

Televisio löytyy jopa useammalta kuin pesukone. Suomessa vain joka sadannella uupuu varoja television ostoon.

9. Puhelin

Kännykkäkansana suomalaiset eivät puhelimissa säästele. EU-alueella kuitenkin joka sadannelta uupuu puhelin, Bulgariassa näin jo neljällä prosentilla.

Viidesosalla ei varaa pitää lomaa

Täältä löytyy myös taulukko:
http://m.taloussanomat.fi/raha/2010/06/08/9-merkkia-paljastaa-oletko-koyha/20108139/139
 
Väitän, että osalla huonosti selviytyvillä on jokin diagnosoimaton neurologinen häiriö, joka tekee yksinkertaisista asioista todella haastavia. ADHD, bipolaarihäiriö tai autismin kirjon häiriö voi ainakin suistaa köyhyyskierteeseen. Sosiaalisuuden, hahmotuksen ja oppimisen haasteet ovat sellainen häpeä jota ei helpolla uskalleta tunnustaa. Stressinsietokyvyssä on suuria eroja. Toiset ovat todella yliherkkiä kaikille vastoinkäymisille. Moni luovuttaa ja leimataan ulkopuolelta laiskaksi.
 
Ei Suomessa absoluuttista köyhyyttä ole (juuri) ollenkaan, eli sellaista että ei ole varaa saada tarpeeksi ruokaa tai muita ihan täysin perusjuttuja. Korkeintaan ehkä hetkellisesti?

Itse koen kyllä olevani "suomalaisittain" köyhä. Mulla ei ole varaa tarvitsemaani kuntoutukseen, mulla ei ole monia yleisiä asioita kuten ajokorttia tai pesukonetta (tosin syy on taloudellinen ehkä vain noin 80 prosenttisesti), en saa rahaa säästöön monena kuukautena yhtään (siis edes paria kymppiä) ja joku yllättävä meno (esim isompi lääkärinlasku, rikki mennyt puhelin tms) ei olisi hyvä juttu.
Hetkellisesti hankalaa voi olla myös se jos pitää tosi lyhyen ajan sisällä ostaa vaikka shampoo ja hoitoaine, pyykinpesu- ja tiskiainetta, deodorantti ja uusi ripsiväri. Varsinkin jos on samassa kuussa maksanut jo vaikka sähkölaskun ja ehkä vakuutuksenkin, kun eivät tule joka kuussa.

En näe nälkää enkä joudu talvellakaan kulkemaan liian vähissä vaatteissa - no vaatteita nyt saakin nykyisin ihan hullun halvalla, mutta kuitenkin.

Enemmän tässä ehkä tekee se jatkuva stressi joka tulee siitä että pitää rahahommat kontrollissa. Ihan jo tämän oman peruselämänkin kanssa saa olla aika tarkkana jos haluaa että rahaa varmasti on ihan kuun lopussakin vielä ruokaan, mutta myönnän kyllä että itse ainakin olen usein kateellinen siitä mitä kaikkea hienoa muilla on, ja varmasti muillakin vähävaraisilla on sama juttu. Nyky-yhteiskunta pyörii aika paljon kuluttamisen ympärillä ja pitää olla aika vahva että osaa vastustaa niitä houkutuksia. Joskus vaan on niin kivaa ostaa jotain sellaistakin mikä ei ole ihan perustarve, eli vaikka joku sisustusjuttu tms piristävää.
 
Menestyksen edellytyksenä kun pidetään tietynlaista sosiaalisen lahjakkuuden standardia, niin kapeammalla alueella lahjakkaampien on mahdotonta pärjätä juuri millään alalla. Painoarvo on laitettu nojaamaan sellaiselle ihanteelle.

Monta tuhatta köyhää olisi Suomessakin vähemmän jos kaikkien yksilöllisille lahjoille annettaisiin työelämässä sijaa eikä tuijotettaisi pelkästään mm. niihin vuorovaikutuksellisiin kykyihin, reippauteen, räväkkyyteen, kunnianhimoisuuteen ym.
 
Suomalainen työelämä on todella kova ja sille kelpaa vain ylikoulutettu priimus! Työtä olisi varmasti kaikentasoisille tekijöille, mutta "hanttihommiin" palkataan mieluummin paremmasta tietämätön mamu. Suomalainen köyhä kun tajuaa milloin häntä kusetetaan alipalkalla.
 
Kiitos kaikille vastauksista, mielenkiintoisia näkökulmia.
Enpä osaa näiden pohjalta paljon ottaa kantaa mihinkään. Niin asiallista tekstiä olette kirjoittaneet. :)

Sen kyllä allekirjoitan, että sairaat joutuvat selittelemään ja peittelemään sairauttaan. Masentunut ihminen on "uusi nimike laiskuudelle", "ei tuommoisia "diagnooseja" ollut 20 vuotta sitten", "noi on vaa tollasia nykyajan nimityksiä, kun vähän harmittaa"...
Kiehuttaa tällainen keskustelu, siksi usein olen mielummin hiljaa kyseisestä sairaudestani, tai yritän vaihtaa puheenaihetta, jotta ei tarvitse selitellä ja todistella mitään kenellekkään. Alkaa jo itseäänkin epäillä, mielensairaudet kun voivat toisinaan olla niin ailahtelevia ja paineet kovat; rahasta, maineesta, ym.

Sitä olen miettinyt usein, että miten ihmiset ovat eläneet ja pärjänneet täällä 20 vuotta sitten tai sitä paljon aiemminkin, jos on ollut mieleltään sairas.
Niin, nehän on suljettu laitoksiin ja sairaaloihin. Onko ihmiselämä sen arvoista?

Tai toinen vaihtoehto varmaan ollut lähtö oman käden kautta, jota varmasti on paljon tehtykin aiemmin, ennen kuin näitä diagnooseja on alettu tekemään ja tutkimaan ihmismieltä. Siksi mieleeni tuleekin, kun joku läheinen aliarvioi minua ja suoriutumistani elämässä ja vähättelee sairauttani ja hoidon/sairasloman tarvetta, että olisiko heistä sitten parempi, että lähden täältä oman käden kautta, kun ei minusta mitään hyötyäkään ole, kulutan vain yhteiskunnan varoja antamatta takaisin mitään. Minulla on 2 pientä lasta, heidän vuokseen minun pitäisi varmaan jaksaa sinnitellä täällä, mutta jos läheisimmät ihmiset aliarvioivat ja väheksyvät minua, niin miksi voisin edes itse uskoa enää itseeni. Menetetty tapaus, sanon minä.

En kaipaa sääliä, kaipaan vain rohkaisua olla oma itseni.

-Ap
 
Kun mä olin opiskelija ja elin lapsen kanss kahdestaan niin me elettiin köyhyysrajan alapuolella. Me ei saatu edes kahdestaan sen verran mitä katsottiin, että pitäisi olla yhdellä ettei mene alle köyhyysrajan. Kyllä sai tarkkaan laskea mihin rahat riittää ja että lapsella on ruokaa. Onneksi tuo vaihe elämästä on takana päin.

Mutta eihän joidenkin mielestä Suomessa voi olla noin pienet tulot kenelläkään ja on aina oma vika jos rahat ei tahdo riittää. Näin väittävät yleensä ne joilla ei ole itsellä kokemusta tukien varassa elämisestä.
 
Meillä miehen yrittäjyys syöksi perheen köyhyyteen. Jos firma ei tuota, ei ole tuloja. Yhteiskunta ei tue yrittäjää eikä tämän puolisoa, vaan tulotaso lasketaan teoreettisen tulon perusteella. Teoreettisen tulon laskee Kela mielikuvitusnumeroin, joten puoliso ja lapset kärsivät kun eivät saa heille kuuluvia tukia.

Köyhyys on todellista kun selviytyäkseen on pakko ottaa avioero. Jos puoliso olisi työtön ja makaisi kotona, ei köyhyyttä olisi ollut. Yrittäjyyden luoma köyhyys tulee shokkina monelle ja rikkoo pahimmillaan ennen rakastavan perheen.
 
Viestiketjussa oli veikeitä vetoja syiksi köyhyyteen. Olen adhd ja menestynyt palkkatyöläisenä erittäin hyvin. En todellakaan ollut köyhä oireyhtymän vuoksi ainakaan :D Rohkaistuessani yrittäjän tielle, juuri taantuman alkaessa, on taloudellinen tilanteeni nyt erittäin tiukka. Jos mies ei olisi valmis tukemaan olisin melkoisissa maksuvaikeuksissa ja kodittomana. Työtä teen kaiken aikaa, mutta edustan alaa, johon kaikilla ei ole varaa. Onsiis mietittävä uusia ansaintakeinoja kaiken aikaa.

Vaikka en joudukaan kerjäämään yhteiskunnalta apua, niin on yllättävää miten paljon etuja menettää yrittäjänä. Sanana se kalskahtaa komealta ja rikkaalta, jonkun korvissa, mutta joutuessani työni puolesta tekemisiin työttömien tuvissa ilmaisia pullia rääpivien työttömien keskelle mietin monta kertaa kuka tässä on oikeasti köyhä ja kuka ei. Yksikään selkeästi mielenterveysongelmista kärsivistä työttömistä ei näyttänyt ymmärtävän todellista rahapulaa ja moni vaikutti kovin hemmotellulta yhteiskunnan toimesta. Heistä yksikään ei olisi uskonut, ettei minulla ole varaa ostaa edes heidän parin euron soppaakaan- ellen sitten kerjää ensin pari euroa mieheltäni.

Tai "köyhät mummot", joilla on varaa ostaa koira ja ruokkia sitä. Hamuta eläkeläisyhdistyksien puitteissa ilmaiset sukanmyyntipisteet kaupungin tiloista ja rähistä, miten joku yrittäjä, myyntipaikan maksaneena, pilaa heidän markkinansa myymällä "niin kaupallisesti". Mummot ostavat yhdistyksen rahoilla Ruotsin matkan, minä ruokaa. Ei siinä puhuttu samaa kieltä kertaakaan, eikä yksikään pulska mummo vaikuttanut kovin köyhältä. Mutta kun on joskus lapsena opittu vanhemmilta köyhyys ei enää eroteta hyvintointiyhteiskunnassa kuka oikeasti putoaa.

Koska ei ole rahaa, niin ainoa rikkauteni ovat luovuus ja kädentaidot. Niillä olen voinut tehdä vaihtokauppaa ja ratkaissut vaateongelmani, valmistanut edullista ruokaa jne. Säästänyt siis pakollisissa kuluissani melkoiset määrät.
 
20 vuotta sitten työelämä oli erilaista. Nykysin jaksaminen tekee tiukkaa kunnossa olevallekin työntekijälle. Jos henkilö ei pysty antamaan 100 prosentin työpanosta, niin hän ei pärjää. Mielettömästä työstä on vaikea löytää jaksamista tukevaa mielihyvää, kun työkaveritkin voivat huonosti jatkuvien säästöjen ja tehostamisen vuoksi.
 
Yrityksen perustaminen taitaa tällä hetkellä oll monelle ainoa vaihtoehto työllistymiseksi..?
Itse haluaisin ryhtyä yrittäjäksi, tuntuu hullulta antaa kaikkensa ja saa vain haukut ylemmältä johdolta. Parempi, kun tekee itse, niin ei voi muut moittia työsi jälkeä.

Ei se yrittäjyys mitään ruusuilla tanssia varmasti ole. Mutta motivoisi ainakin tekemään töitä, kun tekee itselleen. Ja haluan rohkaista kaikkia yrittäjiä, varmasti laman jälkeen kaikki näyttää paremmalta! <3

Se on kyllä totta, että yrittäjän perhettä pitäisi tukea siinä missä tavallisen työntekijänkin perhettä, ja vielä enemmän!!

Ja sen verran haluaisin puuttua lapsilisän saamiseen, että paremmin tienaavilta sen voisi ottaa kokonaan pois. Säästöön jäänyt summa voitaisiin antaa vähävaraisemmille, tai laittaa se raha vaikka siihen, ettei päiväkotiryhmät kasva liian suuriksi. Pelottaa ajatella tulevaisuutta ja ongelmia, joita tulee, kun hoitajat eivät jaksa tehdä työtään. Miten se vaikuttaa lapsiin?

-Ap
 
Menestyksen edellytyksenä kun pidetään tietynlaista sosiaalisen lahjakkuuden standardia, niin kapeammalla alueella lahjakkaampien on mahdotonta pärjätä juuri millään alalla. Painoarvo on laitettu nojaamaan sellaiselle ihanteelle.

Monta tuhatta köyhää olisi Suomessakin vähemmän jos kaikkien yksilöllisille lahjoille annettaisiin työelämässä sijaa eikä tuijotettaisi pelkästään mm. niihin vuorovaikutuksellisiin kykyihin, reippauteen, räväkkyyteen, kunnianhimoisuuteen ym.


Höpö höpö - tai jo on aikoihin eletty:-D

http://www.syke.fi/fi-FI/SYKE_Info/Viestintaaineistot/Media
Mitä ihmettä näillä kaikille tekee, kun uutisistakin täytys maksaa????????????
pst. katso Turun Sanomat (myrkkylevää syöneistä simpukoista)
 
Väitän, että osalla huonosti selviytyvillä on jokin diagnosoimaton neurologinen häiriö, joka tekee yksinkertaisista asioista todella haastavia. ADHD, bipolaarihäiriö tai autismin kirjon häiriö voi ainakin suistaa köyhyyskierteeseen. Sosiaalisuuden, hahmotuksen ja oppimisen haasteet ovat sellainen häpeä jota ei helpolla uskalleta tunnustaa. Stressinsietokyvyssä on suuria eroja. Toiset ovat todella yliherkkiä kaikille vastoinkäymisille. Moni luovuttaa ja leimataan ulkopuolelta laiskaksi.
Viesti on kirjoitettu vuonna 2015 eikä sen kirjoittaja ole viitsinyt tai ehtinyt käydä oikaisemassa virheellisiä
väittämiään. Palstan ADHD ja autismi-jankkaaja on jumittunut vanhaan ja väärään tietoon, eikä häneltä
kukaan hänen juttuja jonkin verran lukeneena edes odota anteeksipyyntöä ja faktantarkistusta.
Ihmiselämään mahtuu kaikenlaista syntymän ja kuoleman välillä. Vain nukketehtaasta kaupan hyllylle nostettu nukke on vielä täysin virheetön. Myöhemmin nukke ehkä poltetaan kuten minun jo kauan sitten edesmennyt äitini teki rakkaalle räsynukelleni tyhmyyttään. Hän vanhan kansan ihmisenä ei edes tiennyt mitä sana psykologia tarkoittaa.
 
Viesti on kirjoitettu vuonna 2015 eikä sen kirjoittaja ole viitsinyt tai ehtinyt käydä oikaisemassa virheellisiä
väittämiään. Palstan ADHD ja autismi-jankkaaja on jumittunut vanhaan ja väärään tietoon, eikä häneltä
kukaan hänen juttuja jonkin verran lukeneena edes odota anteeksipyyntöä ja faktantarkistusta.
Ihmiselämään mahtuu kaikenlaista syntymän ja kuoleman välillä. Vain nukketehtaasta kaupan hyllylle nostettu nukke on vielä täysin virheetön. Myöhemmin nukke ehkä poltetaan kuten minun jo kauan sitten edesmennyt äitini teki rakkaalle räsynukelleni tyhmyyttään. Hän vanhan kansan ihmisenä ei edes tiennyt mitä sana psykologia tarkoittaa.
Voithan tehdä uuden räsynuken. Eihän äiti voinut tietää sitä?
 
Kun kuulee sanan "köyhä", tulee siitä heti mieleen alkoholisti, laiska, lusmu ja saamaton joka haluaa elää vain työssäkäyvien veronmaksajien kustannuksella vaatien itselleen täyden palvelun ja antamatta tälle yhteiskunnalle takaisin mitään. Nämä "loiseläjät" kuormittavat meidän hyvinvointijärjestelmäämme olemalla maksamatta veroja ja käyttämällä hyväksi esimerkiksi hoitopalveluja. Kaikenlisäksi nämä inhottavat-, saamattomat ihmiset "tekeytyvät" vielä sairaaksi ettei tarvitsisi tehdä edes sitä vähää mitä ehkä pystyisi. Kuulostaako tutulta ajattelumallilta? Näin ajattelu menee pääpiirteittäin suomalaisessa yhteiskunnassa. Edellämainittu on yksi keskeisimmistä ajattelumalleista kansan keskuudessa sekä virkamiesten byrokraattisessa koneistossa. Useammat väittävät asiasta sen enempää tietämättä että köyhyys on itseaiheutettua. Perusteluna käytetään yleensä "meillä on toimiva hyvinvointijärjestelmä". Etenkin tämän lauseen takana seisovat vakuutuslääketieteen asiantuntijat, jotka pystyvät parantamaan sairauden kuin sairauden yhdellä paperiarkilla. Se on ihmeellinen kyky. Mutta miksi meillä on sitten edelleen vähävaraisia jotka kärsivät sairauksista, mutta ovat pudonneet järjestelmän ulkopuolelle? Juuri siksi, että Suomalainen byrokratia ja ajatusmalli vaatii niin. Minä väitän, että 99% näistä "saamattomista loiseläjistä" haluaisi kuntoutua, mutta taistelu byrokratiaa vastaan on liian raskasta sairauksien ohella. Järjestelmämme myös kannustaa vastuuttomuuteen. He jotka ovat joutuneet vuosiksi byrokratian rattaisiin tietävät mitä pompottelu on, mutta mikään instanssi ei ota vastuuta-, eikä edes halua osallistua kuntouttamiseen. Miksi Suomen hyvinvointijärjestelmää sanotaan toimivaksi, kun se ei toimi? Miksi me ylläpidetään järjestelmää jossa kierrätetään samaa rahaa useaan otteeseen ja siitä ei hyödy kuin virkamiehet? Miksi me ylläpidetään järjestelmää joka mahdollistaa kohtuuttoman pitkät odotusajat päätöksiin ja suunnitelmasta toteuttamiseen niin että terveys kärsii lisää ja tulee lisäsairauksia tai sairaudet pahenevat?

Itselläni on jo kahdeksan vuotta taistelua byrokraattisessa koneistossa takana, eikä loppua näy.
👍Toivottavasti elämäsi on nykyään hyvällä mallilla. Muistelen usein vuotta 2015, ja varsinkin neuvottelua, jossa keskustelimme muutosneuvottelun tuloksesta.
Kävelin neuvotteluhuoneeseen toiseen taloon kampuksella. Pihassa oli lippu puolitangossa. Työkaveri menetti henkensä synnytyksessä, mutta lapsi syntyi elävänä. Kannattelin henkisesti naista, joka käsitteli irtisanomispapereitani. Hän puhui järkyttyneenä lapsestaan ja lapsenlapsistaan.
Vuonna 2016 elämääni tuli paljon uusia asioita. Iloitsen joka kerta, kun joku julkisuudessa kertoo päässeensä eläkkeelle. Varsinkin lähellä eläkeikää olevat Ylen toimittajat suhtautuvat eläköitymiseensä stoalaisen tyynesti.
Olen täynnä hyvää energiaa. Jotain uutta on tulossa elämääni.
Kaarlo Sarkian runo Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä tupsahti mieleeni.
Elämme vuotta 2025, ja muistelut sikseen. Joskus joku nostaa ylös tämän ketjun, ja muistelee Orpon hallitusaikaa.
 
👍Toivottavasti elämäsi on nykyään hyvällä mallilla. Muistelen usein vuotta 2015, ja varsinkin neuvottelua, jossa keskustelimme muutosneuvottelun tuloksesta.
Kävelin neuvotteluhuoneeseen toiseen taloon kampuksella. Pihassa oli lippu puolitangossa. Työkaveri menetti henkensä synnytyksessä, mutta lapsi syntyi elävänä. Kannattelin henkisesti naista, joka käsitteli irtisanomispapereitani. Hän puhui järkyttyneenä lapsestaan ja lapsenlapsistaan.
Vuonna 2016 elämääni tuli paljon uusia asioita. Iloitsen joka kerta, kun joku julkisuudessa kertoo päässeensä eläkkeelle. Varsinkin lähellä eläkeikää olevat Ylen toimittajat suhtautuvat eläköitymiseensä stoalaisen tyynesti.
Olen täynnä hyvää energiaa. Jotain uutta on tulossa elämääni.
Kaarlo Sarkian runo Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä tupsahti mieleeni.
Elämme vuotta 2025, ja muistelut sikseen. Joskus joku nostaa ylös tämän ketjun, ja muistelee Orpon hallitusaikaa.
Ai olit mukana niissä?
 
Ai olit mukana niissä?
Riippuu siitä mitä tarkoitat sanalla ”niissä”. Juha Sipilän pm-kaudella tehtiin paljon ikäviä muutoksia ja budjetin leikkauksia. Valtion laitoksissa vähennettiin rajusti henkilökuntaa.
Orpon hallituksen leikkaukset ovat tavallaan terapiaa aiemmin koville joutuneille ja päähänpotkituille. Olen aina ollut empaattinen tyyppi, ja myötätuntoani riittää seuratessani miten moni ajautuu vaikeuksiin huonon työllisyystilanteen vuoksi.
Selasin uutisia, ja yritin saada selvyyttä Ruotsin ja Latvian väliseen kaapelisotkuun.
Luultavasti uutisten toimittajat eivät saa tarpeeksi tietoa mistä kirjoittaa.
Ihmisluonto on erikoinen. Tuntuu siltä, että joka paikassa vain kiusataan ja tehdään ilkivaltaa. Pahinta on, kun lähi-ihmissuhteet riitautuvat, ja niitä ei osata tai haluta korjata. Helvetti pääsee valloilleen, ja on pahinta mitä maa päällään kantaa.
Trump-uutisia en seuraa enää ollenkaan.
Vuorokausi vaihtui muutama minuutti sitten, ja on aika mennä nukkumaan.
Heräsin sunnuntaina eli eilen ihanaan uneen. Ehkä uneni johtui Yle Areena Hollywood-elokuvamusiikista. Kuuntelin kaksi laulua tänään uudestaan.
Lauluista tuli mieleeni 1990-luku, jolloin lapseni kävivät katsomassa kohutun Titanic-elokuvan, jonka tunnusmusiikin laulaa duetto. Mieslaulaja on uskomattoman hyvä laulaja ja valloittava esiintyjä.
 
Riippuu siitä mitä tarkoitat sanalla ”niissä”. Juha Sipilän pm-kaudella tehtiin paljon ikäviä muutoksia ja budjetin leikkauksia. Valtion laitoksissa vähennettiin rajusti henkilökuntaa.
Orpon hallituksen leikkaukset ovat tavallaan terapiaa aiemmin koville joutuneille ja päähänpotkituille. Olen aina ollut empaattinen tyyppi, ja myötätuntoani riittää seuratessani miten moni ajautuu vaikeuksiin huonon työllisyystilanteen vuoksi.
Selasin uutisia, ja yritin saada selvyyttä Ruotsin ja Latvian väliseen kaapelisotkuun.
Luultavasti uutisten toimittajat eivät saa tarpeeksi tietoa mistä kirjoittaa.
Ihmisluonto on erikoinen. Tuntuu siltä, että joka paikassa vain kiusataan ja tehdään ilkivaltaa. Pahinta on, kun lähi-ihmissuhteet riitautuvat, ja niitä ei osata tai haluta korjata. Helvetti pääsee valloilleen, ja on pahinta mitä maa päällään kantaa.
Trump-uutisia en seuraa enää ollenkaan.
Vuorokausi vaihtui muutama minuutti sitten, ja on aika mennä nukkumaan.
Heräsin sunnuntaina eli eilen ihanaan uneen. Ehkä uneni johtui Yle Areena Hollywood-elokuvamusiikista. Kuuntelin kaksi laulua tänään uudestaan.
Lauluista tuli mieleeni 1990-luku, jolloin lapseni kävivät katsomassa kohutun Titanic-elokuvan, jonka tunnusmusiikin laulaa duetto. Mieslaulaja on uskomattoman hyvä laulaja ja valloittava esiintyjä.
Neuvotteluissa. Titanicin väki olisi muuten voitu pelastaa helposti
 

Yhteistyössä