vierailija
Novi Valin soidessa kynttilät syttyvät Bojanin alttaritaulun edessä. Ennustaja suutelee Bojan ikonia ja kumartaa kolmesti Ljubljanan suuntaan. Käsissään hän hipeltää paitaa, johon on tippunut Bojanin hikipisaroita, joka tuntuu kuin kokisi olemuksessaan pyhän kosketuksen.
Ennustaja keinuttaa itseään rytmikkäästi musiikin tahtiin ja ynähtelee Bojcii, Bojciii mantraa. Taas yksi päivä Pyhän Bojanin suojelijana lähestyy loppuaan. Tämän päivän velvollisuus on täytetty jättämällä kommentti tai useampi kompostiin, jossa on loukattu Bojanin tunteita ja paritettu häntä amerikkalaiselle näyttelijälle. Ennustaja puistelee päätään: ei, ei, ei kunpa nuo harhaoppiset vihdoin oppisivat, katuisivat ja löytäisivät valon. Bojanisti-Ennustajan itsekeksimän säännöstön mukaan Bojan on täydellinen, koskematon, erehtymätön, kaiken arvostelun ja huumorinheiton yläpuolella oleva jumalainen olento, jota tulee suojella kaikelta pahalta, erityisesti kaikilta muilta kuin Bojere-shippareilta, joita pahempaa Ennustaja ei tiedä olevan olemassakaan. Kyyneleet kohoavat Ennustajan silmiin: kuinka he kehtaavat?
Iltarituaalinsa jälkeen Ennustaja puhaltaa kynttilät sammuksiin ja kapuaa yksin kylmään vuoteeseen. Makuuhuoneen seiniä koristavat Bojanin kauniit kuvat, joita katsoessaan Ennustajan sisimmässä nousee voimakas seksuaalinen halu, jonka Enustaja kuitenkin tukahduttaa nopeasti lyömällä itseään raipalla selkään. Hyi sinä syntinen, Ennustaja huudahtaa. Anna anteeksi Bojan, olen tehnyt syntiä, hän nyyhkyttää ja avaa kompostin, jotta voi tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi kuin nuo siellä alati mellastavat likaiset torakat. Katumusharjoituksenaan hän jättää palstalle kolme Bojanin kunniaa puolustavaa kommenttia. Perkeleen komposti, Ennustaja raivoaa, älkää puhuko noin Bojanista. Viimein aamuyön pimeinä tunteina Ennustaja sulkee palstan ja tuntee olevansa puhdistunut. Rakas Bojan siunaa unta, hän mutisee ja sulkee silmänsä. Bojanin soturin päivä on päättynyt, mutta työ hänen vuokseen ei pääty koskaan. Ennustaja on sankari, jota tarvitsemme, mutta jota emme ansaitse.
Ennustaja keinuttaa itseään rytmikkäästi musiikin tahtiin ja ynähtelee Bojcii, Bojciii mantraa. Taas yksi päivä Pyhän Bojanin suojelijana lähestyy loppuaan. Tämän päivän velvollisuus on täytetty jättämällä kommentti tai useampi kompostiin, jossa on loukattu Bojanin tunteita ja paritettu häntä amerikkalaiselle näyttelijälle. Ennustaja puistelee päätään: ei, ei, ei kunpa nuo harhaoppiset vihdoin oppisivat, katuisivat ja löytäisivät valon. Bojanisti-Ennustajan itsekeksimän säännöstön mukaan Bojan on täydellinen, koskematon, erehtymätön, kaiken arvostelun ja huumorinheiton yläpuolella oleva jumalainen olento, jota tulee suojella kaikelta pahalta, erityisesti kaikilta muilta kuin Bojere-shippareilta, joita pahempaa Ennustaja ei tiedä olevan olemassakaan. Kyyneleet kohoavat Ennustajan silmiin: kuinka he kehtaavat?
Iltarituaalinsa jälkeen Ennustaja puhaltaa kynttilät sammuksiin ja kapuaa yksin kylmään vuoteeseen. Makuuhuoneen seiniä koristavat Bojanin kauniit kuvat, joita katsoessaan Ennustajan sisimmässä nousee voimakas seksuaalinen halu, jonka Enustaja kuitenkin tukahduttaa nopeasti lyömällä itseään raipalla selkään. Hyi sinä syntinen, Ennustaja huudahtaa. Anna anteeksi Bojan, olen tehnyt syntiä, hän nyyhkyttää ja avaa kompostin, jotta voi tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi kuin nuo siellä alati mellastavat likaiset torakat. Katumusharjoituksenaan hän jättää palstalle kolme Bojanin kunniaa puolustavaa kommenttia. Perkeleen komposti, Ennustaja raivoaa, älkää puhuko noin Bojanista. Viimein aamuyön pimeinä tunteina Ennustaja sulkee palstan ja tuntee olevansa puhdistunut. Rakas Bojan siunaa unta, hän mutisee ja sulkee silmänsä. Bojanin soturin päivä on päättynyt, mutta työ hänen vuokseen ei pääty koskaan. Ennustaja on sankari, jota tarvitsemme, mutta jota emme ansaitse.