Näin on myös elävässä elämässä. Kävimme lähiaikoina tavaratalossa, ja änkesimme itsemme täyteen hissiin. Yksi henkilö katsoi rintavarustukseeni häpeilemättä. Ehkä hän oli vain väsynyt ja ajatus harhaili. Ylläni oli asiallinen, neutraalin harmaa t-paita. En enää muista kummassa maassa Suomessa vain piip-maassa olimme. Olen vieläkin out of the blue-tunnelmissa.
Suomalaiset ovat tietyllä jakaumalla ikäviä tosikoita, ja takertuvat nippelitietoon. Aina pitää olla arvostelemassa, kadehtimassa ja tuottamassa pahaa mieltä.
Katsoin eilen ip-lehdestä videon, jossa kuvattiin kissanpojan reissu sohvan alla. Muuten kiva video, mutta naurun liika pärske ja veen hokeminen ärsyttivät. Tyypillinen kissavideo, joita on netti täynnä.
Harrastin videoiden kuvaamista menneellä vuosituhannella. Niistä on osa taltioitu cd:lle. Jatkossa vähennän reilusti ruutuaikaani. Tänään postiluukustani tipahti tuorein Kirkko&kaupunki-lehti, jossa on aina ihana ristikko.
Syntisestä netistä irti pääseminen on vaikeaa. Ehkä pitäisi perustaa tai mennä osalliseksi vertaisryhmään nimeltään Irti helvetinkoneesta. Eipä ihme, että Suomi sairastaa mt-vaivoja miljardilla eurolla vuodessa.